lauantai 24. joulukuuta 2016

24.

Iloista joulua kaikille!

Kuvassa olen huomattavan yllättynyt tyttäreni kiltteydestä! :-)

perjantai 23. joulukuuta 2016

23.

Juuri huomasin, että suuresti rakastamani (joulu)leffa Rakkautta vain tulee aattona kello yhdeksän! Luulin jo, tosin ohjelmatietoihin tutustumatta, ettei sitä tänä vuonna esitettäisi lainkaan. Täytyy vielä sanoa, että leffassa näyttelevälle Andrew Lincolnille ovat zombiet tehneet hyvää, niin kuuma hän on The Walking Dead -sarjassa. Jos muuten joku tietää, mistä ko. sarjan kuudennen kauden voisi nähdä niin kertoisitko minullekin? Luulit jo, että pyydän Lincolnin puhelinnumeroa!

IMHO minusta tällä ponilla on liioitellun suuri sarvi otsassa. On sentään joulu!
No niin, asiaan. Tämän vuoden joulukalenteria oli mukava kirjoitella. Raapustelut olivat lyhyitä ja kertoivat usein päivän tapahtumista. Kalenterinluukku olikin kurkistus arkeen. Tällaista täällä tapahtui. Kiva, kun pistäydyit lukemassa. Huomisen jälkeen keskitytään taas sporttiin, mutta ensi vuonna taas kalenteri uusiksi, halusit sitä tai et! 

torstai 22. joulukuuta 2016

22.

En kirjoita työstäni blogissani, mutta tänään haluan kertoa kuinka havahdun usein iloisena ihmettelemään osaavia ja asiantuntevia kollegoita, jotka ovat vielä mukaviakin! Pääsääntöisesti tällaisten ihmisten kanssa saan tehdä töitä päivittäin. Onnekkaalta tuntuu.

Ihailen avoimesti tyyppejä, joilla on ominaisuuksia mitä minulla ei ole. On hienoa huomata, että työpari täydentää toistaan ja lopputulos on entistä parempi. Eri tapoja tehdä on melkein yhtä paljon kuin tekijöitäkin ja sille pitää antaa oma tilansa. Itse etenisin suoraviivaisesti tavoitetta kohti, mutta pohdiskelu ja mietintä on usein valttia. Toki koen harrastavani niitä itsekin, mutta eri tavalla. Asiantuntijatyössä(kin) samaan lopputulokseen voi päätyä monella eri tavalla.

Täydellistä. Ja mikä tuoksu!

Luonnollisesti myös ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia. Tällekin yritän löytää aina ymmärrystä, kun huomaan toisen toimivan omasta tulokulmastani nähden eri tavalla. Erityisen ihmeissäni olen ihmisistä, jotka omaksuvat nopeasti uutta asiaa ja työstävät kuulemaansa lennosta. Väitän itsekin hallitsevani hyvin laajojakin kokonaisuuksia, mutta kyllä uutuudet vaativat hetken sulattelua. 

Parasta on tietysti, että työn kautta on löytynyt hyviä ystäviä. Ne jäävät, vaikka organisaatiot ja tehtävät muuttuisivatkin. Heidän kanssaan selvitään tiukoista paikoista niin virka kuin vapaa-aikanakin, jos on tarpeen.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

21.

Tänään tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Teimme joulun ruokaostokset ja Teemusta tuli kaksinkertainen maisteri. Itsehän olen vain yksinkertainen...

Joulun kauppahäröily pelattu läpi.

Jokunen vuosi tähän taisi mennä, mutta siinä se nyt on!

tiistai 20. joulukuuta 2016

20.

Minusta on niin hauskaa kun joulu on tulossa! Tykkään askarrella itse joulukortteja, suunnitella lahjahommia ja miettiä perinteistä joulun ruokapöytääkin.

Ja siivouskin kuuluu tuohon edelliseen listaan. Ne kaikki ovat joulutoimia, joista en ole koskaan kokenut stressiä, vaan nautin niistä soveltuvin osin. Muistan kyllä kaksi vuotta sitten joulun ruokakauppareissun viikkoa aiemmin leikatun eturistisiteen kanssa! Voin sanoa, että ei oikein lähtenyt se reissu. Huh, tuli kauheat kivut ja kylmähiki, joten siirryin penkille istumaan. Onneksi oli jaettu Google Keep ja kauppalista.
Jouluvalot Helsinki-Vantaalla.
Tänä vuonna joulu on aika "lyhyt" ja töissä saa painaa ihan loppuun asti ns. täböllä. Silti olen jo nautiskellut eri käänteissä tulevasta joulusta. Jos jättää nautiskelun kaikkine odotuksineen ja rituaaleineen muutamaan tuntiin aattona, menee luultavasti hommat jollakin tavalla mönkään. Ja sitten on paha mieli ja tunnelma pilalla.

maanantai 19. joulukuuta 2016

19.

