Joskus universumi ei ole (mielestämme) puolellamme. Eräs kollega sanoi, että ristisiteeni katkeaminen oli universumin tapa osoittaa, että aika ja mielenkiinto pitäisi suunnata muualle. No hän ei varmasti sitä vakavissaan tarkoittanut ja minun mielipiteeni lienee sanomattakin selvää. Universumi voi minun puolestani... Helposti voisi sanoa, että universumi (samainen) yritti todella estää Teemua ajamasta trainerilla tänään, sillä ensin tapahtui tapahtumasarja, jonka seurauksena kammet piti irroittaa, jotta ajo pystyi jatkumaan ja pian takarengas puhkesi. Uhmakkaasti sisuskumin vaihdettuaan hän ajoi harjoituksen loppuun. Joten siitäs sait universumi.
Mutta leikitä, eteen tulee kaikenlaisia hankaluuksia ja vaikeuksia. Itselleni tämä loukkaantuminen oli sellainen tapahtuma, että vaikka yleensä suhtaudun asioihin positiivisuuden kautta, niin tässä tapahtumasarjassa muuten niin valoisa mieleni kyllä synkkeni jos ei jopa mustunut. Nyttemmin, kun leikkaus ja kuntoutus ovat sujuneet hyvin, niin voin tietysti jälkiviisaana sanoa, että aika meni nopeasti. Fyssarini arveli hyvän kuntoutumisen olevan syytä korkeasta motivaatiostani. Hän on ammattilainen, uskon häntä.
 |
| Tänään posti toi uudet mtb-kengät. Vanhat olivat vain noin 10 vuotta vanhat... |
Vaan eihän se valoisalta tuntunut. Nytkin ensimmäiseen starttiin on reilut 70 päivää, niin levoton mieleni poukkoilee edes takaisin. Luonnollisesti ymmärrän, että tulevat kisat ovat enemmänkin harjoituksia ja niissä voi tapahtua mitä tahansa. Vai voi olla tapahtumatta. Joka tapauksessa en voi olla miettimättä, että minkälaisiin tuloksiin olisin päässyt, jos tämä episodi olisi jäänyt tapahtumatta. Juuri kun olin päässyt voittamisen makuunkin.
 |
| Ajoasento alkaa olla jo tuttu. Kävin tänään myös kampaajalla. |
Mutta mitä ihmettä! Olen onnellinen, kun pystyn taas harjoittelemaan. Ja oikeastaan harjoittelen jo melko normaalisti, ainoastaan se, että joudun treenaamaan sisällä on erona normaaliin. Olen itselleni jopa vähän vihainen, kun menin synkistelemään. En suoranaisesti usko, että tästä koitui mitään hyvää sinänsä, paitsi että sain verhot lyhennettyä, mutta siinäpä se. Edelleen olen sitä mieltä, ilmankin olisin pärjännyt. Jospa kuitenkin sen verran, että jatkossa muistaisin olla vaipumatta synkkyyteen, kun universumi taas yrittää temppujansa.
