lauantai 10. joulukuuta 2016

10.

Selväksi on varmasti käynyt, että uintikilometrini ovat jääneet tänä vuonna lähinnä uimataidon ylläpitoasteelle. No tänä aamuna Teemu passitti minut hallille klo 07 ja porukan mukaan, joka on ainakin tasoltaan varsin riittävä. Jaoin radan uinnin moninkertaisen uinnin euroopanmestarin kanssa, viereisillä radoilla oli myös suomenmestareita ja Ironman TOP2:ia ja Kona-kävijöitä. Luonnollisesti myös valmentaja on tätä samaa luokkaa. Mukana oli myös nuoria, jotka vetivät ihan mielettömän lujaa. Vau!

Keväällä ehkä jo näin! Kuva: Pia Ahti.

Ja sitten olin minä. Olin saanut ohjeeksi ottaa apuvälineitä mukaan ja räpylöillä uinkin suurimman osan sarjasta. Helpotetusti vielä niin, että jos muut uivat 100m aikalähdöillä, niin siirryin vetämään hyvin ensimmäisen vinstan. Työ on siis aloitettu myös tällä saralla. Kovaa työtä se onkin, mutta yritän nyt käydä tuon porukan mukana niin paljon kuin mahdollista ja luulisi kevättä kohti vähän antavan periksi. Talven ajan viikko-ohjelmassa on myös toinen uinti, joka sisältää rauhallisempaa pitkää kelausta.

Hassu yksityiskohta tästä päivästä, sillä liikuntaa tuli tasan 4h. 1h15min altaassa, ja loput pyörällä liikkuen. Hauskaa. Niin sitä vaan huomaamatta tuli liikutta 37km pyörälläkin paikasta toiseen.

perjantai 9. joulukuuta 2016

9.

Minulla on takana kolme täydenmatkan triathlonia. Eli 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua. Muistelin niitä kaikkia tänään. Lämmöllä pääosin. Kuvat: Teemu Lemmettylä.

2011 Ironman Zurich.

2014 Ironman Frankfurt.

2016 Ironman Copenhagen.
Meno vaan paranee.

torstai 8. joulukuuta 2016

8.

Olen raskauden/synnytyksen jälkeen kärsinyt epäsäännöllisesti lantion alueen kivuista erityisesti juoksun jälkeen. Joskus niitä ei tule lainkaan, ja joskus tunnin lenkin jälkeen pari tuntia on kivuliasta. Asia ei sinänsä ole minua tähän saakka kovasti häirinnyt ja tavallaan otin se jopa annettuna asiana lapsen saamisen jälkeen. 

Päätin kuitenkin hakeutua ammattilaisen luokse "vaivoineni". Olen löytänyt DBC klinikalta fysioterapeutin, jolla tuntuisi olevan hyvä näkemys siitä, miten ongelmiani tulisi lähestyä. Ongelmat monikossa siksi, että vaikka eturistideleikkauksen jälkeen kuntoutus sujui muuten hyvin, niin reisiin on jäänyt puolieroja, joille en myöskään omin voimin osannut mitään tehdä.

Reisien tilanne kuntoutuksen alussa joulukuussa 2014.
Tänään suoritettiin mittauksia, joilla selvitetiin kuinka isot erot etu- ja takareisissä mahdollisesti on ja mikä on lantion voimataso. Koska olen niin kilpailuhenkinen, niin en voi paljastaa mitään lukuja. Tunnelmat menivät kiville erityisesti tuon lantion kanssa. (Oikeasti en myös muista niitä lukuja.) (Tai oikeasti muistan sen huonoimman, mutta sitä en saata paljastaa.) (Tai paljastan sen sitten aloitustilanteena, kun kirjoitan parin kuukauden päästä tilanteen parantumisesta.) Viimeisenä lajina olikin muuten yhden jalan hyppy, jossa yhden suorituksen osalta sain moitteet huijaamisesta. Tästä voin paljastaa, että oikealla jalalla hyppäsin 14cm (15cm huijaamalla) ylöspäin ja vasemmalla 12cm.

Mutta nyt tilanne on tiedossa ja onneksi toimin asiassa. Vähän jo ehdittiin jo muutamaa liikettä katsoa tänään ja teinkin niitä jo salilla lapsen uimakoulun aikana. Ensi viikolla saan tunnin ohjelman, jossa keskitytään lantion vahvistamiseen sekä reisien jumppaamiseen. Ja vaikka tässäkin tällä(kin) asialla vitsailen, niin olen kyllä ihan vakavissaan parantamassa tätä osa-aluetta. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7.