Tämä päivä on ystäville. On ystäviä:

- joiden kanssa jaetaan iloja, suruja ja pelkoja.
- joiden kanssa nauretaan poskilihakset kipeänä.
- jotka tietävät miltä sinusta tuntuu.
- jotka tietävät mitä tarkoitat ja tietävät, että sinä tiedät heidän tietävän.
- joiden kanssa urheillaan ja kilpaillaan.
- jotka ovat ystäviäsi vaikka tuntevat sinun kaikki puolesi.
- joiden kanssa tanssitaan aamuun asti.
- joilta voit pyytää aina apua.
- joiden kanssa tehdään töitäkin
- joidenka olemassaolo jo helpottaa pahaa tilannetta.
- joidenka kanssa olet ollut ystävä lapsesta saakka.
- joihin olet saanut tutustua aikuisena.
- joiden kanssa matkustellaan.
- joille kerrotaan asioita mitä muille ei kerrota.
- joita kaipaat, mutta tiedät heidän olevan elämässäsi joka tapauksessa.
- joita kaikkia tahdoin tällä kirjoituksella muistaa.

[Kirjoitettu kännykällä.]

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18.

Tänään oli perinteisen "Etsi joulutunnelma saunan ja kylpyhuoneen pesusta" -puuhan aika. Kyllähän se sieltä löytyi 1,5h etsimisen jälkeen!

Ei sillä, että jouluun erityisesti kuuluu moiset reutuumiset, mutta pari kertaa vuodessa perusteellinen siivous on tehtävä ja joulu on sopiva "herättäjä". Yhden blogin aiheen saisin Kuopion kalkkisesta vesijohtovedestä, jota vastaan käyn loputonta taistelua, mutta en taida siihen enää ryhtyä. Tyydyn toteamaan, että se on selvästi yksi Kuopiossa asumisen miinuksista.

Jylhä kuva leikkipuistosta.

Ihan kuin flunssa yrittäisi tulla uudestaan, joten tämän päivän liikunnat tapahtuivat puistossa ja pulkkamäessä. Ja toki siinä siivoushommassa. Lapsikin ihmetteli, että miten sulla äiti on noin hiki! Hän kutsuu myös kalkkitahroja "äidin viholliseksi". Hehee.

Huomenna olisi tarkoitus käydä taas hapottamassa reisiä kuntosalilla. Stay tuned!

lauantai 17. joulukuuta 2016

17.

Tänään oli taas lauantai ja aamulla pääsi heti uimaan. Jotta tämä olisi mahdollista, niin rakas äitini antoi myös panoksensa ja tupsahti paikalle heti kello kuuden jälkeen olemaan Irongirlin kanssa. Triathlonharrastus liikuttaa siis läheisiäkin! Äiti vaati kyllä hotellitason aamupalaa, mutta kahvit häntä nyt ainakin odotti.

Altaassa uitiin pääsarjana kauhean monta vinstaa ja kauhean kovasti. Apuvälineet otin heti käyttöön. Eki totesi, että kyllä se siitä helpottuu kun kunto kasvaa. En kyseenalaista tätä, enkä mitään muutakaan mitä hän altaan reunalta minulle sinne altaaseen sanoo.

Aikaisin olin liikenteessä. Autolla, koska kävin uinnin jälkeen kaupassa. Muuten pyörällä.

Varsin innostunut uimari. Vakavuudella tulevaan suhtautuen.

Siellä se Kuopion keskustan uimahalli on.

Valinnanvaraa kaapeissa.

Säkki täynnä apuvälineitä. Kohta pitää olla ehkä isompi säkki.

perjantai 16. joulukuuta 2016

16.

Tykkään tosi paljon siitä, että saan ostaa lahjoja jouluna. Joulussa on hauskaa se täpinöinti, mitä erityisesti lapset harrastavat. Itsehän olin aina, syystä tai toisesta, kipeänä jouluna. Muistelen, että aika monesti oksetti. Jännitys varmaan teki oman osuutensa, mutta myös koulujen sairasteluun liittyvä vuosikello näytteli varmasti omaan osaansa. Erikoista muuten, että lapsuus- ja nuoruusajan vatsalla jännittäjästä tuli ihan normaali jännittäjä aikuisena.

Koriste viime vuoden kuusesta.

Nykyään joulussa parasta on suvun näkeminen, syöminen ja se tunnelma, mikä tulee tuon kaiken seurauksena. Ja tietysti joulupukki ja lasten supertäpinöinti. Vanhemmatkin lapset saavat uskonsa joulupukkiin takaisin, osittain todennäköisesti vain varmuuden vuoksi. Lisäksi meidän suvussa on aina ollut tapana laulaa joulupukille ennen lahjoja. Se, että kukaan ei osaa sanoja ja säveltäkään välttämättä, ei ole koskaan ollut esteenä ja kaikki ovat oikein tietoisia tästä, mutta silti se vaan tehdään.

Omat toivomukseni mahdollisten(!) lahjojen suhteen ovat hyvin maltillisia. Toivoisin hiihtopukua, kuoria kännykkään tai kuulokkeita. Hyvä Joulupukki, olen ollut melko kiltti koko vuoden... 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14.

