Näytetään tekstit, joissa on tunniste Painonpudotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Painonpudotus. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kohti Challenge Rothia

Kesän pääkisa on reilun parin viikon päästä Saksan Rothissa. Challenge Roth on triathlonistin ns. bucket list -kisa, tai ainakin minun. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kanaalin veteen pulahtaa yli 3000 kisaajaa jo 35. kerran Rothin pienessä kylässä.

Kyseessä on siis täyden matkan kisa (3,8km - 180km - 42,2km) ja juoksuosuutta on taas muutettu tasaiseksi ja katsojaystävälliseksi, kun viime vuoden muutokset eivät sitä ilmeisesti olleet. Katsojia tällä kisalla järjestäjien mukaan on yli 250 000, siis paikan päällä!

Minä ja Zwift ja 1,5h ajo takana.

Oma valmistautuminen on sujunut talven ja kevään ajan hyvin. Oikeastaan erinomaisesti, sillä vaikka kyseessä oli olympiatalvi, niin uuden "älytrainerin" ja Zwiftin ansiosta sain tehtyä laadukkaita pyörätreenejä läpi talven, vaikka hoidin kuukausien ajan arjen pyörittämistä yksin. Toinen onnistunut asia harjoittelussa on ollut säännöllinen (2krt/vko) uintiharjoittelu. Vaikea sinänsä arvioida, että jalostuuko tämä panostus kovemmaksi vauhdiksi kisatilanteessa, mutta varmuutta on enemmän kuin aiempina vuosina.


Sain 15h aikaa valmistautua puolimaratonille. Kuva: Viivi P.

Syksyllä puhdistin ruokavaliotani ja keskityin parin kuukauden ajan voiman lisäämiseen ja tämän kaiken seurauksena olen -10kg kevyempi kuin viime kesänä ja kropassa on kokonaisuudessaan voimakas ja hyvä fiilis. Tämä "näkyy" eniten juoksussa, jossa luonnollisesti 10kg on 10kg, mutta parantunut kropan hallinta antaa lisävauhtia ja sen huomasin esimerkiksi yllätyspuolimarassa, jonka pääsin toukokuun loppupuolella juoksemaan aikaan 1:40:48. Sain siis edellisenä iltana tietää, että minulla onkin "lappu" sisällä. Lisäksi 1000m vedot ovat parhaimmillaan menneet 4:00min-vauhtia. Se on jotain, minkä en esim. viime vuonna uskonut olevan edes mahdollista ilman etteivät jalat irtoa ruumiistani. 


Pulahtamassa altaaseen Calellassa. Kuva: Pia Ahti

Toukokuun alussa leireilimme Calellassa, joka sujui myös suunnitelmien mukaan. Meno oli jo sellaista isojen tyttöjen menoa mm. 200km loppulenkillä ja kaikenlaisena muuna hevosteluna. Leirin jälkeen olin melko sekaisin viikon ja väitin itsevarmana, että olimme Lahdessa kun olimme itseasiassa Tampereella. "Varmasti oltiin tässä hotellissa maailmancupin aikaan!"

200km viimeisenä päivänä.

Kovat treenit vaatii kovan pään ja hyvän valmentajan, jotta myös levolla ja palautumisella on varmasti paikkansa. Olen myös säännöllisesti käynyt urheiluhieronnassa, jotta erilaiset kiristykset eivät valtaa liiaksi alaa.

Osallistuin ensimmäisen kerran täydelle matkalle vuonna 2011 Zurichissä. Sitten 2014 Frankfurtissa, 2016 Kööpenhaminassa ja 2017 Poznanissa. Trendi on tähän saakka ollut nouseva siinä mielessä, että loppuajat ovat parantuneet joka kerta. Loppuajan vertailu ei ole mielekästä, mutta toki kun lähdetään 14:13 ajasta ja tullaan 11:02 aikaan, niin kyllähän siinä aina kehitystä on tapahtunut. Olen kuitenkin sisäistänyt, että mitä lähempänä olen omaa maksimisuoritustani, niin riskit sille, että ennätys ei parane tai että kisa ei sujukaan ilman vastoinkäymisiä, kasvaa. Myönnän myös, että kun pystyn kisaamaan sijoituksista, niin silloin otan myös riskejä. Esimerkiksi viime kesänä sekä Puolassa että Levillä ajoin pyörän ihan ylikylkien, mutta varmistin samalla ykkössijan.