Minusta on tullut swim mom. Kuskailen lasta harjoituksiin ja satunnaisesti istua tökötän altaan reunalla. Joskin vanhempia on kielletty kuikuilemasta ja änkeemästä altaalle, mikä on mielestäni juuri oikein niin saa lapset ja aikuiset keskittyä omaan hommaansa. Sitten aina jakson lopussa päästään katsomaan kaikki "temput", joita esitelläänkin sitten ylpeänä. Täytyy kyllä sanoa, että taitavia tenavia ja ohjaajia!

"Näytöstä" odotellessa.
Itse käytän tämän ajan hyödyksi ja teen samalla salitreenin. Kuntosali sijoittuu lastenaltaan yläpuolelle ja sieltä kyllä välillä kurkkasen, että mitä siellä tapahtuu. Ihan vaan silleen nopeasti.

tiistai 6. joulukuuta 2016

6.

Tämän tärkeän juhlapäivän aloitimme vaatehuoneen suursiivouksella. Vaatehuoneessa meillä on siis kaikki urheiluvaatteet ja niitä kertyy koko ajan lisää ja lisää. Siis ei niin, että päättömästi niitä hankkisimme vaan suurin osa uutuuksista on Teemun "työvaatteita" sekä kesä- että talvilajien osalta. Nyt on tehty perusteellinen inventaario ja talossa on taas tilaa. Kierrätykseen menevät.

Nämäkin meni myyntiin.
Päivä jatkui appivanhempieni luona. Teemu hiihti 50km ja minä räpistelin 75min yhdessä appiukkoni kanssa napakassa pakkasessa. On se tuo Puijo vaan karu paikka hiihtää. Ei ole paljon semmosta mukavaa tasaista pätkää vaan ylämäki ja alamäki seuraa toisiaan. Vihdoin oli kuitenkin ladut ajettu joka puolella ja hyvä oli pertsaa hiihdellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

maanantai 5. joulukuuta 2016

5.

Tämän päivän treenin virkaa toimitti trainerilla ajelu. Koska talveni harjoittelun suhteen on epäsäännöllistä, tai harjoittelu olisi varmasti säännöllistä, mutta olosuhteet sille ovat Teemun matkustelun takia välillä epäsuotuisat, niin pyörätreenit sisällä ovat yksi tapa saada tehtyä se mikä on tehtävä.

Minä tässä hei!
Ja tehomittarin myötä näissä treeneissä on paljonkin järkeä. Ennen vain pyörittelin, varmasti suureksi osaksi mukavuusalueella. Toki syke oli yksi mitattava osa-alue ennenkin, mutta nyt pystyn vaatimaan itseltäni enemmän. Eipä laiskotella siellä!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4.

Tiedät olevasi triathlonisti, kun:

  • käsite luukkuvarpaankynsi on sinulle tuttu.
  • miesten karvattomat jalat ovat mielestäsi paremman näköiset kuin ns. talvikarva.
  • puhut sujuvasti kaikista ruumiisi toiminnoista muiden kanssa, halusivat he kuulla tai eivät.
  • heräät kello 5.00, mutta olet töissä vasta yhdeksän jälkeen.
  • suunnittelet perhelomat niin, että voit uida, pyöräillä ja/tai juosta kohteessa.
  • edelliseen liittyen sujautat lomalle myös kisan. Tosi bad assia, koska ensin jännität kisaa ja sen jälkeen olet ameebana poolilla.
  • jokaisen lenkin jälkeen postaat kuvat ja käppyrät someen, koska muuten treeniä ei tapahtunut lainkaan.
  • pidät työpäivääsi palautumisena treenien välissä.
  • lähdet kaikista bileistä viimeistään kymmeneltä, koska olet menossa aamulla altaaseen klo 07. Lauantaina.
  • tilaat netistä varusteita ja lokakuussa varustat someen laittamasi kuvat paketeista sanomalla, että joulu tuli aikaisin.
  • teet numeroa syömisistäsi, mutta pitkän lenkin jälkeen imuroit suuhusi kaiken makean mitä kaapeista irtoaa.
  • ystäväsi, jotka eivät harrasta triathlonia (jos niitä edes on enää), kysyvät sinulta mikä uimapuku, juoksukengät, pyörä jne olisi hyvä ostos.
  • sukulaisesi eivät enää ylläty siitä, että tulet sovitulle päivälliselle yli tunnin myöhässä.
  • käytät hyvän tovin illasta selailemalla uusia varusteita. 
  • selailet eri kisojen tuloksia miettien samalla, että mistä kisasta irtoaisi helpoiten paikka Konaan.
  • työterveyslääkäri ei tarkastele asiaasi tekemäsi työn kautta vaan näkee sinut kestävyysurheilijana.
  • näet tulevan joulun mahdollisuutena tuplata treenimäärän, ainakin maanantaina.