Kävimme eilen fysioterapeuttini kanssa läpi liikkeet, joilla kuntoon tulee niin lantio kuin reidetkin. Tai tietenkin liikkeelle lähdettiin siitä, että teen nyt annettua ohjelmaa noin kuutisen viikkoa ja sitten katsotaan tilanne ja päivitetään ohjelmaa.
Lippa on hyvä hikipanta. Taustalla muuten ainoa koskaan framille laitettu kisajuttu. Teetätin sen kehysliikkeessä ja lopputulos on loistava!

Kun kävimme liikkeitä läpi, niin olihan se vähän masentavaa. Mieleni teki huutaa, että kyllä minä jotakin osaankin! Että lähdetään vaikka ajamaan pyörällä 200km. Mutta ei lähdetty. "Tästä ei pidä nyt masentua, vaan tämä on sinun omaksi parhaaksi." Tietysti se on juuri noin, mutta sisäinen tasokkuuteni tällaisissa asioissa on varmasti jo yleisesti tiedossa oleva asia.

Kuva on #muuten otettu ennen aloitusta. Muuten ilme olisi toinen.

Tein juuri kotiin soveltuvan version ohjelmasta. Loppuihin liikkeisiin tarvitaan välineitä, jotka löytyvät salilta. Aika nopeasti se alkaa heikoissa kohdissa polttelemaan, kun täsmätreeniä tehdään.

tiistai 13. joulukuuta 2016

13.

Joulukuun kolmannentoista päivän kunniaksi listaan 13 asiaa, jotka triathlonistin kannattaa tehdä joulukuussa!

  1. Osta wattimittari.
  2. Käy uimassa. 
  3. Jos lunta, käy hiihtämässä.
  4. Maksa Stravan vuosimaksu.
  5. Ole kauden huonoimmassa kunnossa.
  6. Säilytä maltti.
  7. Säädä pyörä.
  8. Ilmoittaudu viimeistään nyt kisoihin.
  9. Make a plan and stick to it!
  10. Liiku sen verran, että voit ottaa extrakonvehdit jouluna.
  11. Katso motivaatiovideot YouTubesta.
  12. Varaa kevään leiri.
  13. Laita jäitä hattuusi.

Myönnetään, että mielikuvituksellani ei ole rajoja. Kuvituskuvana minä juuri nyt kirjoittamassa tätä.

maanantai 12. joulukuuta 2016

12.

Aamulla oli pieni kaktuksenalku kurkussa. Mainitsin asiasta aamupalalla, jolloin lapseni iloisesti valisti, että sitten se kaktus menee masuun ja tulee lopuksi pepusta! Kaikki tämä johtui opettavaisesta Pikku Kakkosesta, jossa eräs tyttö nielaisi kolikon. Vaikka iltaa kohti kaktus ehkä vähän kasvoi, niin onneksi se kuitenkin pysyi paikoillaan! Ei työmatkaa kummempaa liikuntaa tänään.

Kuvituskuvana sumuinen aamu lokakuun alusta.

Päivän urotyöt rajoittuivat tänään tietysti virastoon, mutta ennen kaikkea suurelta osaltaan suoritettuihin jouluostoksiin! Hyvä me. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11.

Lapsi ehdotti perhehiihtolenkkiä viikonlopulle. Ja tokihan me silloin lähdetään koko porukalla. Menimme autolla Sammakkolammelle, koska varsinaisesti tuo Puijo ei sovellu neljävuotiaan hiihtoharjoitteluun. Tai kyllä stadioni on ihan hyvä tasainen paikka, mutta Sammakkolammen kierroksella on ehkä vähän rennompi meininki ja takaatulevien hiihtovauhti on usein kohtuullinen, että yllättäviin tilanteisiin ehtii hyvin reagoida.

Ihailen tätä sinnikkyyttä.

Yllättäviä tilanteita tuleekin hyvällä tahdilla. Vuodessa on tapahtunut tosi paljon kehitystä ja aika ajoin sukset jopa liukuivat! Miten hauskaa oli seurata tätä riemua, minkä hiihto sai aikaiseksi. Olen varma, että lapseni tunteet olivat samat kuin itselläni. Välillä ei oikein tiedä, että hirvittääkö vai naurattaako vauhti.

Välillä tarvitaan apuvoimia.

Teemu otti kuvat ja minä olin hiihtäen mukana. Nauratti, kun moitteita sai kaikki jotka ohittivat meidät. Ihan kuin joku olisi sanonut ääneen omat ajatukset, joita joskus tulee lenkillä. Kun hiihtäjälupaus oli saanut tarpeekseensa, niin heitin toppatakkini pois ja lähdin omalle hiihtolenkille. 

Vauhti kiihtyy kiihtymistään, sukset luistavat yhtä kovemmin!

Omasta lapsuudesta on sellainen hauska hiihtomuisto, että Puijolla järjestettiin Anttila-hiihtoja ja äitini hiihti rinnallani kisan aikana. Stadionille noustessa äitini joutui sanomaan, että mene vaan, tulen perässä. Tämä tapahtui 80-luvulla. Yritän välttää tämän saman kohtalon äitinä. Hehee.

lauantai 10. joulukuuta 2016

10.

