perjantai 21. joulukuuta 2007

Terveiset Puolasta

Matka oli toki hieman hankala, mutta siitä selvittiin. Varsovassa ja Katowicen lentokentällä palvelu pelasi ja pääsimme aina kaikkien jonojen ohi, joka sitten osaltaan oli kyllä myös hieman "noloa". Loppuhuipennus oli Katowicen kentällä odottava pyörätuoli. Odotukseni kääntyivät siis päälaelleen, sillä etukäteen odotin vaikeuksia juuri Puolan päässä ja siellä asiat sujuivat ihan parhaiten!

Teemu on myös kirjoittanut reissumme alkutaipaleesta ja kirjoituksessa on myös todella edustava kuva allekirjoittaneesta (varmaankin jotenkin salakavalasti käsitelty). Toivottavasti saamme otettua kuvia myös hyvistä ja kauniista asioista, joita täällä myös on. Tänään on vuorossa ekskursio Mecaluxin tehtaalle, ja paljon muuta! Eilen tapasin myös viiden(?) vuoden tauon jälkeen Lucan ja Marthan, jotka opiskelivat aikoinaan täällä kanssani. Molemmat ovat nyt töissä Puolassa. Ihastuivat siis ikihyviksi, kuten minäkin.

Tehtaalle menemme, sillä ystävämme Juan on siellä TJ:nä ja huomenna jatkamme matkaa kohti vuoria. Tehtaalta Teemu saakin pakun ajettavakseen... 10 hengen seurueemme osti jo etukäteen kolme kärryllistä ruokaa ja juomaa joulua varten, joten varmaa on, että ainakin syömme hyvin! :) Meidän panos tuohon espanjalais-puolalais-suomalaiseen joulupöytään on glögi. Torttujakin oli tarkoitus tuoda, mutta sitten nämä "vaivaistelut" estivät jalot suunnitelmat.

Ja ne lahjat, ne hoidettiin hienosti viime tiistaina! ;D

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Lähtö

Tässä olikin pari päivää, ettei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. No, molempia kokeilin eikä kumpikaan oikein auttanut. Lopputulos kuitenkin on, että tänään 23.00 suuntaamme bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sitten Puolaan.

Maanantaina lääkäri ei ollut tyytyväinen polven paranemiseen. Eilen sitten kävin Mehiläisessä ortopedillä ja sain mukaani saranallisen polvituen (asteita 0-60), joten pidetäänkin sitten yötä päivää seuraavat neljä viikkoa. Neljä viikkoa! Mutta matkaan päästään ja polveenkin yritetään nyt ensin konservatiivista hoitoa, mutta uusi aika on jo varattu ja katsotaan sitten, että onko tämän kauden pelit pelattu.

Päivittelen, jos ja kun siihen on mahdollisuus Puolasta käsin seuraavan kerran!

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!


sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Sunnuntain suosikit

Eli tentit on nyt tentitty. Harmiksemme, totta kai, tuli vielä flunssa, mutta vieläkään en suostu lannistumaan. Tänään vietimme siivous- ja pakkauspäivää, tosin Teemulla petti hermo kuuden jälkeen ja hän lähti ajamaan (cyclocross)pyörällä. Se hänelle sallittakoot, sillä toiminta päivällä oli oikein mallikasta. Flunssan jälkihöyryissä taisi kuitenkin topata aikalailla päällensä, joten saas nähdä onko lämpöhalvaus ollut lähellä.

Muuten sunnuntai on mennyt penkkiurheilun parissa. Naisten ja miesten sprinttihiihdot, yhdistetyn kisa, alppihiihtoa sekä Ruotsi-Suomi jääkiekkomatsi. Tosin sillä aikaa, kun Teemu haki kiinalaisesta päivän ruoan, katsoin Serranon perheen... :D Kai sitä urheilua sitten jotenkin muuten pitää harrastaa, kun ei itse pysty osallistumaan.

Ja vielä vähän vaivaisosastoa: Huomenna minulla on sitten heti aamusta lääkäri. Viikonlopun aikana olen pikkuisen varannut painoa jalalle, mutta uskallusta ei kyllä vielä löydy enempään. Polveen on myös vihlonut satunnaisesti, mitä ei tapahtunut aikaisemmin... Yksi maallikkodiagnoosi oli, että nyt se sitten varmaan paranee. Sopii toivoa! :)

Ja ne lahjat, ne lahjat. Huomenna.

torstai 13. joulukuuta 2007

Vuoden viimeinen tentti

Miten juhlallista! Huomenna on siis vuoden viimeinen tentti, tieteenfilosfia, jota olenkin jo kivasti roikotellut ohjelmistossa. Eilen sain kirjankin, joten mikäs hätä tässä! ;) Kerrankin kävi kyllä niin, että lukemiseen oli motivaatiota, koska muuta ei voinut tehdä ja kun sijoitti itsensä esimerkiksi sohvalle, niin eipä siitä niin vain hypätty koneen äärelle. Tosin kannettava oli lähellä, mutta vain hätätapauksia varten.