Äitienpäivän ajelulla. GoPro-kamera mukana.

Kävi miten kävi, olen treenannut hyvin ja lähtöviivalla on sen puolesta luottavainen olo. Matka kohti pääkisaa on tänä vuonna ollut parempi kuin hyvä, toivottavasti myös päämäärä on sitä.  

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Erilainen ylimenokausi

Takana on ylimenokausi, josta viimeiset 10 viikkoa olivat tavanomaisesta poikkeavat. Olen jo parin vuoden ajan silmäillyt Fitfarmin nettivalmennuksista bikini challengea, joka on naisille suunnattu kehonmuokkausvalmennus. Miksikö? Siksi, että haluaisin koittaa millaisia muutoksia omassa kehossa ja mielessä tuollainen valmennus mahdollisesti saa aikaan ja kuinka hyvin oikein kunnon punttikuuri purisi, jos sellaisen tekisi. Minun on pitänyt sitkeästi odottaa sopivaa ajankohtaa, sillä kestävyysurheilu ja lihasten kasvattaminen eivät todellakaan mene käsi kädessä eikä ruokavaliokaan mene kalorien puolesta suotuisalla tavalla. Halusin tehdä valmennuksen by the book -tyyliin, jotta saisin siitä parhaiten kaiken irti.

Äkkiä kuva, ettei kukaan vaan yllätä!

Elokuun lopulla oli sitten aika aloittaa ja salilla olen käynyt nyt neljä kertaa viikossa ja sen lisäksi olen tehnyt ns. viikkotreenin. Aerobiset treenit, siis sellaiset triathlontyyliset, jäivät muutamiin kertoihin. Toki minulle tulee kohtuu rankkaa työmatkapyöräilyä päivittäin, mutta se lienee jo osa normaalia kulutusta. Solvalla Swimrun kolmannella viikolla oli aika jännittävä kokemus tästä näkökulmasta, mutta se oli oikeastaan ainoa kerta/viikko, kun sovelsin annettua ohjeistusta. Miinuskaloreilla ei useamman tunnin suoritus olisi onnistunut.

Selvää lahjakkuuta classiciin, ainakin yläkropan osalta. Poseerauksessa olisi ehkä vielä tekemistä.
Salitreenistä olen tykännyt aina, mutta nyt se meni uudelle tasolle. Uusia liikkeitä ja laitteita, uutta energiaa. Sarjan tehtiin failureen saakka. Aika pian painoja pystyi lisäämään ja pian muutoksia huomasi peilistä. Luonnollisesti tämä nosti myös motivaatiota jatkaa pedantilla linjalla. Isoimmat muutokset näkyvät yläkropassa ja salaa kyllä piti aina treenin jälkeen yrittää pullistella pukuhuoneessa. Pari kertaa otin selfien, mutta olin melkeinpä paniikissa, että joku vielä kävelee pukkariin ja näkee. 
Välipala. Tarkat määrät punnitsin 10 viikon ajan.

Vaikka salitreenien määrässä tapahtui lisäys, niin vielä merkittävämpi asia oli tuo ruokavalio. Oli todella tervetullutta ravistella omia ruokailutottumuksia. Eivät ne mitenkään hunningolla ole olleet ja sanotaan niin päin, että hyviä asioita tuli poimittavaksi mukaan. Leivän sijasta voi syödä kaurapuuroa ja rahka muutamin lisukkeineen on hyvä välipala. Marjoja olen syönyt paljon enemmän kuin yleensä ja olen oppinut näkemään eri ruoka-aineiden määriä lautasella uusin silmin. Yksi isoimmista asioista on sokerin totaalinen skippaaminen ja oivallus, että en tarvitse sitä mihinkään. 10 viikon aikana oli kaksi vapaata ateriaa, jolloin voi, yllätys yllätys, syödä vapaasti. Söin molemmilla kerroilla nameja. Eivät ne maistuneet sen paremmilta kuin huonommiltakaan. 