Selväksi on varmasti käynyt, että uintikilometrini ovat jääneet tänä vuonna lähinnä uimataidon ylläpitoasteelle. No tänä aamuna Teemu passitti minut hallille klo 07 ja porukan mukaan, joka on ainakin tasoltaan varsin riittävä. Jaoin radan uinnin moninkertaisen uinnin euroopanmestarin kanssa, viereisillä radoilla oli myös suomenmestareita ja Ironman TOP2:ia ja Kona-kävijöitä. Luonnollisesti myös valmentaja on tätä samaa luokkaa. Mukana oli myös nuoria, jotka vetivät ihan mielettömän lujaa. Vau!

Keväällä ehkä jo näin! Kuva: Pia Ahti.

Ja sitten olin minä. Olin saanut ohjeeksi ottaa apuvälineitä mukaan ja räpylöillä uinkin suurimman osan sarjasta. Helpotetusti vielä niin, että jos muut uivat 100m aikalähdöillä, niin siirryin vetämään hyvin ensimmäisen vinstan. Työ on siis aloitettu myös tällä saralla. Kovaa työtä se onkin, mutta yritän nyt käydä tuon porukan mukana niin paljon kuin mahdollista ja luulisi kevättä kohti vähän antavan periksi. Talven ajan viikko-ohjelmassa on myös toinen uinti, joka sisältää rauhallisempaa pitkää kelausta.

Hassu yksityiskohta tästä päivästä, sillä liikuntaa tuli tasan 4h. 1h15min altaassa, ja loput pyörällä liikkuen. Hauskaa. Niin sitä vaan huomaamatta tuli liikutta 37km pyörälläkin paikasta toiseen.

perjantai 9. joulukuuta 2016

9.

Minulla on takana kolme täydenmatkan triathlonia. Eli 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua. Muistelin niitä kaikkia tänään. Lämmöllä pääosin. Kuvat: Teemu Lemmettylä.

2011 Ironman Zurich.

2014 Ironman Frankfurt.

2016 Ironman Copenhagen.
Meno vaan paranee.

torstai 8. joulukuuta 2016

8.

Olen raskauden/synnytyksen jälkeen kärsinyt epäsäännöllisesti lantion alueen kivuista erityisesti juoksun jälkeen. Joskus niitä ei tule lainkaan, ja joskus tunnin lenkin jälkeen pari tuntia on kivuliasta. Asia ei sinänsä ole minua tähän saakka kovasti häirinnyt ja tavallaan otin se jopa annettuna asiana lapsen saamisen jälkeen. 

Päätin kuitenkin hakeutua ammattilaisen luokse "vaivoineni". Olen löytänyt DBC klinikalta fysioterapeutin, jolla tuntuisi olevan hyvä näkemys siitä, miten ongelmiani tulisi lähestyä. Ongelmat monikossa siksi, että vaikka eturistideleikkauksen jälkeen kuntoutus sujui muuten hyvin, niin reisiin on jäänyt puolieroja, joille en myöskään omin voimin osannut mitään tehdä.

Reisien tilanne kuntoutuksen alussa joulukuussa 2014.
Tänään suoritettiin mittauksia, joilla selvitetiin kuinka isot erot etu- ja takareisissä mahdollisesti on ja mikä on lantion voimataso. Koska olen niin kilpailuhenkinen, niin en voi paljastaa mitään lukuja. Tunnelmat menivät kiville erityisesti tuon lantion kanssa. (Oikeasti en myös muista niitä lukuja.) (Tai oikeasti muistan sen huonoimman, mutta sitä en saata paljastaa.) (Tai paljastan sen sitten aloitustilanteena, kun kirjoitan parin kuukauden päästä tilanteen parantumisesta.) Viimeisenä lajina olikin muuten yhden jalan hyppy, jossa yhden suorituksen osalta sain moitteet huijaamisesta. Tästä voin paljastaa, että oikealla jalalla hyppäsin 14cm (15cm huijaamalla) ylöspäin ja vasemmalla 12cm.

Mutta nyt tilanne on tiedossa ja onneksi toimin asiassa. Vähän jo ehdittiin jo muutamaa liikettä katsoa tänään ja teinkin niitä jo salilla lapsen uimakoulun aikana. Ensi viikolla saan tunnin ohjelman, jossa keskitytään lantion vahvistamiseen sekä reisien jumppaamiseen. Ja vaikka tässäkin tällä(kin) asialla vitsailen, niin olen kyllä ihan vakavissaan parantamassa tätä osa-aluetta. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7.

Minusta on tullut swim mom. Kuskailen lasta harjoituksiin ja satunnaisesti istua tökötän altaan reunalla. Joskin vanhempia on kielletty kuikuilemasta ja änkeemästä altaalle, mikä on mielestäni juuri oikein niin saa lapset ja aikuiset keskittyä omaan hommaansa. Sitten aina jakson lopussa päästään katsomaan kaikki "temput", joita esitelläänkin sitten ylpeänä. Täytyy kyllä sanoa, että taitavia tenavia ja ohjaajia!

