Takana on ylimenokausi, josta viimeiset 10 viikkoa olivat tavanomaisesta poikkeavat. Olen jo parin vuoden ajan silmäillyt Fitfarmin nettivalmennuksista bikini challengea, joka on naisille suunnattu kehonmuokkausvalmennus. Miksikö? Siksi, että haluaisin koittaa millaisia muutoksia omassa kehossa ja mielessä tuollainen valmennus mahdollisesti saa aikaan ja kuinka hyvin oikein kunnon punttikuuri purisi, jos sellaisen tekisi. Minun on pitänyt sitkeästi odottaa sopivaa ajankohtaa, sillä kestävyysurheilu ja lihasten kasvattaminen eivät todellakaan mene käsi kädessä eikä ruokavaliokaan mene kalorien puolesta suotuisalla tavalla. Halusin tehdä valmennuksen by the book -tyyliin, jotta saisin siitä parhaiten kaiken irti.
Äkkiä kuva, ettei kukaan vaan yllätä! |
Elokuun lopulla oli sitten aika aloittaa ja salilla olen käynyt nyt neljä kertaa viikossa ja sen lisäksi olen tehnyt ns. viikkotreenin. Aerobiset treenit, siis sellaiset triathlontyyliset, jäivät muutamiin kertoihin. Toki minulle tulee kohtuu rankkaa työmatkapyöräilyä päivittäin, mutta se lienee jo osa normaalia kulutusta. Solvalla Swimrun kolmannella viikolla oli aika jännittävä kokemus tästä näkökulmasta, mutta se oli oikeastaan ainoa kerta/viikko, kun sovelsin annettua ohjeistusta. Miinuskaloreilla ei useamman tunnin suoritus olisi onnistunut.
Selvää lahjakkuuta classiciin, ainakin yläkropan osalta. Poseerauksessa olisi ehkä vielä tekemistä. |
Salitreenistä olen tykännyt aina, mutta nyt se meni uudelle tasolle. Uusia liikkeitä ja laitteita, uutta energiaa. Sarjan tehtiin failureen saakka. Aika pian painoja pystyi lisäämään ja pian muutoksia huomasi peilistä. Luonnollisesti tämä nosti myös motivaatiota jatkaa pedantilla linjalla. Isoimmat muutokset näkyvät yläkropassa ja salaa kyllä piti aina treenin jälkeen yrittää pullistella pukuhuoneessa. Pari kertaa otin selfien, mutta olin melkeinpä paniikissa, että joku vielä kävelee pukkariin ja näkee.
Välipala. Tarkat määrät punnitsin 10 viikon ajan. |
Vaikka salitreenien määrässä tapahtui lisäys, niin vielä merkittävämpi asia oli tuo ruokavalio. Oli todella tervetullutta ravistella omia ruokailutottumuksia. Eivät ne mitenkään hunningolla ole olleet ja sanotaan niin päin, että hyviä asioita tuli poimittavaksi mukaan. Leivän sijasta voi syödä kaurapuuroa ja rahka muutamin lisukkeineen on hyvä välipala. Marjoja olen syönyt paljon enemmän kuin yleensä ja olen oppinut näkemään eri ruoka-aineiden määriä lautasella uusin silmin. Yksi isoimmista asioista on sokerin totaalinen skippaaminen ja oivallus, että en tarvitse sitä mihinkään. 10 viikon aikana oli kaksi vapaata ateriaa, jolloin voi, yllätys yllätys, syödä vapaasti. Söin molemmilla kerroilla nameja. Eivät ne maistuneet sen paremmilta kuin huonommiltakaan.
Muutokset olivat jopa yllättäviä, mutta toki kun kaiken teki kuten on sanottu, niin tuloksia sopii jollain tasolla odottaa. Kiloja hävisi 5,5 ja senttejä siirtyi hauiksiin ja reisiin. “Tietysti” noita senttejä hävisi eniten rinnanympäryksestä (6cm), mutta kaikkea ei voi saada. Heh heh. Tavoitteenani oli saada lisää voimaa koko kroppaan ja tämä tavoite on saavutettu. Ruokailua olen toki pohtinut triathlontreenien näkökulmasta, mutta aion jatkaa puhtaiden raaka-aineiden valmistamista ja kohtuuden säilyttämistä. Kun 80 prosenttia on kunnossa, voi 20 prosentissa ottaa rennommin. Ja koska lapsella on karkkipäivä, tulen jatkossa itsekin keskittämään mahdolliset herkkuhetket niihin.
Kotona otettiin jo mittanauhaa esille, kun alkoi askarruttaa kummalla on isompi hauis. Hävisin sen kyllä, mutta vain kahdella sentillä. |
Ryhti parani kropassa ja ryhtiä tuli syömiseen. Ihoni ei ole ollut huono, mutta nyt se oikein kuultaa. Oloni on kokonaisvaltaisen voimakas, mitä on vaikea sanoin välittää kuulostamatta pöhkölle. Rakas aviomieheni totesi nukkuvansa betoniporsaan vieressä nykyään. Olen salaa tästä hyvin tyytyväinen. Kaikkein parasta on, että nyt kun alkamassa on 12. vuosi triathlonharjoittelua, olen tämän syksyn jälkeen supermotivoitunut ja odotan peruspuurtamista aivan eri tavalla kuin parina viime vuotena.