Hätätapaus niiden lahjojen suhteen häämöttää tulevaisuudessa, eli viikonlopussa. Teemukin meni "valehtelemaan" asiasta (eli että ostaa itse lahjat kummilapsille) erään lehden haastattelugallupissa. ;D Juttu löytyy täältä. Kovassa porukassa muuten pääsi joulusuunnitelmiaan kertoilemaan! :) Tosin tuskin me siellä Puolassa pakoon joulua päästään, pikemminkin päinvastoin.

Neiti S ehdotti edellisen postauksen kommentissaan, että minun pitäisi unohtaa pulkka ja hommata Puolan vuorille ahkio. Aion ottaa ehdotuksen erittäin vakavasti. Myös jotain muuta lämmikettä kuin lampaanvilla olisi myös hyvä ahkioon saada! ;)

tiistai 11. joulukuuta 2007

Jänöjussin mäenlasku

Puolaan lähtö on ensi viikon keskiviikkona ja tällä hetkellä eteneminen tapahtuu ainoastaan kepeillä. Harmittaa hurjasti, mutta eihän tälle mitään mahda. Laskettelusuksien sijasta mukaan täytyy ottaa pulkka ja patikointi vaihtuu takan edessä istumiseen. Ei toisaalta yhtään hullummat vaihtoehdot, vai mitä!

Polven tilanteesta sen verran, että kävin lääkärissä eilen ja menen uudestaan viikon päästä. Samana päivänä kun lähtö on, käyn vielä ortopedillä, joka päättää sitten jatkosta (magneettikuvauksesta jne.). Jalalle en saa varata ja polven ei tulisi liikkua. Näyttää siltä, että polvessa olisi jotakin muutakin kuin se, että lumpio kävi pois paikaltaan, mutta se nähdään myöhemmin.

Joululahjat ovat muuten edelleen ostamatta. Viimeksi, kun Teemun kanssa lähdettiin oikein asioiksemme lahjoja ostamaan, oli tuloksena nahkakengät Teemulle... Eikä ainoatakaan joululahjaa! Eli mielenkiintoisia aikoja on edessä, sillä lupasin ne hoitaa itse. Ehkä meidän "kodinhengetär" suostuu auttamaan, tilanteeni huomioonottaen.

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Huonommin ei voisi enää mennä

Valitettavasti näin on. Eilisen piti olla juhlapäivä. Oma kotiturnaus ja kaksi kotipeliä. Aamu oli hauska laitellessamme turnauspaikkaa kuntoon joukkueen kanssa ja alkulämmittelyt sujuivat hyvin. Ensimmäistä erää oli pelattu noin 10 minuuttia, kun lähdin nousemaan hyökkäykseen pallon kanssa, laidan vieressä. Mutta polveni ei ollut asiasta samaa mieltä, tai oli sitten muuten vain yhteistyökyvytön, sillä sain aivan "aitopaikalta" seurata, miltä näyttää, kun polvilumpio menee pois paikaltaan ja kääntyy ulospäin. Eilisen perusteella voin kertoa, että pahalta näyttää ja kuulostaa. Salibandyssa tulee paljon kovassa vauhdissa tapahtuvia suunnanmuutoksia, jotka jo sinänsä ovat riskialttiita, mutta nyt tuohon liikkeeseen tuli myös kierto, joka ilmeisesti aiheutti lumpion irtoamisen paikaltaan.

Kuten arvata saattaa, niin paha olohan siinä lattialla maatessa tuli, varsinkin kun silmissä vilisi leikkauspöytä ja muut kauheudet. Mikä oli erikoista, niin kyllä sen heti tiesi ettei mistään "normaalista" haaverista ollut kyse. Kipu oli ennen kuulumaton ja itku pääsi. Ambulanssillahan sitä sitten lähdettiin KYSille, missä todettiin, että mitä ilmeisemmin mitään ei ole mennyt rikki, siis kudosten ja kiinnikkeiden lisäksi. Kyllähän jonkun paikan pitää antaa periksi, että polvilumpio voi lähteä omille teilleen. Paha olisi todella ollut, jos luuta olisi mennyt rikki. Sitten leikkauspöytä olisi ollut suuntana.