"Näytöstä" odotellessa.
Itse käytän tämän ajan hyödyksi ja teen samalla salitreenin. Kuntosali sijoittuu lastenaltaan yläpuolelle ja sieltä kyllä välillä kurkkasen, että mitä siellä tapahtuu. Ihan vaan silleen nopeasti.

tiistai 6. joulukuuta 2016

6.

Tämän tärkeän juhlapäivän aloitimme vaatehuoneen suursiivouksella. Vaatehuoneessa meillä on siis kaikki urheiluvaatteet ja niitä kertyy koko ajan lisää ja lisää. Siis ei niin, että päättömästi niitä hankkisimme vaan suurin osa uutuuksista on Teemun "työvaatteita" sekä kesä- että talvilajien osalta. Nyt on tehty perusteellinen inventaario ja talossa on taas tilaa. Kierrätykseen menevät.

Nämäkin meni myyntiin.
Päivä jatkui appivanhempieni luona. Teemu hiihti 50km ja minä räpistelin 75min yhdessä appiukkoni kanssa napakassa pakkasessa. On se tuo Puijo vaan karu paikka hiihtää. Ei ole paljon semmosta mukavaa tasaista pätkää vaan ylämäki ja alamäki seuraa toisiaan. Vihdoin oli kuitenkin ladut ajettu joka puolella ja hyvä oli pertsaa hiihdellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

maanantai 5. joulukuuta 2016

5.

Tämän päivän treenin virkaa toimitti trainerilla ajelu. Koska talveni harjoittelun suhteen on epäsäännöllistä, tai harjoittelu olisi varmasti säännöllistä, mutta olosuhteet sille ovat Teemun matkustelun takia välillä epäsuotuisat, niin pyörätreenit sisällä ovat yksi tapa saada tehtyä se mikä on tehtävä.

Minä tässä hei!
Ja tehomittarin myötä näissä treeneissä on paljonkin järkeä. Ennen vain pyörittelin, varmasti suureksi osaksi mukavuusalueella. Toki syke oli yksi mitattava osa-alue ennenkin, mutta nyt pystyn vaatimaan itseltäni enemmän. Eipä laiskotella siellä!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4.

Tiedät olevasi triathlonisti, kun:

  • käsite luukkuvarpaankynsi on sinulle tuttu.
  • miesten karvattomat jalat ovat mielestäsi paremman näköiset kuin ns. talvikarva.
  • puhut sujuvasti kaikista ruumiisi toiminnoista muiden kanssa, halusivat he kuulla tai eivät.
  • heräät kello 5.00, mutta olet töissä vasta yhdeksän jälkeen.
  • suunnittelet perhelomat niin, että voit uida, pyöräillä ja/tai juosta kohteessa.
  • edelliseen liittyen sujautat lomalle myös kisan. Tosi bad assia, koska ensin jännität kisaa ja sen jälkeen olet ameebana poolilla.
  • jokaisen lenkin jälkeen postaat kuvat ja käppyrät someen, koska muuten treeniä ei tapahtunut lainkaan.
  • pidät työpäivääsi palautumisena treenien välissä.
  • lähdet kaikista bileistä viimeistään kymmeneltä, koska olet menossa aamulla altaaseen klo 07. Lauantaina.
  • tilaat netistä varusteita ja lokakuussa varustat someen laittamasi kuvat paketeista sanomalla, että joulu tuli aikaisin.
  • teet numeroa syömisistäsi, mutta pitkän lenkin jälkeen imuroit suuhusi kaiken makean mitä kaapeista irtoaa.
  • ystäväsi, jotka eivät harrasta triathlonia (jos niitä edes on enää), kysyvät sinulta mikä uimapuku, juoksukengät, pyörä jne olisi hyvä ostos.
  • sukulaisesi eivät enää ylläty siitä, että tulet sovitulle päivälliselle yli tunnin myöhässä.
  • käytät hyvän tovin illasta selailemalla uusia varusteita. 
  • selailet eri kisojen tuloksia miettien samalla, että mistä kisasta irtoaisi helpoiten paikka Konaan.
  • työterveyslääkäri ei tarkastele asiaasi tekemäsi työn kautta vaan näkee sinut kestävyysurheilijana.
  • näet tulevan joulun mahdollisuutena tuplata treenimäärän, ainakin maanantaina.


lauantai 3. joulukuuta 2016

3.

Kuopiossa on täysi talvi. Niin mahtavaa. Tänään oli kyllä aika napakasti pakkasta, noin -13 astetta. Ensin olin lapsen kanssa kaksi tuntia ulkona ja sitten hiihdin kaksi tuntia pertsaa.

Kyllä ihminen tarvitsee rutiineja! Harjoittelun saattaminen osaksi arkea on minulla suureksi osaksi hyviä rutiineja. Rutiineja tavaroiden suhteen, päälle laitettavien vaatteiden kanssa ja reittienkin suunnittelussa. Hiihto nyt on sinänsä hyvä, ettei ihan minne tahansa voikaan lähteä lykkimään, mutta lukija varmasti ymmärtää pointin.

