24.

Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2018 kaikille!

Paljon puhuttu joulukuusi. Selvästi tuohduksissa otettu kuva. Tilanne on kyllä jo tältä osin rauhoittunut. :D

23.

Aatonaaton aamupäivä sujui viimeisiä siivoiluja tehden. Kuusen kanssa kävi pieni kärvähdys, sillä malttamattomana pätkäsin sitä vähän latvasta ja Teemun mielestä tämä oli suuri vääryys, suorastaan katastrofi. Ihan hyvä se oikeasti on. Yritetään nyt päästä yli tästä episodista. Ratkaisua ei ole vielä (17:21) löytynyt.

Lattiat kiiltäviksi!

Joulukuusiepisodi näkyy Teemun kasvoilta vielä (11:45).

Palkitsimme itsemme valmisteluista Isä Camillon joulubrunssilla ja laskeudumme tästä joulun viettoon. Mukavaa, että olit mukana. Lukijoita päivityksillä on ollut noin 200 päivässä, joten kiitos teille kaikille. On ollut mukava tarinoida taas arkisia asioita joulukuun ajan. Tapojeni mukaisesti huomenna aattona toivotan hyvää joulua kuvan kera, enkä enää sen suuremmin tarinoi. Jos tietty kuusiepisodin käänteet saatan vielä raportoida. Ehkä kuva kuusesta ja äänestys, että häiritseekö latvalyhennys vai ei.

22.

Blogin ensimmäinen videopäivitys. Ehkä myös viimeinen.

21.

Olen pessyt:

• uunin,
• astianpesukoneen,
• liesituulettimen,
• roskasäiliöiden laatikon,
• jääkaapin,
• saunan ja 
• vessat.

On se ***kele kumma, jos ei ala joulutunnelma pian löytyä! Huomenna videopäivitys!

Askartelupaskartelua on myös tehty. Oman vision toteuttaminen oli yllättävän vaikeaa.

20.

Kävimme tänään illalla kylässä ystävän luona ja mielestäni meitä yhdistää intohimo urheiluun. Sen tekemiseen ja seuraamiseen, unohtamatta siitä puhumista. 

Urheilu merkitsee minulle paljon. Se on viihdettä, isoja tunteita. Se on hikeä, uupumusta, voittamista ja onnistumista. Se on myös pettymystä, itsekästä ja kallistakin. Se tarkoittaa ihmisille eri asioita.

Nokian SM-kisat vuonna 2007. Kuva Tapio Piira.

Jos mietitään triathlonia, niin 2000-luvun alussa ollessani nuori triathlonbändäri jännitin Teemun suorituksia, koska menestys oli se pääodotus. Nuorena ei osannut muuta. Sittemmin kokemuksen kartuttua ymmärtää, että ensinnäkin kisassa saattaa tapahtua mitä tahansa. On jo saavutus olla starttiviivalla ns. elämänsä kunnossa valmiina ottamaan itsestään irti sen, mitä otettavissa on. Toki on myös realistinen käsitys omasta (Teemun) kunnosta ja mahdollisuuksista. 

Norseman 2016. Kylmettyneenä T2:lle.

Ehkä pahiten minua itseäni on kirpaissut Teemun kisa Norsemanissa 2016, kun viimeisessä laskussa pyörästä meni rengas. Se tuntui epäreilulta, ottaen huomioon loistavan tilanteen kisassa ja kisa itsessään oli jo edelliseltä vuodelta tuttu. Kun sain kylmästä tärisevän miehen vihdoin vaihtoalueelle, kumpikaan meistä ei ollut varma, miten kisassa enää käy. Teemu epäili, ettei pysty juoksemaan, mutta minä työnsin hänet matkaan. Parin kilometrin juoksun jälkeen hän oli entisellään ja koko tiimi pystyi kääntämään onnettoman tapahtuman kisaksi TOP10-sijasta, mikä toteutuikin.

Täydellinen onnistuminen Vichyssä 2011. Lämmintä oli lähelle +40 astetta.

Teemussa on ollut aina kilpailijana se hyvä puoli, että hän ei jää vellomaan isoihin eikä pieniin vastoinkäymisiin. Sellainen johtaa triathlonbändäristä triathlonvaimoksi. Onnistumisia on myös ollut useita. Jos pitäisi nimetä kolme Teemun kisaa, jotka ovat jääneet minulle mieleen, ne olisivat 1) 2007 Lanzarote Ironman (PRO:na paikka Havaijille), 2) 2011 Challenge Vichyn kakkossija ja 3) Ironman Kalmar 2012, jossa tuli ennätys 8:21:51. 

19.

Tiedättekö sellaisen ihmistyypin, joka kello 21 alkaa silmäillä Zwiftistä jotain mukavaa, alle 60min treeniä ja päätyy ajamaan FTP-testin? Näin onnistuin kuulkaa tekemään. Kyseessä on testi, jolla pyritään arvioimaan maksimaalisen tunnin pyöräsuorituksen keskitehoa.

Kohta alkaa testi!

Zwiftin lyhyt FTP-testi on erilainen kuin aiemmin suorittamani testiprotokolla, mutta joskushan sitä on aloitettava. Kun "verryttelyn" jälkeen 20min testi alkoi, pyrin pitämään watit yli 200. Edellisen testin olin tehnyt vuosi sitten joulupäivänä, tuloksena 210W. Tällä kertaa FTP:n tuloksena oli 198W, mikä oli kyllä oiva aloitus tälle treenikaudelle. Sykekin kävi 181 lyönnissä. 