Nyt sitten vasen polvi on täydessä levossa. Yö oli kauhea ja ei tämä aamukaan ole kovin hienosti sujunut. Liikuntakyvyn merkityksen huomaa aina vasta silloin, kun sen osittainkin menettää. Ainakin kolmen viikon lepo on edessä. Ei tarvitse Puolaan ottaa siis lasketteluvälineitä. Pikkuhiljaa sitten vesijuoksua ja kuntopyörää. Lisäksi jatkossa täytyy varmasti kuntouttaa ja parantaa (edelleen) lihaskuntoa varsinkin jaloissa.

Aamupalalla nauratti, että on meilläkin työnjako: Teemu urheilee ja minä saan kaikki urheiluvammat. Alkaahan tämä kyllä tympäistä, mutta minkäs teet! Joukkuekavereita kiittäminen, että hoitivat välittömästi kylmää ja Buranaa, sekä osasivat rauhoitella. Mutta se kannustaminen vasta saikin "tipan linssiin". Nyt on muuten Teemun vuoro toimia huoltajana.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Vaikeaa tämä hiihtäminen

Mieltä askarruttavia asioita on tullut tässä esille useampikin, viime aikoina. Esimerkiksi se, että miksi minulla ei ole (tai ei ollut) lainkaan luentoja tällä syyslukukaudella. Oli muka hyvää aikaa tehdä gradua. Jokaiselle, joka on kyseistä projektia (tai mitä tahansa lopputyötä) tehnyt, tietää, että tuommoinen tilanne on turmiollinen.

Ai mitä gradua? Voi miksi se on niin vaikeaa! :D Laiskuuttahan se ainakin omalla kohdallani on. Tosin, koska olen niin tärkeä, minulla on myös muita vastuullisia tehtäviä kuten:
  • Teemun tositteiden ja laskujen valmistelu (sekä sopimusten), jotka menevät valmennusrahastolle. Voi edellyttää pientä räyhäämistä suunnalta kuin toiseltakin.
  • Joukkueenjohtajan tehtävät, jotka painavat erityisesti oman turnauksen lähestyessä nyt tulevana launtaina.
  • Pikkujoulujen järjestely (liittyy joukkueenjohtajan tehtäviin), myös tulevana lauantaina.
  • Kriisi- ja hätäpalavereiden järjestely (liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin).
  • Hätätilojen luonti (onnistuu ilman tehtäviäkin)
  • Kotikaljan ja chili con carnen teko appivanhempien itsenäisyyspäivän "vastaanotolle" (liittyy hyvän miniän tehtäviin).

maanantai 3. joulukuuta 2007

Tervetuloa

Muutamien kuukausien hiljaiselo ns. Blogistaniassa päättyy nyt ja on tullut aika avata tämän "päiväkirjan" sivut kirjoitettavaksi ja luettavaksi. Aikaisemmasta poiketen kirjoitan omalla nimelläni, vaikkakin halutessaan minut kyllä pystyi helposti "jäljittämään" aikaisemminkin.

Mistä sitten blogin otsikko? "Triathlonvaimo" on rakkaan mieheni, Teemu Lemmettylän, lanseeraama sana, joka on johdannainen mm. sanasta kiekkovaimo. Yllätyksekseni, otin tämän arvonimen ylpeänä vastaan ja kannan sitä sen vaatimalla kunnialla. ;D

Vaikka koko loppukesä (tai alkusyksy) kulminoitui Hawaii Ironman -kisaan (kisaraportti täällä), niin muitakin projekteja tässä myös pyöritellään. Itselläni liikunnan ja urheilun puolelta tärkein on salibandy KSS:n naisten II-joukkueenriveissä (2. div.) ja maratonharjoittelu. Muitakin "avauksia" on tulossa, liittyen viime kesäiseen debyyttiini triathlonissa. Myös projektini graduni (eli Iso-G) parissa on alkanut ja tutkinnon kokoon saaminen alkaa olla huolestuttavan lähellä.

Tänään on jo joulukuun 3. päivä. Vietämme joulun sekä uudenvuoden juhlat Puolassa, lähellä Slovakian rajaa. Jännä nähdä millaisen joulun saa aikaiseksi kun yhdistää suomalaiset, puolalaiset sekä espanjalaiset perinteet ja tavat.