Olympialaiset päättyvät - jihuu

Uskomatonta, mutta totta. Sotshin olympialaiset loppuvat huomenna sunnuntaina. Odotan, että tuliaiset 3,5 viikon jälkeen ovat vähintäänkin kohtuulliset ja lisäksi saan diploomin Olympiakomitealta (Suomen riittänee) osoittamastani tuesta joukkueelle. Ehe ehe...

Vai sainko jo viime vuonna Sotshin tuliaiset?!

Asiasta toiseen. Olen nyt parin viikon ajan noudattanut leivätöntä ruokavaliota. Asia lähti kollegan kanssa tehdystä sopimuksesta, mutta aika valaisevaa on ollut nähdä leivän rooli omassa ruokailussa. Alkuun olin vähän ymmälläni, että mitä ihmettä nyt söisin, mutta pian rahkat, marjat, hedelmät, maustamaton jugurtti ja siihen sotkettu puuro sekä kananmunat ja riisikakut olivat osa "dieettiäni". Marjoja ja hedelmiä tulee syötyä kyllä hurjan paljon enemmän, vaikka kohtuullisesti söin niitä aikaisemminkin. Ihan hyvät tunnelmat asiasta, eikä vähiten sen takia, että paino on tippunut kaksi kiloa. Lukemiin, joita en ole puntarissa nähnyt, no, vuosiin. 

Muutenkin treeni on purrut ja alkaa olla sellainen tunne, että en ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Tai oikeastaan niin, että tulen olemaan kevään jälkeen vielä tosi hyvässä kondiksessa. Eihän nyt vielä pidä olla tähtitikissä! Tämä postaus sisälsi nyt omakehua ja hehkutusta, joten olkaa hyvät! :-D

Kisastudio, joka vaati Irongirlin päiväunien, Suomen pelin ja trainerin virittelyn synkronoimisen.

Hiihtotyttö (=minä...)

On selvää, että tämä talvi on mennyt vähän keturalleen noiden lumien osalta, vaikka lumutykit ovat laulaneet ja etelässäkin olemme saaneet ladut, mistä kiitos. En tästä lumen vähyydestä ole suostunut lannistumaan, vaan suuntasin tänään Oittaalle  ja olin ladulla kello 8.00. Vettä sataa tihuutteli ja lämpötila oli keväisesti plussalla.

Siellä se latu näkyy. Sekä välineet.

Viimeksi kävin Oittaalla kaksi viikkoa sitten ja en edes ollut varma, että onko hiihtäminen mahdollista. Henkilökohtainen suksihuoltajani neuvoi maastohiihdon ja ampumahiihdon olympiastarttien välissä, että suosiolla kannattaa jättää pertsan sukset kottiin ja keskittyä vappaan harjoitteluun. Nooh, lisäkseni Oittaalla oli pari muuta ja latu oli juuri ajettu. Mutta kuinka raskasta hiihtäminen olikaan noin pehmeällä ladulla, joka petti joka potkun alla! Viimeisellä kierroksella minua nauratti ihan ääneen, kun mielikuva hiihdostani oli Pulttiboisin urheilija "Tommy Ekblom" "Minnen jaksa! Ja paino kaulaan köytettynä sekä naama sinisenä." 

Kai siinä sitten tuli treenattua niin kuntoa kuin korvien väliäkin. Lauantaina oli kahden treenin päivä, kun aamulla pääsin Maijan kanssa uimaan ja iltapäivällä juoksemaan (yksin). Kiitos mummolle ja ukille, jotka pääsivät lastenhoitohommiin.

Hiihdon jälkeen katse on tyhjä. Pipo Suomen naisten viestijoukkueen kunniaksi.

Pirkan hiihdon kohtalo julkistetaan vasta kisaviikon tiistaina. Jämi42 Ski siirrettiin maaliskuulle, joten siinä aukesi mielenkiintoinen mahdollisuus osallistua Jämi 147 Craft Triplaan. Hmm...