Kesken kaiken Teemu tuli tökkimään sormiini reikiä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli liuskat vanhoja tai ei, niin en ainakaan löysäillyt testissä.

 Ehkäpä muitakin tapoja viettää iltaa on olemassa, mutta ei nyt tullut itselle mieleen.

18.

Jouluviikko on täällä ja tämänkin vuoden joulukalenteri kääntyy pian loppusuoralle. Tämä päivä olikin ns. kotipäivä, sillä tyttäreni sairastui viikonloppuna flunssaan ja joka piinaa vielä aika tehokkaasti. Onneksi kuitenkin korvat ovat puhtaat, joten sairastamalla menee ohitse. Eilinen lentomatka kotiin oli vähän inhottava laskeutumisen osalta, kun korviinhan se ottaa varsinkin flunssassa.

Piparkakkupurkkia sai tänään vartioida, mutta silti se onnistui hupenemaan.

Ja koska jouluviikkoa jo vietetään, niin ajattelin tällä viikolla julkaista vielä videopäivityksen. Siihen liittyen kysyisinkin sinulta lukija, että onko jotain mistä haluaisit kuulla tai mitä haluaisit kysyä minulta ja/tai Teemulta? Kisat, harjoittelu, arki, urheilu jne. Aihetoiveet ja kysymykset voi lähettää millä tahansa keinolla, kunhan ne tavoittaa  minut keskiviikon aikana. 

17.

Onnea 3-vuotias eturistisiteeni! Hyvin on yhteiselomme sujunut ja alkutaipaleellamme kohtaamme työ ja tuskan hiki palkitsevat meitä nyt. Juuri koskaan et ilmoittele olemassaolostasi, vaikka minä sinua piinaan toisinaan yksitoikkoisen etenemisen sijaan pallopeleillä, luistelulla ja sen sellaisella. Salista pidämme kuitenkin molemmat, siitä olemme yhtä mieltä.

Tilanne 3 vuotta sitten. Uusi runko tuli samaan aikaan, kun 6kk kuntoutus alkoi. Ei naurattanut.

Korkokengistä olemme hyvin pitkälle samaa mieltä, kumpikaan emme loputtomasti niistä pidä. En luota sinuun syvässä kyykyssä, mutta yritän kyllä koko ajan enemmän. Se mihin en luota juuri lainkaan on jonkun muun käsittely, varsinkin jos jalkaa väänellään (joskin hellävaraisesti) vieraan toimesta. Se kammoksuttaa, vaikka tiedän varsin hyvin, ettei siitä mitään ikävää seuraa.

Tänäkin vuosipäivänä olen iloinen ja onnellinen, että a) ortopedi teki loistavaa työtä ja leikkaus onnistui ja b) itse jaksoin jumpata ne kaikki ankeat jumpat läpi alusta loppuun. En osaa arvioida, mikä näissä on hyvän tuurin osuus, mutta ehkäpä sitä kaikessa on rahtunen mukana myös.

16.

Olipa hieno keikka ja mukava ilta! On niin mukavaa irrottautua kaikesta muusta ja päästä nauttiamaan hyvästä ruoasta, juomasta, musiikista ja ystävistä. Paljon mahtui iltaan naurua ja iloa.

Silloin tällöin tällaiset illat ovat paikallaan. Aina ei tarvitse pukeutua Lycraan tai painaa uimalakkia ja -laseja päähänsä ja näyttää puolipäivää pandalta. Voi laittautua oikein huolella ja iloita kaikesta muustakin mahtavasta mitä elämässä voi kokea.

Tänään kävin alkuillasta hölkkäämässä 10km. Tuntihan siihen vierähti ja vesisateesta huolimatta Espoon Suvisaaristo tarjosi jälleen näyttävät maisemat. Oli raikas ilma juosta ja täällä etelässä kun pystyy juoksemaan ihan lumettomalla ja jäättömällä baanalla. Toisin on Kuopiossa, missä käsittääkseni kaikki ladut on hiihtokunnossa Puijolla! Ensi viikolla voisin avatakin hiihtokauden.

15.

Tänään illalla pääsen Ultra Bran keikalle Hartwall-areenalla. Kun ensimmäisen kerran noteerasin yhtyeen paluun, en ajatellut että löytäisin itseni valmistautumassa kuulemaan bändiä vielä kerran -tyyliin.

Musiikki on kohtuullisen iso osa arkea ja juhlaakin. Kuuntelen sujuvasti kaikenlaista musiikkia ja tykkään antaa musiikin viedä. Olen huomannut kerääväni oman elämäni teemabiisejä ja luopuvani niistä, kun kappaleen voima ei enää kanna tai se ei ole enää ajankohtainen.

Sen sijaan en kaipaa musiikkia urheillessani. Silloin tällöin juoksulenkille laitan kuulokkeet korville, mutta tämä tapahtuu max. pari kertaa vuodessa. Olen ajatellut, että urheilu on minun mindfulness-harjoitus, johon en kaipaa musiikkia. Lenkillä ajatukset tulevat ja menevät omalla painollaan. Joskus työstettävänä ollut työasia on saanut ratkaisunsa lenkillä. Usein mieli ja kroppa  rauhoittuu ja palautuu muusta rasituksesta. Jokaisella lienee oma tiedostettu tai tiedostamaton tapansa.

Mutta nyt, Ultra Bra!

14.

Tänään työpäivän jälkeen suuntasimme lentokentälle tyttäreni kanssa ja matkustimme etelään. Tarkemmin sanoen kohteena on eksoottinen Espoo. Teemu taas suuntasi kulkunsa kohti Toblachia. 

