lauantai 9. joulukuuta 2017

9.

Lauantai alkoi taas kello kuuden herätyksellä ja uimahallin ovella olin jo 6.55. Kovat ja hyvät treenit heti aamusta on kyllä mahtava asia. Sitten kaikki on tehty. Treenien jälkeen kiirehdin kotiin, jotta Teemu pääsi murjomaan omaa treeniänsä. Tänään kyllä jalat painoivat, liekö syy sitten 100km Wattibikettelyssä vai/ja eilisessä hieronnassa. 

Tuulettelin jo ennen treeniä. Muuta en voi kertoa, koska kuva liittyy joulun salaisuusasioihin.

Tänään oli käytännössä viimeinen mahdollisuus hoitaa joulun pukkiasiat kuntoon. Ja niinhän me sitten tehtiinkin. Samalla reissulla käytiin myös kahvilla ja syömässäkin! Kyllä oli melkoista herrastelua. Yksi puheenaiheemme oli satulat, mutta onneksi muitakin aiheita oli. Eilen tilattiin uudet maantiekengät minulle ja satuloita Teemulle, joten paketteja taas odotellessa. 

Ravintola Hurma.

Lisäksi leivottiin kasa pipareita. Ensi viikonloppuna ollaan reissussa, joten joulua sai puuhata tänään oikein kunnolla. Mutta mikä siinä, hauskaahan se on. Koko perheen voimin koristeltiin piparkakkuja. En ole varma, että onko osassa keksiä vai kuorutetta ja hipleitä enemmän...

Uimarit.

perjantai 8. joulukuuta 2017

8.

Tänään Kuopiossa tuli lunta reilut 20cm. Sitä tuli aamulla ja sitä tuli illalla. Minulla oli heti aamusta hieroja, josta onnistuin myöhästymään vaikka otin melkein 15min lisäaikaa pyörällä siirtymiseen! Tosin siinä 30min aikana jouduin tunkkaamaan (eli työntämään) muutamaan kertaan ja pari kertaa olin jo varma että nyt kaadutaan.

Kuvituskuva viime talvelta. Melko samat tunnelmat.

80min hieronta jatkoi tätä hyvin alkanut aamua. Siinä irroteltaessa lihoja ja muita tykötarpeita toisistaan, tuli vuoden ja hyvä osa ensi vuoden kirosanoista käytettyä. Tämä kaikki jo ennen kello yhdeksää! Siitäpä jatkoin onnistumisten sarjaa ja seuraavana myöhästyin töistä...

2/4 osaa joukkueesta kasassa.

Seuraavaan kalenteritapahtumaan yritin suoriutua ajoissa. Töiden jälkeen näin Kuopio-hallilla ystäväni P:n, jonka kanssa olemme siellä vuodesta 1992 alkaen treenanneet. Pääasiassa yleisurheilua. Tosin nyt tässä välissä on ollut vähän pidempi aika. Nyt P heilui kuntosalilla ja minä katselin päältä. Todettiin kyllä, että ensi kesän viestikisat kaipaisivat vielä kahta juoksijaa joukkueeseen. Matkoista voidaan sopia.

torstai 7. joulukuuta 2017

7.

Miltä ihminen näyttää uituaan 3,8km, pyöräiltyään 180km ja juostuaan vielä siihen päälle maratonin? Neljän kisan otannalla vastaus on tässä:


Selvästikin vauhti painaa ja se näkyy naamasta. 2011 (oik. alhaalla) olen hankkinut ruokaa ja olutta (alkoholitonta) ja elämä hymyilee. 2014 (oik. ylhäällä) olen saanut eteeni suklaakakkua, joten mikä voisi olla huonosti? Muistaakseni olin paranut aikaani parilla tunnilla. 2016 (vas. ylhäällä) näytän siltä, että "ähäkutti, minäpä tiesin että pystyn siihen!" Teemun kasvoilta paistaa... noo... yllättyneisyys? 2017 (vas. alhaalla) 11 tuntiin painelu näkyy naamasta väsymyksenä, mutta myös tuolloin tuntemani onnellisuus ei kyllä välity hyvin. Olut ei ollut Puolassa alkoholitonta, jäi kyllä (suureksi osaksi) juomatta.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6.