Höynä talvipäivässä.

Hiihdin tänään talven ensimmäisen lenkin. Aina se on samanlaista sähellystä tuo ensimmäinen kerta. Alamäet hirvittää, tasapaino on hukassa, mites päin nämä remmit nyt tulikaan, tuleeko joku takana, kauheeta pitää tehdä askellusta kaarteessa ja suksi lipsuu huonon potkun alla. Kaikki muut näyttää tietävän mitä tekevät ja itse haluaisi mennä omalle takapihalle 4-vuotiaan kanssa harjoittelemaan. Mutta ei se vaan niin käy. Tai kilometrejä ei ainakaan kerry.

Höynä lenkin jälkeen.

Silti se on vaan niin siistiä. Ulkoilmasporttia parhaimmillaan. Tänään nauratti, että kesällä sitä mennään kisoissa +30 asteen helteessä ja talvella hiihdetään -20 asteen pakkasessa. Tykkään hiihdosta erityisesti siksi, että se on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Olen monesti kirjoittanut, että en todellakaan ollut mikään hiihtäjä esim. koulussa, vaan että tämäkin oivallus on syntynyt aikuisiällä. Siinä sitä on saanut opetella myös hiihtämisen uudelleen. Silleen oikeesti. Henkilökohtaisesti tykkään molemmista tyyleistä, mutta vapaanhiihtoa on vähentänyt nuo polvihommat. Viime talvena tein kuitenkin jo parinkin tunnin vapaan lenkkejä. Kaatuminen alamäessä minua eniten pelottaa. 

Ja hiihdossahan suurta osaa pitävät myös välineet ja arvostan todella sitä, että Teemu pitää niistä huolen. Jotakin perusjuttuja osaan tehdä itsekin ja ohjeesta, mutta onhan minulla aika luksustilanne kun lenkille voi lähteä mc-tasoinen voitelu suksissa. Ainakin teoriassa. Silti se vaan joskus lipsuu, kumma kyllä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

2.

Lähdin töiden, uuden pesukoneen odottamisen ja Teemun hiihtolenkin jälkeen omalle tunnin juoksulenkille. Sinänsähän tuo juoksu oli tunnelmallinen, kun lunta oli tuprutellut taas useamman sentti ja sitä riitti koko lenkin ajan muutenkin. Tunnelmallinen, mutta myös erittäin raskas juostava.

Heijastimia pittää olla.
Vetäisin päähäni Ironman Boise 70.3 -kisan pipon. Pipon kävin hakemassa vuonna 2009 ja olipa tuo kisa ensimmäinen puolimatkan triathlonini. Kisaraportti näyttäisi löytyvän täältä. Aikaa meni 7:37. Sen muistan kisasta, että uinti oli ikäryhmälähtöinä ja lähtöjen edetessä sää muuttui sellaiseksi, että satoja ihmisiä keskeytti uinnin aikana. Kivoja kommentteja tuolla rapsassa. 

Näin jälkeenpäin ajatellen oli kyllä aika huikea reissu. Kisan aikana nousi tosiaan myrsky ja vuoren rinteellä ambulanssiin kerättiin mutkissa kaatuneet. Erityisen hyvin mieleeni jäi amerikkalaisten kannustus: "You look so sexy!" Tuntui kyllä juuri siltä.  Olin tehnyt vaan kourallisen kisoja parin vuoden aikana ennen tuota koitosta. Kisoja kun ei silloin ollut ihan joka viikonlopulle valita. Mutta olin jo nähnyt niitä niin monta, että ei kun kisaan vaan. 

Unettomat Seattlessa. Kuvan on muuten ottanut T. Miettinen.
Muistan, kun olin maaliskuussa aloittanut työt ja pidin 3 viikkoa palkatonta lomaa tuon Amerikan reissun vuoksi. Teemu kisasi samalla reissulla Coeur d'Alenen Ironmanissa, mutta se oli vaikea kisa ja kausi kokonaisuudessaankin. Silti tuo reissu oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista. 


torstai 1. joulukuuta 2016

1.

Vuoden 2016 joulukalenteri on täällä! Vuosien 2015 ja 2014 kalenterit olivat rautaa, niin tulee olemaan tämäkin vuosi!

Joulukuussa kahvihetkellä täytyy olla piparkakkuja!
Puhuimme tänään Teemun kanssa viikonlopun treeneistä. Ohjelmassani on perjantaina tunti juoksua, lauantaina kaksi tuntia pyörää ja sunnuntaina kolme tuntia hiihtoa. Ei ainakaan monimutkaisuudesta voi syyttää.

torstai 3. marraskuuta 2016

Nauti!

Elokuun Ironman on kuin muisto vain, vaikka eihän siitä nyt niin kovin kauan ole, vai onko. Paljon on ehtinyt siinä ajassa tapahtua ja ensi kesän on triathlonin suhteen jo suunniteltu hyvin eli melkein jo tehty. Otetaanpa katsaus syksyyn!