Täytyy kyllä sanoa, että kun olen tyttäreni kanssa matkustanut heti muutaman kuukauden ikäisestä lähtien, niin kyllä se vaan aika tavalla on helppoa jo 5v6kk kanssa. Sikäli kun vaikeusastetta pääsee mittamaan n. 40min pituisella lennolla. Hän oli muistaakseni alle kahden kuukauden ikäinen, kun matkustimme Ruotsin Kalmariin, Ironmaniin. Teemu teki tuolloin IM:n ennätyksensä 8:21:51, josta hän ei paljoa jäänyt tänä vuonna Regensburgissa ajalla 8:25:28. Kalmarissa kisasi myös Fisu-kategorian ystäväni Maija, mutta minun suurin tarmoni keskittyi vauvan "hengissä pitämiseen". Kaikkia oli niin uutta ja epävarmaa. 

Otin kuvan myös itsestäni, mutta käytin jotain silmäpussifiltteriä. Ei jatkoon!

Ai miksikö tällainen etelänmatka? Huomenna on Ultra Bran keikka!!!

13.

Kirjoittelin luukussa kolme uudesta CycleOpsin trainerista ja softasta nimeltä Zwift. Asiaan ei niin vihkiytyneille tiedoksi, että kyseessä on siis harjoitusvastus, jonka avulla voi ajaa omalla pyörällään sisällä ja ohjelma, joka mahdollistaa virtuaaliajamisen yhdessä muiden kanssa kuvitteellisilla reiteillä.

Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa!

Tässä listattuna meidän molempien huomioita asiaan liittyen nyt parin viikon käytön jälkeen (yhteensä 515km, 7300nm ja 16h57min):

• Uutta innostusta sisäpyöräilyyn talveksi.
• Motivoi ja antaa samoja tuntemuksia kuin ulkona ajaminen.
• Kilpailuelementit säilyttävät tehon harjoituksissa.
• Vaatimuksena hyvä vastus, jota ohjelmisto pystyy ohjaamaan.
• Isommilla kuskeilla direct drive on hyvä esimerkiksi kireissä.
• Tuuletin tuo ajomukavuutta vähentämällä reilusti hikoilun määrää.
• Helpommin löytyy syitä pysyä sisällä.
• Mahdollisesti syy skipata yhteisharjoitukset, joissa pitää mennä ja nähdä ihmisiä.
• Saa uusia Strava-seuraajia.
• Voi kytätä milloin muut treenaa. (Voi tilata ilmoitukset.)
• Hyvä keino lämmitellä, jos ulkona on ollut viileää. Hyvä lajinomainen extra harjoituksen loppuun.
• Hauskoja avattareen liittyviä valintoja.
• Perhe voi osallistua harjoitukseen; juttelu, kannustus, huoltaminen jne.
• Hikisten treenikamojen määrä lisääntyy.

Rutistuksen lopputuloksena QOM!

12.

Taas on maa lunta tulvillaan! Suinkaan minä en talvea tai lunta vihaa, pikemminkin päinvastoin! Mutta jos saisin esittää toiveen, niin sitä voisi tulla esim. illasta vaikkapa aamuyöhön siten, että aura-autot ehtivät tehdä hommansa ennen kuin MINÄ lähden pyörällä punnus perässä päiväkotiin ja töihin.

Aamulla oli oikein mukava talvinen ajokeli ja 6km matkaan aikaa meni 31 minuuttia. Työpäivän ja 15cm lumentulon jälkeen aikaa meni 43 minuuttia. Viimeisen kilometrin sain ajaa juhlallisesti auran perässä, joten ei voi valittaa.

Ei pidä aliarvioida kiireisen perheenäidin arkiliikunnan vaikutusta peruskuntoon! Tämä on edelleen harjoitteluni yksi perusta. Joka päivä, väsyneillä jaloilla, tuoreilla jaloilla ja lisäksi pyöränhallinta kehittyy, kun joudun ajamaan hyvin erilaisissa olosuhteissa. Perjantain jälkeen olen ollut kaatumassa useampaan otteeseen, mutta pysynytkin pystyssä!

Onneksi kuitenkin Teemu tuli töistä (autolla) ajoissa eikä minun tarvinnut lähteä ajamaan karavaania uimahallille tyttären uimaharjoituksia varten. Lunta on tullut ja tulee koko ajan lisää. Tarmoa oli vielä ja salilla kulki ihan kivasti. Mitä nyt unohdin kengät kotiin, mutta näin siinä käy kun laittaa äkkinäisen asialle...

11.

Aloitin aamuni fysioterapiassa. Viime kesän jälkeen oikeassa nilkassani oli tuntemuksia, joita sitten lähdin tutkituttamaan ja tieni vei lopulta Fysixin Iston luokse. Mitään sen erikoisempaa ei jalassa ole, mutta kun rasitus ja vauhti ovat koventuneet niin myös tarvetta hienosäädölle nähtävästi tulee.

Kuvat tältä päivältä. Ei kommentteja.

Erilaisia jumppaohjeita olen saanut ja niitä olen myös lähes päivittäin tehnyt. Juoksujalkineissa siirryin vuosien Sauconyn Kinvarojen jälkeen Feetin kenkiin ja uudet pyöräkengät maantielle on tilattu. Lisäksi pitää pitää huolta, ettei jalkoihin tule kiristyksiä yms. Isto sanoo ystävällisesti, että nämä asiat ovat todellista hienosäätöä, mutta tarpeen koska olen formula. Jotenkin minulle tulee vaan tuosta mieleen se aika, kun F1-kuskit polttelivat varikolla tupakkia ja niillä oli pitkät tukat ja muhkeat viikset. Sen ajan formula mää oon!