Muutokset olivat jopa yllättäviä, mutta toki kun kaiken teki kuten on sanottu, niin tuloksia sopii jollain tasolla odottaa. Kiloja hävisi 5,5 ja senttejä siirtyi hauiksiin ja reisiin. “Tietysti” noita senttejä hävisi eniten rinnanympäryksestä (6cm), mutta kaikkea ei voi saada. Heh heh. Tavoitteenani oli saada lisää voimaa koko kroppaan ja tämä tavoite on saavutettu. Ruokailua olen toki pohtinut triathlontreenien näkökulmasta, mutta aion jatkaa puhtaiden raaka-aineiden valmistamista ja kohtuuden säilyttämistä. Kun 80 prosenttia on kunnossa, voi 20 prosentissa ottaa rennommin. Ja koska lapsella on karkkipäivä, tulen jatkossa itsekin keskittämään mahdolliset herkkuhetket niihin.
Kotona otettiin jo mittanauhaa esille, kun alkoi askarruttaa kummalla on isompi hauis. Hävisin sen kyllä, mutta vain kahdella sentillä.

Ryhti parani kropassa ja ryhtiä tuli syömiseen. Ihoni ei ole ollut huono, mutta nyt se oikein kuultaa. Oloni on kokonaisvaltaisen voimakas, mitä on vaikea sanoin välittää kuulostamatta pöhkölle. Rakas aviomieheni totesi nukkuvansa betoniporsaan vieressä nykyään. Olen salaa tästä hyvin tyytyväinen. Kaikkein parasta on, että nyt kun alkamassa on 12. vuosi triathlonharjoittelua, olen tämän syksyn jälkeen supermotivoitunut ja odotan peruspuurtamista aivan eri tavalla kuin parina viime vuotena.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Olympialaiset päättyvät - jihuu

Uskomatonta, mutta totta. Sotshin olympialaiset loppuvat huomenna sunnuntaina. Odotan, että tuliaiset 3,5 viikon jälkeen ovat vähintäänkin kohtuulliset ja lisäksi saan diploomin Olympiakomitealta (Suomen riittänee) osoittamastani tuesta joukkueelle. Ehe ehe...

Vai sainko jo viime vuonna Sotshin tuliaiset?!

Asiasta toiseen. Olen nyt parin viikon ajan noudattanut leivätöntä ruokavaliota. Asia lähti kollegan kanssa tehdystä sopimuksesta, mutta aika valaisevaa on ollut nähdä leivän rooli omassa ruokailussa. Alkuun olin vähän ymmälläni, että mitä ihmettä nyt söisin, mutta pian rahkat, marjat, hedelmät, maustamaton jugurtti ja siihen sotkettu puuro sekä kananmunat ja riisikakut olivat osa "dieettiäni". Marjoja ja hedelmiä tulee syötyä kyllä hurjan paljon enemmän, vaikka kohtuullisesti söin niitä aikaisemminkin. Ihan hyvät tunnelmat asiasta, eikä vähiten sen takia, että paino on tippunut kaksi kiloa. Lukemiin, joita en ole puntarissa nähnyt, no, vuosiin. 

Muutenkin treeni on purrut ja alkaa olla sellainen tunne, että en ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Tai oikeastaan niin, että tulen olemaan kevään jälkeen vielä tosi hyvässä kondiksessa. Eihän nyt vielä pidä olla tähtitikissä! Tämä postaus sisälsi nyt omakehua ja hehkutusta, joten olkaa hyvät! :-D

Kisastudio, joka vaati Irongirlin päiväunien, Suomen pelin ja trainerin virittelyn synkronoimisen.

lauantai 1. tammikuuta 2011

2010

Uusi vuosi on taas alkanut ja matka kohti uusia seikkailuja voi alkaa. Tein tilinpäätöksen kuluneen vuoden harjoituksista ja kokonaistuntimäärä (259h) jäi reilusti alle kahden edellisen vuoden (v. 2009 300h ja v. 2008 291h) vastaavan tuloksen. Tähän on kuitenkin muutama syy, joten en ole asiasta huolissani. Ensinnäkin, olen tiukentanut kriteereitä siitä, mitä harjoituspäiväkirjaan (excel-taulukko) merkitsen. Esimerkiksi työmatkapyöräilyä CC:llä tulee noin 80 km viikossa, mutta koska se ei ole "tositarkoituksella tehtyä harjoittelua", niin en laita näitä määriä ylös muuta kuin seuranta mielessä. Ajattelen, että se on normaalia rasitusta. Toinen syy on se, että olin koko helmikuun kipeänä ja että polven tilanne vuoden lopussa vaati pakkolepoa ja kuntoutusta. Kolmanneksi "selitykseksi" nousee se, että harjoitukset ovat olleet laadukkaampia ja tarkoituksenmukaisia. Nyt harjoitusohjelman mukainen harjoittelu täytyy saada pyörimään rutiininomaisesti heti vuoden alusta. Suuria uhrauksia olen myös tehnyt heinäkuun IM:iä ajatellen, sillä lopetin sählyn toistaiseksi. Siitä ei ole minulle kuin haittaa tuota tavoitetta ajatellen.