Hyvää itsenäisyyspäivää. Muistan kun Suomi täytti 75 vuotta ja peruskoulussa valmisteltiin sen tiimoilta esityksiä ja askarteluja. Nyt 100-vuotiasta Suomea on hienoa juhlia ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tänä vuonna juhlinta on ollut freesiä ja sille on löytynyt luontevia muotoja kaikille.

Kunnonsalin Wattbiket hurisivat yhteensä 600km verran. Kuva: Hurulan kotiarkisto.

Hurulan Matilta tuli joku päivä sitten viestiä, että ajetaan 100km Wattbikellä itsenäisyyspäivänä. Niin sitä sitten kello 8.00 alkaen poljettiin. Aikaa tähän meni 3h6min. Keskivauhti oli 32,1km/h. Suhteellisen helposti tuo satku meni ja Heidi kehitteli vielä treenit tehtäväksi ajon aikana, joten hyvässä seurassa aika sujui rattoisasti.

"Mitäköhän tästä tulee?"

Tänäkin itsenäisyyspäivänä käytin hetken ja mietin niitä tapahtumia ja tekoja, mitkä ovat tapahtuneet, jotta joulukuun kuudes päivä voimme juhlia itsenäistä Suomea. Iso-mummoni lähti Karjalasta kahdesti kotoaan. Hänen miehensä kuoli nuorena sodan aiheuttamiin vammoihin. Toinen iso-ukkini oli ollut sodassa, mutta koskaan siitä aiheesta  ei puhuttu. Tai ainakaan niin, että olisin kuullut siitä. Sen tiedän, että iso-mummoni kantoi hänet välillä metsätöistä kotiin, koska sirpale polvessa aiheutti toisinaan vaivaa. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta. Asioita on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan. 

Onnea 100-vuotias Suomi! Kuva: Hurulan kotiarkisto.

tiistai 5. joulukuuta 2017

5.

Helsinki-Vantaan juna-aseman tilataideteos. Tätä katsoessani mietin aina, että miltä teoksen aloittaminen on mahtanut tuntua.

Tänään kävin päiväseltään Helsingissä. Jonkun verran matkustan töiden vuoksi ja yleensä Helsinkiin. Videoneuvottelut ja erityisesti Skype ovat vähentäneet yleisesti tarvetta matkustamiseen monipaikkaisissa työyhteisöissä ja niiden avulla on mahdollista läpiviedä hyvin vaativiakin asioita/palavereita. Joskus kuitenkin on tehokkaampaa kokoontua yhdessä saman pöydän ääreen ja antaa tilaa myös livenä tapahtuvalle vuorovaikutukselle.

Taksin sijaan liikun mieluummin julkisilla. Junalla pääsee niin kovin kätevästi nykyään.

Esimerkiksi tänään se tarkoitti 5.20 herätystä ja kuudelta olin jo matkalla lentokentälle. Epäsäännölliset ajat tuovat kuormitusta päivään ja olenkin monesti miettinyt, että hyvä kondis kyllä auttaa tässä ja matkustelusta palautumisessa. Toki tämä nyt ei varsinainen oivallus ole, vaan ihan järkeen käyvä asia. Jos olen yön yli reissussa, niin otan aina liikuntavehkeitä mukaan.

T2:n jouluvalot ovat kyllä aika mahtavat.