10.

Kesään on vielä aikaa, mutta harjoittelu sitä kohti on jo aloitettu. Kuten jo aiemmin olen kirjoitellut, niin syksy meni kuntosalilla ja voimatasot nousivat huomattavasti. Lopulta -7kg keventynyt paino antaa myös uutta lentoa. Uinnissa tuntuu parhaiten tuo keskivartalon voima, sillä kauttaaltaan on jämäkkä olo.

Hyvät muistot Tahkolta puolimatkalta vuonna 2014. Oman sarjan voitto ajalla 5:08. Kuva: Teemu Lemmettylä. 

Ensi kesänä kisakalenterissa on legendaarinen Challenge Roth. Useana vuotena olen yrittänyt päästä mukaan kisaan ja nyt sitten tärppäsi. Vähän nauratti, koska olin jo ajatellut välivuotta täyden matkan kisoista. Ilmeisesti ilmoittautumishätäilyyn ei olisi kuitenkaan ollut syytä, sillä sain kokeneemmilta tietää, että mukaan olisi päässyt muutenkin kuin sormet näppäimillä heti tiettyyn aikaan olemalla. Toki yleisesti ajattelen niin, että jos jotain haluaa, niin sitä ei kannata jättää sattumien varaan vai toimia itse. 

Kuva tältä päivältä. My very special guy.

Mutta toinen kisa ensi kesänä on myös täyden matkan kisa! Nimittäin Finntriathlon Tahko. Kun voitin Finntriathlon Levin viime kesänä, sain yhteen ko. järjestäjän tapahtumaan osallistumiseen oikeuttavan lahjakortin. Ja koska ns. Sulo Vilénillä sain, niin pakkohan tämän palkinnon hyöty oli maksimoida. Lisäksi kyseessä on SM-kisa.

Tämä Levillä juoksentelu toi voiton lisäksi lahjakortin. Kuva: Teemu Lemmettylä.

Näillä kahdella kisalla on väliä vain kuusi viikkoa. En aio ottaa siitä sen kummempaa stressiä, vaan katson sitten kun on sen aika, että olenko palautunut ja siinä kunnossa, että kisan voi hyvillä mielin ja turvallisesti vetää. Sen jälkeen saa ainakin levätä ja kunnolla.

9.

Lauantai alkoi taas kello kuuden herätyksellä ja uimahallin ovella olin jo 6.55. Kovat ja hyvät treenit heti aamusta on kyllä mahtava asia. Sitten kaikki on tehty. Treenien jälkeen kiirehdin kotiin, jotta Teemu pääsi murjomaan omaa treeniänsä. Tänään kyllä jalat painoivat, liekö syy sitten 100km Wattibikettelyssä vai/ja eilisessä hieronnassa. 

Tuulettelin jo ennen treeniä. Muuta en voi kertoa, koska kuva liittyy joulun salaisuusasioihin.

Tänään oli käytännössä viimeinen mahdollisuus hoitaa joulun pukkiasiat kuntoon. Ja niinhän me sitten tehtiinkin. Samalla reissulla käytiin myös kahvilla ja syömässäkin! Kyllä oli melkoista herrastelua. Yksi puheenaiheemme oli satulat, mutta onneksi muitakin aiheita oli. Eilen tilattiin uudet maantiekengät minulle ja satuloita Teemulle, joten paketteja taas odotellessa. 

Ravintola Hurma.

Lisäksi leivottiin kasa pipareita. Ensi viikonloppuna ollaan reissussa, joten joulua sai puuhata tänään oikein kunnolla. Mutta mikä siinä, hauskaahan se on. Koko perheen voimin koristeltiin piparkakkuja. En ole varma, että onko osassa keksiä vai kuorutetta ja hipleitä enemmän...

Uimarit.

8.

Tänään Kuopiossa tuli lunta reilut 20cm. Sitä tuli aamulla ja sitä tuli illalla. Minulla oli heti aamusta hieroja, josta onnistuin myöhästymään vaikka otin melkein 15min lisäaikaa pyörällä siirtymiseen! Tosin siinä 30min aikana jouduin tunkkaamaan (eli työntämään) muutamaan kertaan ja pari kertaa olin jo varma että nyt kaadutaan.

Kuvituskuva viime talvelta. Melko samat tunnelmat.

80min hieronta jatkoi tätä hyvin alkanut aamua. Siinä irroteltaessa lihoja ja muita tykötarpeita toisistaan, tuli vuoden ja hyvä osa ensi vuoden kirosanoista käytettyä. Tämä kaikki jo ennen kello yhdeksää! Siitäpä jatkoin onnistumisten sarjaa ja seuraavana myöhästyin töistä...

2/4 osaa joukkueesta kasassa.

Seuraavaan kalenteritapahtumaan yritin suoriutua ajoissa. Töiden jälkeen näin Kuopio-hallilla ystäväni P:n, jonka kanssa olemme siellä vuodesta 1992 alkaen treenanneet. Pääasiassa yleisurheilua. Tosin nyt tässä välissä on ollut vähän pidempi aika. Nyt P heilui kuntosalilla ja minä katselin päältä. Todettiin kyllä, että ensi kesän viestikisat kaipaisivat vielä kahta juoksijaa joukkueeseen. Matkoista voidaan sopia.

7.