Harjoituksiin kuluneet tunnit ja kilometrit eivät ole vertailtavissa, koska toisinaan tehdään tekniikkaa ja toisinaan mennään täysillä. Kuitenkin minua ilahduttaa pyöräharjoittelun kilometrit 1313km, sillä se on todella reilu korotus aikaisempiin vuosiin. Juoksun kilometrit tipahtivat hieman maratonvuodesta ja uinnin matka pysyi samana. Kuntosalilla vietin 45 tuntia. Ohessa piirakkakuva siitä kuinka tunnit jakaantuivat.

Vuosi 2010

Sitten niitä tuloksia tuosta Squeezyn Athleticista! Kilogrammoissa painoa on tipahtunut tässä kuukauden seurannassa pysyvästi 1kg, mikä ei ehkä tunnu paljolta, mutta tulokset näkyvätkin paremmin noissa cm-mittauksissa, sillä vyötäröstä ja lantiosta on molemmista lähtenyt 2cm sekä reisi on pienentynyt 1cm. Olen  tieteellisesti asian suhteen täysin atomitasolla, mutta minusta muutos tuntuu hyvältä. Minulla tämä toimii hyvin ja tällä tavoin pystyin karsimaan valipaloja, joissa voi helposti tulla (minulla) ylilyöntejä, ja välipalojen rytmittäminen on helpompaa sekä ruokailut pysyvät nyt "kontrollissa". Lepokaudella pystyi varmasti paremmin kokeilemaan kuuria siten, että pitäisi enemmän noita totaalipäiviä, mutta treenikaudella se ei tuntunut riittävältä. Kokemukset siis positiiviset ja suosittelen kokeilmaan, jos siltä tuntuu.

Nyt alkoi viikon loma! Hyvää uutta vuotta kaikille!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Joulu meni ja vuosikin loppuu

Otimme joulun vastaan Kuopiossa, missä pakkanen paukkui ihan huippulukemissa. Aattona -30 astetta ja samaa tasaista linjaa Tapaninpäivään saakka. Joulupäivänä tosin pystyi jo hiihtämään ja sunnuntaina kävin juoksemassa tunnin tutuissa maisemissa. On muuten pakko todeta, että olen aivan mykistynyt näistä hiihtomahdollisuuksista mitkä meillä täällä etelässä on ollut kahtena talvena! Aivan uskomatonta baanaa ympärillä ja ihan heti ei tarvitse samoja latuja hiihdellä, jos ei välttämättä halua. Meiltä kotoa lähtee 600m päästä 10 metriä leveä hiihtobaana ja 40 km lenkin voi hiihtää siitä suorilla. Tätäpä siis mietin joulupäivänäkin, kun kapusin Puijon mäkiä. Puijolla ei voida puhua (ainakaan minun kohdallani) hiihtämisestä, sillä ylämäkiä ei pysty yksinkertaisesti hiihtämään ja alamäkiä ei uskalla laskea alas. Tämähän siis on merkittävä riski kuopiolaisten lasten hiihtoharrastuksen alkamisessa! ;) Ainut paikka muuten, missä minua on löyty sauvalla (ilmeisesti) siitä syystä, että olin hidas, on Puijo. Joka tapauksessa, nykyiset kotiladut tarjoavat maltillisempaa nousua ja laskua, joten tehojakin on helpompi kontrolloida. Tammikuun harjoitusohjelmassa lukikin, että hiihtoa niin paljon kuin pystyy. Kai siellä välissä joku uinti ja juoksukin on.

