Joulu meni ja vuosikin loppuu

Otimme joulun vastaan Kuopiossa, missä pakkanen paukkui ihan huippulukemissa. Aattona -30 astetta ja samaa tasaista linjaa Tapaninpäivään saakka. Joulupäivänä tosin pystyi jo hiihtämään ja sunnuntaina kävin juoksemassa tunnin tutuissa maisemissa. On muuten pakko todeta, että olen aivan mykistynyt näistä hiihtomahdollisuuksista mitkä meillä täällä etelässä on ollut kahtena talvena! Aivan uskomatonta baanaa ympärillä ja ihan heti ei tarvitse samoja latuja hiihdellä, jos ei välttämättä halua. Meiltä kotoa lähtee 600m päästä 10 metriä leveä hiihtobaana ja 40 km lenkin voi hiihtää siitä suorilla. Tätäpä siis mietin joulupäivänäkin, kun kapusin Puijon mäkiä. Puijolla ei voida puhua (ainakaan minun kohdallani) hiihtämisestä, sillä ylämäkiä ei pysty yksinkertaisesti hiihtämään ja alamäkiä ei uskalla laskea alas. Tämähän siis on merkittävä riski kuopiolaisten lasten hiihtoharrastuksen alkamisessa! ;) Ainut paikka muuten, missä minua on löyty sauvalla (ilmeisesti) siitä syystä, että olin hidas, on Puijo. Joka tapauksessa, nykyiset kotiladut tarjoavat maltillisempaa nousua ja laskua, joten tehojakin on helpompi kontrolloida. Tammikuun harjoitusohjelmassa lukikin, että hiihtoa niin paljon kuin pystyy. Kai siellä välissä joku uinti ja juoksukin on.

Ensi viikolla olenkin lomalla ja suuntaamme jälleen Kuopioon, sillä tarkoituksella, että itse pidän siellä leiriä ja Teemulla on kaksi hiihtokisaa. Voitteko siis kuvitella, että triathlonympyröistä tuttu hienostorouva (eli minä) joutuu jälleen pukeutumaan toppaan ja lähtemään värjöttelemään Sonkajärvelle ja Siilinjärvelle hiihtokisojen merkeissä. Luulin jo (kuten niin monta kertaa aiemminkin), että nämä ajat eivät enää koskaan palaisi. :D No, kunhan en itse joudu hiihtämään noissa karkeloissa...

Loppiaisena suuntaammekin Edinburghiin ja vietämme loput lomasta siellä. Sen verran kuitenkin urheilullisina meinattiin pysyä, että otamme ainakin juoksuvehkeet mukaamme.

"Eroon rasvasta" -kuurista kirjoitan raporttia viikonloppuna, mutta sen verran voin kertoa, että "osasin" ruokailla normaalisti jouluna ja jouluähky jäi puuttumaan. Torttujakin söin ainoastaan yhden. Nyt harmina on eilen alkanut kurkkukipu, mutta jospa se menisi ohi etupainotteisella parin päivän levolla.

Tammiflunssa, tuo alkuvuoden vitsaus

Kyllä tämä talvi on ihmeellinen juttu. Ja vielä ihmeellisempi on tammiflunssa, joka on yhtä varma kuin verot. On hermoja raastavaa levätä, kun samalla miettii menetettyjä harjoitustunteja. Kaikki tietävät, ettei kipeänä saa urheilla, mutta minua ainakin tuo lepääminen ärsyttää. Harjoituspäiväkirja näyttää nollaa ja verenpaine uusia ennätyslukemia. Nyt kuitenkin taas treeni maistuu ja henkikin kulkee entiseen malliin. Viikko-ohjelman julkaisen sitten juhlallisesti sunnuntaina.

Triathlon on työllistänyt vapaa-aikana kohtuullisesti, vaikka kesä on vielä kaukana edessä. TRI-lehti on yksi mukavimmista tehtävistä, joka toistuu kuukausittain. Myös liiton uusi hallitus on järjestäytynyt ja toivon mukaan entistä innokkaampana ja valmiina paiskimaan töitä. Tunnetusti en blogissani käsittele liiton tai seuran asioita sen kummemmin, niistä saa toki olla yhteyksissä esimerkiksi s-postilla (etunimi.sukunimi@gmail.com). Aktiivisia toimijoita luonnollisesti kuitenkin toivoisi jokaiseen seuraan ja yhdistykseen.

Rakas aviomieheni on kiistattomasti ohjannut ja kaitsenut pian satoja (eli enemmän kuin 100) triathlonisteja lajin pariin erilaisissa triathlonkouluissa ja vastaavissa. Olenpahan itsekin aktivoitunut tällä saralla ja kasannut joukkueen työkavereista ensi kesän Helsinki City Triathloniin. Itse jäin ns. varamieheksi, mutta kolme uutta triathlonistia siis plakkarissa kesällä. Edellyttäen, että uintiosuudella ei tule pohjakosketusta, pyörästä saadaan lastenistuin irti ja juoksuosuudella pysytään reitillä.