Miltä ihminen näyttää uituaan 3,8km, pyöräiltyään 180km ja juostuaan vielä siihen päälle maratonin? Neljän kisan otannalla vastaus on tässä:

Selvästikin vauhti painaa ja se näkyy naamasta. 2011 (oik. alhaalla) olen hankkinut ruokaa ja olutta (alkoholitonta) ja elämä hymyilee. 2014 (oik. ylhäällä) olen saanut eteeni suklaakakkua, joten mikä voisi olla huonosti? Muistaakseni olin paranut aikaani parilla tunnilla. 2016 (vas. ylhäällä) näytän siltä, että "ähäkutti, minäpä tiesin että pystyn siihen!" Teemun kasvoilta paistaa... noo... yllättyneisyys? 2017 (vas. alhaalla) 11 tuntiin painelu näkyy naamasta väsymyksenä, mutta myös tuolloin tuntemani onnellisuus ei kyllä välity hyvin. Olut ei ollut Puolassa alkoholitonta, jäi kyllä (suureksi osaksi) juomatta.

6.

Hyvää itsenäisyyspäivää. Muistan kun Suomi täytti 75 vuotta ja peruskoulussa valmisteltiin sen tiimoilta esityksiä ja askarteluja. Nyt 100-vuotiasta Suomea on hienoa juhlia ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tänä vuonna juhlinta on ollut freesiä ja sille on löytynyt luontevia muotoja kaikille.

Kunnonsalin Wattbiket hurisivat yhteensä 600km verran. Kuva: Hurulan kotiarkisto.

Hurulan Matilta tuli joku päivä sitten viestiä, että ajetaan 100km Wattbikellä itsenäisyyspäivänä. Niin sitä sitten kello 8.00 alkaen poljettiin. Aikaa tähän meni 3h6min. Keskivauhti oli 32,1km/h. Suhteellisen helposti tuo satku meni ja Heidi kehitteli vielä treenit tehtäväksi ajon aikana, joten hyvässä seurassa aika sujui rattoisasti.

"Mitäköhän tästä tulee?"

Tänäkin itsenäisyyspäivänä käytin hetken ja mietin niitä tapahtumia ja tekoja, mitkä ovat tapahtuneet, jotta joulukuun kuudes päivä voimme juhlia itsenäistä Suomea. Iso-mummoni lähti Karjalasta kahdesti kotoaan. Hänen miehensä kuoli nuorena sodan aiheuttamiin vammoihin. Toinen iso-ukkini oli ollut sodassa, mutta koskaan siitä aiheesta  ei puhuttu. Tai ainakaan niin, että olisin kuullut siitä. Sen tiedän, että iso-mummoni kantoi hänet välillä metsätöistä kotiin, koska sirpale polvessa aiheutti toisinaan vaivaa. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta. Asioita on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan. 

Onnea 100-vuotias Suomi! Kuva: Hurulan kotiarkisto.

5.

Helsinki-Vantaan juna-aseman tilataideteos. Tätä katsoessani mietin aina, että miltä teoksen aloittaminen on mahtanut tuntua.

Tänään kävin päiväseltään Helsingissä. Jonkun verran matkustan töiden vuoksi ja yleensä Helsinkiin. Videoneuvottelut ja erityisesti Skype ovat vähentäneet yleisesti tarvetta matkustamiseen monipaikkaisissa työyhteisöissä ja niiden avulla on mahdollista läpiviedä hyvin vaativiakin asioita/palavereita. Joskus kuitenkin on tehokkaampaa kokoontua yhdessä saman pöydän ääreen ja antaa tilaa myös livenä tapahtuvalle vuorovaikutukselle.

Taksin sijaan liikun mieluummin julkisilla. Junalla pääsee niin kovin kätevästi nykyään.

Esimerkiksi tänään se tarkoitti 5.20 herätystä ja kuudelta olin jo matkalla lentokentälle. Epäsäännölliset ajat tuovat kuormitusta päivään ja olenkin monesti miettinyt, että hyvä kondis kyllä auttaa tässä ja matkustelusta palautumisessa. Toki tämä nyt ei varsinainen oivallus ole, vaan ihan järkeen käyvä asia. Jos olen yön yli reissussa, niin otan aina liikuntavehkeitä mukaan.

T2:n jouluvalot ovat kyllä aika mahtavat.

Yllätys oli, että alkuperäinen lentoni peruttiin ja olin saanut buukkauksen melkoisen myöhäiseen koneeseen. Firman matkapalvelut toimivat nopeasti ja pääsin lähtemään kotimatkalle aiottua aiemmin. Onneksi olimme saaneet puristettua viisautemme ulos kollegoiden kanssa, joten suunnitelman muutoksesta ei ollut juurikaan haittaa. Kotonakin olin ennakkosuunnitelmia aiemmin, mikä on hyvä, sillä huomenna on Suomen 100-vuotisjuhlapäivään liittyvä asia tapahtuva heti aamusta, mutta siitä lisää huomenna.

4.

Tänään meillä kävi oikein mieluisia vieraita, kun saimme kylään yläasteella samalla urheiluluokalla olleen ystävämme perheineen. (Vaikka me Teemun kanssa pitkään olemme yhdessä olleetkin, niin ei sentään yläasteelta asti. Meidän yhteinen historia lähtee kyllä jo lasten yleisurheilukoulusta, mikä on aika hauskaa.)

Tein eilen gluteenittoman tuorejuustokakun, joka kääntyi enemmänkin jäädykkeeksi, sillä vaikka otin kakun hyvissä ajoin sulamaan, niin eihän se kokonaan pehmentynyt. Muisteltiin sitten 80-luvulla peruskoulussa tarjottua puolukkajäädykettä, mikä tarjottiin pikarissa. 