Ensi viikolla olenkin lomalla ja suuntaamme jälleen Kuopioon, sillä tarkoituksella, että itse pidän siellä leiriä ja Teemulla on kaksi hiihtokisaa. Voitteko siis kuvitella, että triathlonympyröistä tuttu hienostorouva (eli minä) joutuu jälleen pukeutumaan toppaan ja lähtemään värjöttelemään Sonkajärvelle ja Siilinjärvelle hiihtokisojen merkeissä. Luulin jo (kuten niin monta kertaa aiemminkin), että nämä ajat eivät enää koskaan palaisi. :D No, kunhan en itse joudu hiihtämään noissa karkeloissa...

Loppiaisena suuntaammekin Edinburghiin ja vietämme loput lomasta siellä. Sen verran kuitenkin urheilullisina meinattiin pysyä, että otamme ainakin juoksuvehkeet mukaamme.

"Eroon rasvasta" -kuurista kirjoitan raporttia viikonloppuna, mutta sen verran voin kertoa, että "osasin" ruokailla normaalisti jouluna ja jouluähky jäi puuttumaan. Torttujakin söin ainoastaan yhden. Nyt harmina on eilen alkanut kurkkukipu, mutta jospa se menisi ohi etupainotteisella parin päivän levolla.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Ensimmäiset kokemukset kuurista

Maanantaina aloitin käyttämään tuota Squeezyn Athletic-tuotetta kuurin omaisesti. Olin maanantain, tiistain ja keskiviikon pelkällä Athleticilla, eli otin viidestä päivässä veteen, maitoon, rahkaan tai jugurttiin sekoitettuna annoksen ja ennen treenejä myös patukan. Torstaista alkaen söin vähähiilihydraattisen ruokavalion mukaisesti ja jatkoin välipalojen korvaamista Athleticilla. Lisäksi päätin muuttaa tätä "kuuria" siten, että jatkan muutaman aterian korvaamista päivittäin Athleticilla, enkä pidä noita kolmen päivän täyskuureja viikkojen alussa. Miksi, niin siihen vastaus myöhemmin.

Erikoisinta tässä kuurin aloituksessa oli se, että normaalia ruokaa ei laiteta suuhun lainkaan. Kuinka tottunut sitä siihenkin tapahtumaan on! Ajatus, että nyt eletään periaatteessa "ei-pureskeltavalla" aterioilla, oli alkuunsa aika erikoinen. Parasta kuitenkin oli, että vireystasoni ei laskenut lainkaan, vaikka energiansaanti tipahti aika rankasti. Töissä iltapäivätunnit (15.00-) menivät paljon pirteämmin kuin normaalisti. Verensokeri tuntui pysyvän tasaisena, sillä mitään makeanhimoja tai näläntunnetta ei ollut lainkaan. Täytyy todeta, että maanantaina treenitunteja tuli 2,5h, tiistaina 45min ja keskiviikkona 1h.

Miksi sitten päätin muuttaa tuota alkuperäistä suunnitelmaa? Lähinnä sen takia, että luulen saavani siitä suurimman hyödyn sillä tavoin. Tässä ei varmaankaan ole mitään viisasten kiveä, eli jokaiselle sopivin tapa löytyy varmasti ajan kanssa ja kokeilemalla. Kuurin alkuun olen mittaillut "strategisia paikkoja" ja käynyt tietenkin vaa´alla, jotta tuloksia on helpompi todeta niiden tullessa. Tuloksista (mahdollisista) sitten lisää, kunnes aikaa on kulunut hieman enemmän. Tavoitteena on siis pudottaa muutama kilo, ei laihduttaa merkittävästi. Kuten Nanna viime postauksen kommentissa osuvasti totesi, myös itselläni on tarkoituksena päästä rasvasta eroon ja juuri säilyttää hyvä treenivire siinä samalla.

Torstaina Pitkäkosken lähistöllä. Noin 7km päästä kotona. Hiihdetään nyt, kun siihen on näin hyvä mahdollisuus! :)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kuuri alkoi

Tänään alkoi Squeezy Athletic -kuuri. Olen kuullut tästä kuurista niin hyviä tuloksia eri kilpakuntoilijoilta, että siitä syntyi ajatus koettaa sitä itsekin. Joulukuuhan on ihanteellinen ajankohta painonpudotukselle, sillä kovat treenit eivät vielä ole alkaneet ja energiantarve on alhaisempi kuin esimerkiksi heinäkuussa. 