Seuraava keskustelu käytiin jossakin päin Kuopiota ennen Lemmettylän perheen Helsinkiin muuttoa:

- Mittee työ sinne Helsinkiin määttä?
- Arja sai vakituisen työpaikan sieltä, ja on vielä oman alan hommia.
- Kyllä teillä nyt jiäpi hiihot ja muut ku eihä siellä oo ees lunta.

Kuva kotioven edestä.

Lepoviikon tarinat

Kulunut viikko on ollut melkoista rumbaa, johon mahtui töissä kahden päivän koulutus, kurkkukivun pilaama keskiviikko, vappu teekkareiden kanssa, ensimmäiset vieraat Munkkiniemessä ja Triathlonliiton hallituksen kokous. Teemu oli suunnitellut lepoviikon, joten kokonaisrasitus ei (nähtävästi) noussut liian kovaksi. Säikähdin, että kurkkukipu enteili flunssaa ja pidin lepopäivän, mutta nähtävästi kipuilu johtui allergiasta ja meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Viikon treenit:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: juoksu 75' (sis. 2x5x30m kiihdytys)
Keskiviikko: lepo / kurkkukipu
Torstai: lepo / matkustus
Perjantai: lepo
Lauantai: pyörä 45' + juoksu 30'
Sunnuntai: juoksu 45' + kuntopiiri 30'

Yhteensä: noin 5h

Johan kaikki (kaksi) lukijat ovat päättäneet tulevan kesän (kunto)triathlonkoitoksensa? Vaihtoehtoja on useita ja matkoja joka lähtöön! Esimerkiksi täältä voi käydä katsomassa omansa, joten haastankin kaikki kokeilemaan lajia, jotka sitä eivät ole vielä tehneet. Ensi lauantaina osallistutaan Länsiranta-Hölökkään Kuopiossa.

Täytyy sanoa, että urheilu- ja liikuntaharrastukset auttavat yllättävän paljon siinä tilanteessa, kun ihminen koettaa integroitua uuteen ympäristöön ja paikkakuntaan. Olen itse saanut apua pyöräreittien suhteen sekä uintivuorojen ja juoksumaastojen kanssa. On mukavaa tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea saada apua kun sitä tarvitsee. Itsekin sitä mielellään auttaa muita, jos on siihen suinkin kykenevä. Ja minua saa opastaa ja neuvoa, ainakin näissä pääkaupunkiseudun triathlonasioissa... :D

Kelaa, hei!

Siis uima-altaassa vietetty aika saa otsikot todella hauskoiksi, ainakin omasta mielestäni... Olen luvattoman pitkillä välillä päivittänyt blogiani viime kuukausina, mutta lupaan ryhdistäytyä sen asian kanssa! Ensi viikolla saadaan viimeisetkin tavarat ja huonekalut tänne Helsinkiin ja voimme palata ns. normaaliin päiväjärjestykseen. Siihen liittyy myös toivottavasti se, että esimerkiksi pyörälenkille lähtiessä ei tarvitsisi tehdä keräilyerää mahdollisesta vaatevarustuksesta, vaan voisi pukea asianmukaiset vehkeet päällensä. Jos huomenna täällä etelässä näkyy kummannäköisessä varustuksessa polkeva fillaristi, niin se on luultavasti allekirjoittanut.

Tänään suuntasin Itäkeskuksen uimahalliin uimaan 3km kelausta. Ja sehän meni odotettua nopeammin, mikä on tietysti hyvä uutinen. Huomenna on tarkoitus lähteä ajamaan pitkää pyörälenkkiä yhdessä ystävällisen pyöräilijän kanssa, joka on luvannut toimia myös oppaana. Katsotaan, että jaksanko hänen vauhtiaan vai käännynkö takaisin puolesta välistä. Scorpion pääsee siis tositoimiin.

Kuva kotikulmilta.

Back in business

Jep, viikosta kehkeytyi aivan loistava joka suhteessa. Harjoittelua kertyi 10 tuntia, ystäviä ja sukulaisia on tavattu ja kulttuuriakin on harrastettu. Tänään suunnistimme Suomen kansallismuseoon ja tutustuimme muutenkin uuteen kotikaupunkiimme. Illalla oli sitten juoksun vuoro ja omallani "eksyin" Seurasaareen. Oli kyllä hienot polut juosta ja jatkaa museoteemassa muutenkin, kirkkoveneitä ihastellen.