Lähdin tänään töistä hieman aiemmin ja ilahdutin tyttäreni hakemalla hänet aikaisemmin päiväkodista kuin normaalisti. Sankarityömatkatempokuskina lähdin sitten kärry perässä nousemaan vanhalle Puijon tielle, eli sille mikä menee Puijon kupeessa stadionille päin. Virhe. Ei pitkässä mutta sitäkin jyrkemmässä nousussa ei ollut hiekan murustakaan ja lähdimme valumaan alaspäin. Kärryssä kyytiläisen ilmekin oli jo vähän epäilevä. Sain kuitenkin työnnettyä meidät ylös, koska TIETENKÄÄN en olisi voinut luovuttaa.

Sankariäitinä jatkoin otteita ja tein ruoan, siivoilin kodin ja leivoimme ensimmäiset piparit lapsen kanssa! Ja mikä ihmeellisintä, ehdimme myös koristelemaan osan pipareista! Onhan näitä tehty! Hahahaa.

Ihana ystäväni toi tähän viikkoon täydellisesti sopivan kimpun.

3.

Tänään ajoin 1h 45min sisällä pyörää. Tämä sisäpyöräily harjoitusvastuksella on ollut useamman talven ohjelmassa ja wattimittari toi hommaan taannoin mukavaa vaihtelua. Tai oikeastaan se toimittaa piiskan roolia silloin, kun tekisi mieli päästä helpolla. Mutta viime viikolla meille kotiutui kombo, joka ei ainoastaan piiskaa vaan laittaa hien virtaamaan ja sykkeen kattoon. CycleOpsin Hammer Direct Drive Trainer ja siihen yhdistettynä Zwiftin harjoittelusofta takaavat, että talven treeneistä ei puutu kovuutta.

Tänään tuli polka dot -paita pitämällä eniten kiirettä Hillyn nousussa.

Huono puoli tässä on, että ainakin pari ensimmäistä treeniä olen vetänyt aika kovaa. Nimet ja liput ympäri maailmaa kertovat muista ajajista ja segmenteillä kilvoitellaan päivän nopeimmista ajoista. Ei vaan pysty ajamaan hiljokseen! Tänään opin sen, että jos ei juo vielä enemmän kuin yleensä, niin voi joutua elpymään yllättävän pitkään ajon jälkeen. Sisällä kun tuo kuumuus iskee aika rajusti, varsinkin kun ajaa kesän jälkeen ensimmäisiä kertoa ja heti tietysti täböllä.

Toinen paita tänään oli mountain goat, joka annetaan nopeimmille kuskeille Watopian Epic KOM nousussa.

Palaan vielä tähän asiaan uudestaan, jahka ajoa ja ymmärrystä on enemmän alla!

2.

Uinti. Yksi triathlonin kolmesta lajista. Wikipedian mukaan uinti on menetelmä, jolla ihimset ja eläimet liikkuvat vedessä. Ja jatkaa, että uimataitoa pidetään ihmisellä synnynnäisenä, mihin perustuu vauvauinti. Ilmeisesti jonkinlainen luonnonvalinta on kuitenkin tapahtunut henkilökohtaisella tasolla, sillä synnynnäisenä ei uimataitoa ei minulla ole ollut. Minne tästä voi valittaa?

Vesi pitää otteessaan. Kuva: Teemu Lemmettylä.

Wikipedia listaa myös uintiin liittyviä sääntöjä:

• Uimarin on tultava samalla radalla maaliin kuin miltä lähti. Tälle ei ole sitten mitään takuita, varsinkin jos teen volttikäännööksen. Tai siis yritän tehdä.
• Uinnin aikana pohjasta ei saa ponnistaa. Juu, koskaan ei tapahdu tätä. Ei edes silloin kun jalkapohja on totaalikrampissa räplässä. Mistä päästäänkin seuraavaan!
• Uimari ei saa kilpailussa käyttää sellaisia apuvälineitä, jotka lisäävät heidän nopeuttaan, kellusmiskykyään tai kestävyyttään. Esimerkiksi lauantain aamutreeneissä en muuta teekään pysyäkseni muiden perässä!

Aamulla oli apuvälineita pussukka täynnä.

Uintiin olen suhtautunut pitkään ns. pakollisena pahana. Toki olen reilun 10 vuoden aikana oppinut uimaan, muttta panostus vastaa oikein hyvin lopputulosta. Viime kesänä uinti ei juurikaan rasittanut minua, mutta ajassa ei näkynyt parannusta. Ensi kesänä asia on jo todennäköisesti toisin. Viime kesän swimrunin myötä uinti näytti uuden puolensa, se on todella tapa edetä luonnossa.

1.

On taas se aika vuodesta, kun Triathlonvaimon blogi aloittaa vyörytyksensä sähköisessä informaatiovirrassa. Tai pelkässä virrassa, informaatioarvosta en mene takuuseen. Blogissa joulukalenterin luukkuja on avattu jo vuodesta 2013 alkaen, joten tämä vuosi ei tee tässä suhteessa poikkeusta.

Mietelause savolaisen liikennehuoltamon sosiaalitiloissa.

Olen jopa alustavasti miettinyt, että jokaiseen päivään liittyvän tekstipätkän ja/tai kuvan lisäksi voisi repertuaariin lisätä myös videon. Käsittääkseni se olisi sitten vlogi. Siihen on vain jostain syystä iso kynnys. Kynnys on myös esimerkiksi Instagramin tarinoihin tuoda omaa puhuvaa päätänsä, vaikka se sieltä vuorokaudessa armeliaasti häviääkin.