Valmistaja kertoo, että: Squeezy Athletic on sataprosenttinen luonnontuote, joka valmistetaan kaksinkertaisessa käymisprosessissa vehnätäysjyvästä, jossa tärkkelys poistuu lähes täydellisesti. Tuote sisältää proteiinia, välttämättömiä rasvahappoja, ravintokuituja sekä vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita.
100g Squeezy Athleticia sisältää:
  • energiaa 371 kcal
  • valkuaisaineita/proteiinia 24,3g
  • hiilihydraatteja 37,5g
  • rasvaa 12,2g
Lisäksi tuon jauheen lisäksi minulla on kuurissa mukana patukka, jonka glykeeminen indeksi on 29,2. 


Tarkoituksena on siis seuraavan neljän viikon ajan olla Athletic-kuurilla aina viikon kolme ensimmäistä päivää. Päivässä otan viisi kertaa tuon reilun neljän ruokalusikallisen annoksen veteen, rahkaan, rasvattomaan maitoon tai jugurttiin jne. sekoitettuna. Jos teen jonkun treenin, niin silloin puputan myös yhden patukan kyytipojaksi. Lisäksi pitää tietenkin juoda, mutta juoman tulee olla makeuttamatonta.

Aika hassuja ajatuksia tästä kuurista päässä risteilee. En halua puhua dieetistä, sillä laihuttamiseen ei ole oikein mitään suurempaa syytä. Paitsi se, että IM:n maratonosuus on luultavasti sitä helpompi, mitä vähemmän minulla on "kannettavaa" mukanani. Ehkä tämä on enemmänkin kokeilu, johon suhtaudun tieteellisellä otteella. Mielenkiintoista ainakin. Luulen, että suhde ruokaan voi myös muuttua ja omaa syömistään katselee uudella tavalla. Tänään pääajatuksena oli se, että onko todella mahdollista elää tällaisella ravinnolla! :) Luulen myös, että kuuri on helpompaa töissä ollessa/käydessä, kun on muutakin ajateltavaa kuin ruoka eikä tarvitse katsoa kun toinen vieressä vetäisee kukkurpäisiä annoksia!

Repsahduksia ei ole vielä näin ensimmäisenä päivänä ollut... Tosin yksi lisäys piti tehdä, kun hiihtoon meni aikaa 1h20min ja sen päälle juoksuun 1h10min (=venähti), niin söin kupillisen salaattia rahkaan sekoittamani Athleticin lisäksi. Salaatissa ei tietenkään ollut mitään öljyä, juustoa tai muutakaan paitsi vihanneksia.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Tough luck :)

Perheessämme käytiin viime kesänä keskustelu siitä, kuinka arki saadaan pyörimään sillä aikaa, kun jäsenistämme molemmat harjoittelevat IM-matkoja varten. Todettakoot, että keskustelun toinen osapuoli oli hyvinkin optimistinen ja toinen osapuoli realistinen. Nyt sitten on kuitenkin mm. Facebookissa huudeltu puhtaiden sukkien perään ja välillä jopa tiskikone on ollut tyhjentämättä. Kaaosta kohti ollaan siis menossa...

Meillähän on totuttu liian hyvälle, sillä olen jo 10 vuoden ajan pyörittänyt taloutta kuin mikäkin Martha Stewart. Olen ihaillen seurannut ns. nuoria perheitä, jotka tyylikkäästi taiteilevat leireillä siten, että lapsi tulee mukana ja molemmat vuorollaan harjoittelevat. Toki tiedän, että tämä ei ole mahdotonta, mutta vaatii halua ja suunnitelmallisuutta. Nyt siis molemmat ihmettelemme, kun kumpikaan ei ole ehtinyt käymään kaupassa, imuroinut tai pessyt pyykkiä... Mihin me vielä joudutaan!? :D

Kai nyt näin älykkäät ihmiset pärjäävät yhdessä?! (Kyllä, minulla on yhdessä kuvassa Arabian Teema-muki päässä.)
Ensi viikolla aloitan Squeezy Athletic -dieetin, josta tulen kirjoittamaan vielä enemmän ja myös raportoimaan sen vaikutuksista. Syksyn aikana olen laihtunut noin 5kg ja joulukuu on hyvä aika yrittää pudottaa vielä muutama kilo. Uskon vakaasti, että IM:n maratonosuus on sitä helpompi, mitä vähemmän minulla on "kannettavaa" mukanani.