sunnuntai 16. elokuuta 2009

Helsinki City Marathon '09


Nyt olen sitten virallisesti maratoonarikin. Kuvia löytyy täältä! Eilinen Helsinki City Marathon tarjosi kyllä erilaisia tuntemuksia koko rahalla. Kuumuus, varsinkin juoksun alussa, oli minulle kylllä koko lailla liikaa, joka näkyi mm. tosi korkealla olleessa sykkeessä. Alun korkeaan sykkeeseen Teemu arveli syyksi kevennetyn viimeisen viikon aiheuttaman lihasten jäykkyyden sekä tietenkin kisajännityksen ja nesteen puutteen. Korkea syke ei sinänsä ole mikään ihme, kun kyse on minusta, mutta kun rannekello alkaa näyttää lähelle 180 maratonilla niin kyllä se menohaluja vähän hillitsee. Lisäksi kokemattomuuttani sähläsin alussa, sillä olisin hyvin voinut juosta pieni juomapullo kädessä, kuten niin moni muu teki.

Sykekippurat näkyvät tuosta. Minulla oli Teemun sykemittari käytössä, jotta käppyrät tallentuisivat ihasteltaviksi. Mietin kyllä tovin, ettö uskaltaako tätä laittaa julkisesti esille, mutta yksilöllisiähän nämä asiat ovat. Lepoa ja pitkäkestoista treeniä olisi pitänyt olla enemmän tehtynä. Maksimi 186, keskisyke 173 ja minimi 118. Vertailuna triathlonin puolimatkan keskisyke 162.


Ensimmäiset 20 km tuntuivat kaikista vaikeimmilta. Puolessa välissä näin monen ottavan numeron pois rinnastaan ja keskeyttävän. Itsekin jo mietin, että käyköhän minullekin noin. Vaikka join kunnolla, niin vasta puolessa välissä Teemun muistutettua minua juomisen tärkeydestä, aloin voimaan paremmin ja join kolmannenkin mukin nestettä. Siitä alkoi sitten olo parantua ja takaperoisesti viimeiset 20 km olivat ne helpoimmat. Juottoasemilla otin urheilujuomaa ja 15 km jälkeen aloin ottamaan geelin jokaisen viiden kilometrin jälkeen loppuun saakka. Geelin kanssa otin sitten vettä. Vesisieniviilennykset olivat mahtavia ja kerran juoksin reitillä olleen suihkun läpi, jonka seurauksena sain yhden rakon varpaaseen. Muuten hiertymiä tuli yläkroppaan ja nivusiin. Vessareissujakaan ei tarvinnut tehdä ja vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Mitään 30 km seinää en kohdannut. Jalat olivat tietysti ihan tönköt, mutta fiilis vain parani kun kilometrit vähenivät. Kävelyksi pistin ainoastaan juottoasemilla ja muutaman isomman mäen kohdalla. Kipujakin tietysti jaloissa ja selässä oli, mutta oletan niiden kuuluvan tähän urheilumuotoon. Jos ei muuta, niin kyllä ihminen voi halutessaan olla sitkeä. Maaliin tulin hymyissä suin ja hyvissä voimissa. Mitään "ei ikinä enää" -ajatuksia ei myöskään ollut, mutta ei kuitenkaan enää tänä vuonna! :D

Nettoaikana oli 5:13:35, johon olen täysin tyytyväinen. Teemun ansiosta en tehnyt valmistautumisessa ja tankkauksessa suuria virheitä. Teemulle kuuluukin suurin kiitos tämän kauden saavutuksistani; triathlonin puolimatkasta ja maratonista. Ei olisi uskonut entisestä kuulantyöntäjästä! Kiitos myös kaikille niille, jotka olivat näissä koitoksissa mukana ja kannustivat niin livenä, blogissa kuin Facebookissakin! Minä ainakin saan voimia, kun mietin kaikkia tsemppiviestejä taivalluksen aikana.

Nyt alkaa loma.