Juuri mihinkään ei kannata suhtautua niin kovin vakavasti,
Kööpenhaminassa tapahtuneen raaston jälkeen podin pari flunssaa, jotka otin vastaan kohteliaasti päiväkotirumbankin alettua sopivasti. Työmatkapyöräilyä, joka kyllä on n. 1h päivässä kärry perässä, lukuun ottamatta en tehnyt moneen viikkoon mitään. Ei huvittanut oikeastaan yhtään, niin kuin ei tarvitsekaan. Ironman-blues oli hyvin lievä, ehkä pientä kaihomieltä vain. 

Ylimenokauden hauskoja puolia on se, että voimme (oikeastaan ainoastaan silloin) treenata yhdessä Teemun kanssa.
Ensi kesänä suuntaan "nuoruuden" maisemiin Puolan Challenge Poznaniin. Olin Puolassa vaihto-opiskelemassa taloustieteitä 2000-luvun alussa ja muutama vuosi myöhemmin olin samaisen yliopiston kv-suhteiden osastolla töissä ja tekemässä harjoittelua. Meillä on myös hyviä ystäviä Puolassa, joita olemme viimeksi nähneet 10 vuotta sitten. Puolan kieli on vähän ruosteessa, mutta eiköhän sitä trituristihommat vielä selvitetä! 

Kävin koittamassa miltä tuntuu yrittään juosta Tahkovuoren huipulle. Kuten kuvasta näkyy, ei kovin hyvälle.
Ensi kesänä houkuttelee myös ajatus osallistua Finntriathlon Leville. Mutta katsotaanpa nyt rauhassa vielä, jahka Teemunkin sunnittelmat selkiytyvät. Köpiksen 11:20h oli suortuksena sellainen, että siitä voi tietysti ajatella parantavansa, mutta kyllä oli niin kunnonmukainen suoritus ja mahtavat olosuhteet että tiukassa voi olla. Joitakin osa-alueita on helppo parantaa, esimerkiksi tämän vuoden uintikilometrit ovat pöyristyttävät 59. Toki pyörässä tapahtui kehitysharppaus, samoin juoksu kehittyi entisestään. Kaikkea ei vain voi saada ja nämä on harkittuja paikkoja, joissa pitää pitää pää kylmänä. Onneksi minulla on sellainen "viilennin" ihan kotosalla.

Altaassakin on työt aloitettu.
Elämässä kaikki ei suju kuitenkaan suunnitellusti. Olin leikkausjonossa suunniteltuun operaatioon marraskuussa, mutta minkä odotus päättyikin paljon aiottua aiemmin päivystysleikkaukseen. En avaa enempää tällaista henkilökohtaista asiaa, mutta tilanne on nyt hoidettu ja sairauslomakin päättyy tänään. Treeninkin voi aloittaa. Ajattelin ottaa tämän yhtenä muistutuksena nauttia sekä niistä että muistakin asioista, mitä saa ja on mahdollisuus tehdä.

Vähän erilainen selfie kuin yleensä minun ottamat.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Ironman Copenhagen 2016

Tanskan reissun jälkeen alkaa taas järki juosta ja kirjoittaminenkin taitaa jo sujua. Kesä oli mahtava ja (treenikin mielessä) sen kruunasi vielä heinäkuussa Espanjassa vietetty pariviikkoinen, jonka aikana vietettiin lomaa sekä uitiin, pyöräiltiin ja juostiin.

Erilaiset poseeraukset ovat tärkeitä.
Joten kun Kööpenhaminan kisa lähestyi, oli kyllä todella luottavainen olo siihen, että mikä on tehty on tehty. Luonnollisesti viimeinen viikko sujui flunssaoireita odottaessa, mutta niitäkään ei tullut. Seuramme järjesti legendaarisen Kuopio Triathlonin, jossa yritin viimeistellä kuntoani pikamatkalla, mutta onnistuen puhkomaan pyöräosuudella renkaani ja siirtyen sitten talkootehtäviini aiottua aikaisemmin. Hyvää tuossakin oli se, että sai startin alle vielä ja renkaanvaihdon kenttäolosuhteissa. 

Irongirl jäi viettämään spesiaaliaikaa mummolaan ja me suuntasimme Tanskaan. Merivesi oli raikasta, kun pyöränviennin yhteydessä kävimme siihen tutustumassa. Ilmeisesti +16 astetta ja ensimmäistä kertaa uin meduusojen kanssa. Vähänhän se pisti miettimään, että polttelevatko mitenkä kovasti, mutta ystävällisiä möllyköitä olivat.