Treenit:

Maanantai: uinti 45' + pyörä 60'
Tiistai: pyörä 60'
Keskiviikko: salibandy 60'
Torstai: pyörä 60' + juoksu 30'
Perjantai: juoksu 60'
Lauantai: uinti 35' + pyörä 120'
Sunnuntai: juoksu 50'

Total: n. 10 tuntia

Jotenkin kuitenkin seuran ja sen porukan tuomaa harjoitusseuraa ja -vuoroja on tullut ikävä. Nähtäväksi jää, kuinka tämä probleemi tulee ratkaistua.

Ja vielä yksi asia: IM Boise 70.3 -sivut on avattu!

Uusi tulokas

Koti alkaa pikku hiljaa(!) näyttämään kodilta, joskin tässä kodissa ei ole vielä esimerkiksi sohvaa tai mattoja. Mutta yksi tärkeimmistä sisustuselementeistä on jo paikoillaan ja eilen pääsin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan. Tämä ei ole muotiblogi, mutta tässäpä kuva uudesta tulokkaasta:

Töissä alkoi kolmas viikko. Siellä edetään myös pikku hiljaa ja ihmiset sekä asiat alkavat olla tutumpia. Keskiviikkona työpaikan salibandyjoukkue saa savolaisvahvistuksen, siirtosumma ei tainut kuitenkaan olla kauhean iso! :D Tänään teen excursion Töölön Urheilutalon uimahalliin, jos vaan partiossa hankitut suunnistustaitoni riittävät.

Harjoittelu on ollut noin 5h/viikossa ja olen potenut siitä huonoa omatuntoa. Toisaalta olen saanut paperit ulos (ja tänään postissa kotiin) YO:lta, muuttanut Helsinkiin ja aloittanut uuden työn, joten ihan lapasia heilutellessa aika ei ole mennyt. Nyt on kuitenkin korkea aika päästä taas harjoittelun rytmiin ja saada tehtyä vielä hyvät pohjat ennen kesäkuun puoltaväliä. Huolettaa vähän, mutta toisaalta, kokemuksen vuoksi ei tarvitse rakentaa mitään tulostavoitteita ja pyöräosuudelle pääsy olisi hieno juttu jo sekin.

Ihmemaassa

On varmasti helppo kuvitella, että melkoista haipakkaa on viimeiset päivät olleet. Uutta asiaa tulee koko ajan ja jos "talossa" liikkuminen on hankalaa, niin Helsinkikin tarjoaa haasteita! :) Toisaalta se on hauskaa ja toisaalta se tuo ylimääräistä työtä. Virkanaisen ura on siis alkanut ja tänään sain vihreää valoa myös Boisen kisamatkalle. Nyt siis harjoittelu voi hyvillä mielin jatkua kohti kesän tavoitetta.

Tänään löysin itseni läheisestä liikuntahallista, tarkemmin sen kuntosalilta. Spinningpyörää, soutulaitetta (vai mikä-se-nyt-oli) ja kuntopiiriä. Olen saanut myös tarjouksen uintireissusta, jonka aion ottaa vastaan. Esimies oli hehkuttanut työpaikan salibandyjoukkueelle savolaisvahvistuksesta ja nyt siellä puhutaan sarjanoususta. Kauheat paineet. Pesä- ja jalkapalloakin on tarjolla sekä jumppaa! :)

Rakas mieheni on kirjoittanut yksin olemisen kiroista, tai kuten hän sanoo, sinkkuelämästä ilman oikeuksia. Aivan oikein, tässä tapauksessa on olemassa vain velvollisuuksia! :D Kauhean hankalalta tuo kuulostaa. Naisestahan tämä kaikki on aivan normaalia ja hoituu kaikkien(!) muiden töiden ja askareiden lomassa.

Uusi aika

Tämän blogin alaotsikkona luki pitkään: "Tasapainoiluja opintojen viimeistelyjen, työelämään siirtymisen sekä miehen huippu-urheilun ja oman huippukuntoilun keskellä." Vihdoin on tullut aika ottaa kaksi ensimmäistä tasapainoilun kohdetta pois listalta. Sain tiedokseni pro gradu -lausunnon tänään ja maanantaina alkaa työt. En myöskään voi tituleerata itseäni enää ikuiseksi opiskelijaksi, vaikka paperit ovat tulossa vasta ensi viikolla.

Seuraavat pari viikkoa voi olla melkoista haipakkaa. Uuden työn aloittaminen on aina jännittävää, ja nyt se pitäisi tehdä uudessa ympäristössä! Olenkin aina nauranut, että navigoin paremmin Krakovassa kuin Helsingissä, mutta tämä asia (toivottavasti) muuttuu tänä keväänä!

Uusi aika alkaa kirjaimellisesti siis maanantaina ja varsinainen muutto meillä on sitten edessä huhtikuun alussa. Blogissa tulee siis tulevaisuudessa varmasti raportointia myös savolaisen teräsmiesnaisperheen sopeutumisesta Helsingin vilskeeseen.

Aurinkoista viikonloppua vaan kaikille!