Joulukuun ensimmäinen päivä oli virka-aikana kiireinen ja haasteita riitti. Pari viikkoa sitten alkanut flunssa on helpottamassa, mutta jälkihöyryjä tuntuu riittävän. Huomenna olisi heti aamusta viikottainen liian kovaa ja liian pitkään -uintitreeni, mutta tämän suhteen pitää tehdä päätöksiä kellon soidessa. Treenata ehtii kyllä.

Tästä se taas lähtee! Tervetuloa mukaan seuraamaan menoa aina aattoon saakka!

Erilainen ylimenokausi

Takana on ylimenokausi, josta viimeiset 10 viikkoa olivat tavanomaisesta poikkeavat. Olen jo parin vuoden ajan silmäillyt Fitfarmin nettivalmennuksista bikini challengea, joka on naisille suunnattu kehonmuokkausvalmennus. Miksikö? Siksi, että haluaisin koittaa millaisia muutoksia omassa kehossa ja mielessä tuollainen valmennus mahdollisesti saa aikaan ja kuinka hyvin oikein kunnon punttikuuri purisi, jos sellaisen tekisi. Minun on pitänyt sitkeästi odottaa sopivaa ajankohtaa, sillä kestävyysurheilu ja lihasten kasvattaminen eivät todellakaan mene käsi kädessä eikä ruokavaliokaan mene kalorien puolesta suotuisalla tavalla. Halusin tehdä valmennuksen by the book -tyyliin, jotta saisin siitä parhaiten kaiken irti.

Äkkiä kuva, ettei kukaan vaan yllätä!

Elokuun lopulla oli sitten aika aloittaa ja salilla olen käynyt nyt neljä kertaa viikossa ja sen lisäksi olen tehnyt ns. viikkotreenin. Aerobiset treenit, siis sellaiset triathlontyyliset, jäivät muutamiin kertoihin. Toki minulle tulee kohtuu rankkaa työmatkapyöräilyä päivittäin, mutta se lienee jo osa normaalia kulutusta. Solvalla Swimrun kolmannella viikolla oli aika jännittävä kokemus tästä näkökulmasta, mutta se oli oikeastaan ainoa kerta/viikko, kun sovelsin annettua ohjeistusta. Miinuskaloreilla ei useamman tunnin suoritus olisi onnistunut.

Selvää lahjakkuuta classiciin, ainakin yläkropan osalta. Poseerauksessa olisi ehkä vielä tekemistä.

Salitreenistä olen tykännyt aina, mutta nyt se meni uudelle tasolle. Uusia liikkeitä ja laitteita, uutta energiaa. Sarjan tehtiin failureen saakka. Aika pian painoja pystyi lisäämään ja pian muutoksia huomasi peilistä. Luonnollisesti tämä nosti myös motivaatiota jatkaa pedantilla linjalla. Isoimmat muutokset näkyvät yläkropassa ja salaa kyllä piti aina treenin jälkeen yrittää pullistella pukuhuoneessa. Pari kertaa otin selfien, mutta olin melkeinpä paniikissa, että joku vielä kävelee pukkariin ja näkee. 

Välipala. Tarkat määrät punnitsin 10 viikon ajan.

Vaikka salitreenien määrässä tapahtui lisäys, niin vielä merkittävämpi asia oli tuo ruokavalio. Oli todella tervetullutta ravistella omia ruokailutottumuksia. Eivät ne mitenkään hunningolla ole olleet ja sanotaan niin päin, että hyviä asioita tuli poimittavaksi mukaan. Leivän sijasta voi syödä kaurapuuroa ja rahka muutamin lisukkeineen on hyvä välipala. Marjoja olen syönyt paljon enemmän kuin yleensä ja olen oppinut näkemään eri ruoka-aineiden määriä lautasella uusin silmin. Yksi isoimmista asioista on sokerin totaalinen skippaaminen ja oivallus, että en tarvitse sitä mihinkään. 10 viikon aikana oli kaksi vapaata ateriaa, jolloin voi, yllätys yllätys, syödä vapaasti. Söin molemmilla kerroilla nameja. Eivät ne maistuneet sen paremmilta kuin huonommiltakaan. 

Muutokset olivat jopa yllättäviä, mutta toki kun kaiken teki kuten on sanottu, niin tuloksia sopii jollain tasolla odottaa. Kiloja hävisi 5,5 ja senttejä siirtyi hauiksiin ja reisiin. “Tietysti” noita senttejä hävisi eniten rinnanympäryksestä (6cm), mutta kaikkea ei voi saada. Heh heh. Tavoitteenani oli saada lisää voimaa koko kroppaan ja tämä tavoite on saavutettu. Ruokailua olen toki pohtinut triathlontreenien näkökulmasta, mutta aion jatkaa puhtaiden raaka-aineiden valmistamista ja kohtuuden säilyttämistä. Kun 80 prosenttia on kunnossa, voi 20 prosentissa ottaa rennommin. Ja koska lapsella on karkkipäivä, tulen jatkossa itsekin keskittämään mahdolliset herkkuhetket niihin.

Kotona otettiin jo mittanauhaa esille, kun alkoi askarruttaa kummalla on isompi hauis. Hävisin sen kyllä, mutta vain kahdella sentillä.

Ryhti parani kropassa ja ryhtiä tuli syömiseen. Ihoni ei ole ollut huono, mutta nyt se oikein kuultaa. Oloni on kokonaisvaltaisen voimakas, mitä on vaikea sanoin välittää kuulostamatta pöhkölle. Rakas aviomieheni totesi nukkuvansa betoniporsaan vieressä nykyään. Olen salaa tästä hyvin tyytyväinen. Kaikkein parasta on, että nyt kun alkamassa on 12. vuosi triathlonharjoittelua, olen tämän syksyn jälkeen supermotivoitunut ja odotan peruspuurtamista aivan eri tavalla kuin parina viime vuotena.