Yllätys oli, että alkuperäinen lentoni peruttiin ja olin saanut buukkauksen melkoisen myöhäiseen koneeseen. Firman matkapalvelut toimivat nopeasti ja pääsin lähtemään kotimatkalle aiottua aiemmin. Onneksi olimme saaneet puristettua viisautemme ulos kollegoiden kanssa, joten suunnitelman muutoksesta ei ollut juurikaan haittaa. Kotonakin olin ennakkosuunnitelmia aiemmin, mikä on hyvä, sillä huomenna on Suomen 100-vuotisjuhlapäivään liittyvä asia tapahtuva heti aamusta, mutta siitä lisää huomenna.

maanantai 4. joulukuuta 2017

4.

Tänään meillä kävi oikein mieluisia vieraita, kun saimme kylään yläasteella samalla urheiluluokalla olleen ystävämme perheineen. (Vaikka me Teemun kanssa pitkään olemme yhdessä olleetkin, niin ei sentään yläasteelta asti. Meidän yhteinen historia lähtee kyllä jo lasten yleisurheilukoulusta, mikä on aika hauskaa.)


Tein eilen gluteenittoman tuorejuustokakun, joka kääntyi enemmänkin jäädykkeeksi, sillä vaikka otin kakun hyvissä ajoin sulamaan, niin eihän se kokonaan pehmentynyt. Muisteltiin sitten 80-luvulla peruskoulussa tarjottua puolukkajäädykettä, mikä tarjottiin pikarissa. 


Lähdin tänään töistä hieman aiemmin ja ilahdutin tyttäreni hakemalla hänet aikaisemmin päiväkodista kuin normaalisti. Sankarityömatkatempokuskina lähdin sitten kärry perässä nousemaan vanhalle Puijon tielle, eli sille mikä menee Puijon kupeessa stadionille päin. Virhe. Ei pitkässä mutta sitäkin jyrkemmässä nousussa ei ollut hiekan murustakaan ja lähdimme valumaan alaspäin. Kärryssä kyytiläisen ilmekin oli jo vähän epäilevä. Sain kuitenkin työnnettyä meidät ylös, koska TIETENKÄÄN en olisi voinut luovuttaa.


Sankariäitinä jatkoin otteita ja tein ruoan, siivoilin kodin ja leivoimme ensimmäiset piparit lapsen kanssa! Ja mikä ihmeellisintä, ehdimme myös koristelemaan osan pipareista! Onhan näitä tehty! Hahahaa.

Ihana ystäväni toi tähän viikkoon täydellisesti sopivan kimpun.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

3.

Tänään ajoin 1h 45min sisällä pyörää. Tämä sisäpyöräily harjoitusvastuksella on ollut useamman talven ohjelmassa ja wattimittari toi hommaan taannoin mukavaa vaihtelua. Tai oikeastaan se toimittaa piiskan roolia silloin, kun tekisi mieli päästä helpolla. Mutta viime viikolla meille kotiutui kombo, joka ei ainoastaan piiskaa vaan laittaa hien virtaamaan ja sykkeen kattoon. CycleOpsin Hammer Direct Drive Trainer ja siihen yhdistettynä Zwiftin harjoittelusofta takaavat, että talven treeneistä ei puutu kovuutta.

Tänään tuli polka dot -paita pitämällä eniten kiirettä Hillyn nousussa.

Huono puoli tässä on, että ainakin pari ensimmäistä treeniä olen vetänyt aika kovaa. Nimet ja liput ympäri maailmaa kertovat muista ajajista ja segmenteillä kilvoitellaan päivän nopeimmista ajoista. Ei vaan pysty ajamaan hiljokseen! Tänään opin sen, että jos ei juo vielä enemmän kuin yleensä, niin voi joutua elpymään yllättävän pitkään ajon jälkeen. Sisällä kun tuo kuumuus iskee aika rajusti, varsinkin kun ajaa kesän jälkeen ensimmäisiä kertoa ja heti tietysti täböllä.

Toinen paita tänään oli mountain goat, joka annetaan nopeimmille kuskeille Watopian Epic KOM nousussa.

Palaan vielä tähän asiaan uudestaan, jahka ajoa ja ymmärrystä on enemmän alla!