Kisa-aamuna olin yllättävän rento, toki tuleva koitos pulpatti kropan sisällä. Rolling swim start, jossa 6 kisaajaa päästetään matkaan neljän sekunnin välein, sopi minulle mainiosti. Ryysistä ei tullut missään vaiheessa, mutta laguunin ylle laskeutunut sumu teki tepposia ja uin vähän niin kuin kaikkialla. Välillä en nähnyt yhtään poijua ja piti vaan pysyä jonkun varpaiden takana. Onneksi valitsin kirkkaat lasit, sillä tummat lasit olisi vieneet viimeisetkin värit näkökentästä. Takasuora oli pitkä ja ehdin jo miettiä, että kylläpä tässä taitaa tuhrautua aikaa. Rantauduin kuitenkin ajassa 1:19, joka on muuten melkein minuutilleen sama aika kuin 2011 ja 2014 Ironmaneissani. Kehitystä ei sillä saralla ole liiaksi tapahtunut, mutta kuten olen aikaisemminkin tällä kaudella joutunut toteamaan, niin mitään ihmettä ei yleensä kisapäivänä tapahdu, jos kilometrit ovat muutenkin vähäiset.

Uinnin jälkeen ajatukset kohti pyörää.
Yhtä kaikki lähdin ajamaan pyörällä hyvävoimaisena. Heti oli selvää, että nyt on pyöräjalkaa. Kun päästiin kaupungista pois, niin tuulikin oli suosiollinen ja sai paahtaa menemään ihan surutta. Ensimmäisellä kierroksella nauratti, kun pyöräreitti tuntui olevan kuin tehty minulle. Lieneekö rolling startin ansiota, mutta omaan ajorytmiin pääsi verraten nopeasti eikä isoja porukoita näkynyt. Energiaa otin suunnitelman mukaan ja vasta juoksun viimeisellä 10km lipsuin siitä (suunnitellusti). Toisella kierroksella annoin itseni vähän laskeskella, että nyt saattaa tulla ihan hyväkin aika, jos tämä vauhti pysyy T2:een asti. Rengasrikkoja näytti tapahtuvan Köpikselle tuttuun tyyliin ja toivoin, että omat renkaani kestäisivät. Onhan se ihan makea tunne, kun ohittelet "levymiehiä" ja pystyt ilmeettömästi vaan nostamaan watteja. Pientä eturatasta ei juuri tarvinnut vaivata koko matkalla. 180km pyöräilystä selvisin ajassa 5:32, eli n. 33km/h -keskivauhtia.

Tästä se lähtee tytöt!
Olin siis ennätystahdissa lähdössä T2:lta juoksuun. Nappasin pussukasta kaksi geeliä taskuun ja minigrippussin, jossa oli suolatablettaja. Aurinko oli alkanut porottaa ja olin iloinen valinnastani jättää viisiiri pois ja varustautua suurella lippiksellä maratonille. 5:30min/km -vauhtia käynnistyi juoksu ja likipitäen sitä vauhtia pääsin aina puoleen väliin saakka. Sitten vauhti alkoi pikkuhiljaa hiljentyä. Sain kuitenkin pidettyä sen pitkään alle 6min. Viimeiselle kierrokselle (10km) lähtiessäni olin niin onnellinen, että ennätys tulee menemään uusiksi, mutta samalla jalkojen lihaskestävyys alkoi olemaan muisto vain. Reitillä ollut mukulakivipätkä sai jokaisella kierroksella kiroamaan, mutta muuten fiilis oli mahtava. Maratonin juoksin ajassa 4:16.

Häh, mitä, en kuule!
Juuri ennen maalia tavoitin ystäväni, joka lähti viimeiselle kierrokselleen tehden aivan mielettömän ajan ensimmäisellä Ironmanillaan. Maalisuoralla sai vihdoin tuulettaa ja juhlia. En nähny aikaani, mutta Teemu kertoi sen olevan 11:20.53. Voi hyvä tavaton. 12h oli alittunut reilusti ja ennätys parantunut 40 minuuttia. Sinänsä se ei ollut yllätys, koska erilaisia laskelmia voi tehdä etukäteen, jos kaikki olosuhteet ovat muuten myönteiset, mutta että oikeasti saa itsestään irti sen mikä on mahdollista, on mieletöntä. Suurin kiitos tästä kuuluu tietysti Teemulle, jonka valmennusfilosofia on täydellinen minulle. Kaikki meni siihen kuuluisaan putkeen, uskalsin ajaa kovaa ja pystyin sietämään epämukavuutta. Viimeinen 10km meni sisuhöyryillä, mikä lienee suurin vahvuuteni lajissa. Kun tuntuu tosi pahalle, hoen itselleni että kohta tämä loppuu. 

Ei voi olla totta!

Hah, tässä se nyt taas on!
Maalin jälkeen piti äkkiä vaihtaa vaatteet, saada ruokaa ja juomaa koneeseen, koska huono olo alkoi vaania. Pari pizzasiivua korjasi asian ja oli mukava vaihtaa tuntemuksia suomalaisnaisten kanssa. Me ollaan kaikki tehty omilla tahoillamme tosi paljon työtä ja ollaan kovia naisia kaikki. Vaikkakin ainakin itselläni joka toinen sana taisi siinä vaiheessa olla kirosana, niin kaikki olivat selvästi onnellisia. Silloinkin, kun kisa oli sisältänyt teknisiä murheita ja tehnyt siitä erilaisen kamppailun. Ironman on matka, joka voi tarjota melkeinpä mitä tahansa. Silloin kun kaikki sujuu, niin siitä pitää nauttia myös.

We didn't **ck about!