Solvalla Swimrun 2017

Niinhän siinä kävi, että pari viikkoa sitten vedin kumipuvun päälle ja juoksentelin puolimaratonin verran järvestä järveen yhdessä parini Petrin kanssa. Ja vaikka olin pari vuotta aiemmin pitänyt hommaa aivan pöljänä lähinnä siitä syystä, että swimrunisti näyttää koko ajan olevan valmis kaatumaan esimerkiksi viereiseen ojaan, niin tästäkin huolimatta olin mukana kun Solvallassa kisattiin 16.9.2017.

Ensimmäisessä huollossa. Kuva: Janne Räsänen

Kaikki lähti siitä, että Petrin sanottua lähes välittömästi idean esittämisen jälkeen "kyllä", tuli minun tutustua lajiin sopivien varusteiden ihmeelliseen maailmaan. Vaikka kotona (satuinnaisesti tosin) majailee ÖTILLÖ:ssäkin ansioitunut (2016 sija 7.) lajin harrastaja, haluan myös itse olla perillä asioista enkä ottaa kaikkea annettuna. Märkäpuku tilaukseen ja sitten virittelemään pullareita ja lättäreitä swimrunasetuksiin. Kokonaisen kerran pääsin harjoittelemaan tätä jaloa lajia, asiaa ei välttämättä parantanut se, että mukana oli tuolloin Teemun lisäksi myös Iina ja Paavo, jotka muuten voittivat Solvalassa ÖTILLÖ Merit -kilpailun sekasarjan. Tai sanotaan niin, että kauheasti minulla ei jäänyt asiaan vihkiytyä kun jo mentiin seuraavaan siirtymään.

Startissa tuntui oudolle, koska kaikki tavarat oli mukana. Ei siis vaihdeta mitään missään välillä, selvä juttu. Minulla oli kellossa reitti merkattuna ja eri osuuksien pituudet lättäreissä. Oli helppo tehdä säätöjä varustukseen, kun tiesi juostaanko 3,3km vai 150m. Pullari oli tuntunut treenissä vähän ikävältä, kun se oli kiinni reidessä. Petrin kokemukseen luottaen virittelin pullarin kuminauhalla kiinni vyötäröllä olevaan kuminauhaan, jolloin sain pötikän nauhan alle selkään. Useampaan otteeseen piti ihan tarkistaa, että onhan se vielä mukana sillä niin huomaamaton se oli.

Teemut Lemmettylä ja Toivanen voittivat ÖTILLÖ Merit -kisan miesten sarjan. Kuva: Tero Koski

Kisan alku oli minulle aika rapsakka. Parin kilometrin juoksun jälkeen uitiin 700m, minkä jälkeen noustiin aika reippaasti Nuuksion mäkien päälle. Kroppa meni tuossa ihan jumiin ja pikkuisen alkoi hirvittämään, että näinköhän (tuolloin) 3 viikkoa kestänyt punttikuuri ei ehkä ollutkaan hyvä valmistautuminen. Hapot olivat aivan järkyttävät ja muutaman minuutin ajan piti puhallella ihan paikoillaan. Onneksi noin, sillä siitäpä se elimistö lähti sitten toimimaan ja jalat liikkumaan. Kokonaisuutena teimme nousujohteisen kisan, jonka aikana jopa liikutuimme omasta juoksuvauhdistamme poluilla. Vauhtimme sakkasi pienesti aina, jos edessä oli teknistä pätkää, mutta yhtään siitä helpompi osuus meni jo tyylikkäästi. Kisan loppupuolella ohitimme kaksi sarjassamme olevaa paria ja urheilullisessa mielessä se toi toki riemumieltä.

Lasketturinne bongattu. Reaktiot tiimissä eriävät. Kuva: Janne Räsänen

Itse kokemus oli aika mahtava. Yhdistetään polkujuoksu ja avovesiuinti ja hullaannutaan sitten siitä. Triathlonissa uintiosuus on minulle sellainen ns. pakollinen paha, joka tehdään vähän väkisin, eikä vähiten siksi, että siinä on eniten kehitettävää. Swimrunissa huomasin odottavani uintiosuuksia. Viimeisen uinnin aikana ajattelin, että tämä sama tunne pitäisi saada triathlonuintiinkin. Miten hienoa onkaan tehdä juuri tätä! Uida juuri tässä ja nähdä maailmaa tästäkin näkökulmasta! Uinnin ja juoksun vuorotellessa jalat tuntuivat myös tuoreilta vedestä noustessa, toki pisin juoksukin oli vain reilu kolme kilometriä pitkä.

Turilas ja Jäärä maalissa. Sateenkaari kruunaamassa maalintuloa. Kuva: Pia Ahti

Kisa huipentui laskettelurinteen päälle kiipeämiseen, joka näin Levin kisan jälkeen ei ollut ehkä minulle se mieluisin pätkä, mutta parini suorastaan hihkui aloittaessaan juoksuaskelin nousemisen. Tosi asia taitaa olla, ettei tuotakaan rinnettä kukaan tainut enää juoksemalla mennä ylös, mutta sinänsä ihan pikantti lopetus. Noin 25km reittiin, josta reilut 3km oli uinti, käytimme aikaa 4:10:53 ja olimme sarjamme kahdeksansia. Sen verran hyvin sujui yhteistyö, että Team Turilas ja Jäärä tullaan näkemään jatkossakin näissä toimissa. Tulokset löytyvät täältä.