perjantai 30. kesäkuuta 2017

Challenge Poznan 2017

Paluu Puolaan sitten vuoden 2007! Challenge Poznanin täysmatka valikoitui tämän vuoden kisaksi lähinnä sijaintinsa perusteella. Oli mukava päästä kisaamaan ja käymään Puolassa pitkästä aikaa, kun 2000-luvun alussa siellä tuli asuttua pariinkin otteeseen. Päätös ei ollut huono ja järjestelyt olivat oikein kivat, jos myös pientä yskähtelyä oli aikataulussa pysymisessä. Kisaa ei muuten järjestetä ensi vuonna enää Challenge Familyn alla eikä viikonlopun aikan pääse enää tekemään ns. 226km matkaa.

Siihen se pyörä jäi odottamaan seuraavaa kisapäivää.

Valmistautuminen sujui suunnitellusti ja leirin jälkeiset viikot menivät suunnitelmien mukaan. Yhtään triathlonstarttia en kuitenkaan saanut ennen kisaa ja avovesiuintejakin oli kasassa vain kolme. Viime vuonna koin jokaisessa kisassa uivani jotenkin liikaa yrittäen ja väkinäisesti, jonka lopputuloksena oli teknisesti huonoa uintia ja turhaa voimien kulutusta jo heti alkuvaiheessa. Niinpä tavoitteenani oli uida rennosti, hyvää matkavauhtia ja keskittyen tasapuolisesti vahvaan uintiin. Tämän tavoitteen saavutin viime sunnuntaina erinomaisesti. 3,8km uinti suoritettiin Malta-lammessa, joka toimittaa yleensä soutustadionin virkaa. Uintipoijujen lisäksi lammessa oli souturadat, joten yhtenä kierroksena tehty uinti oli kyllä helppoakin helpompi navigoinnin suhteen. Lisäksi täyden matkan startissa oli yhteenä noin 270 kisaajaa, joten ruuhkaa ei alun jälkeen ollut. (Puolimatka starttasi pari tuntia myöhemmin.) Rantauduin ajassa 1:18:59, eli likipitäen parin minuutin sisään olen uinut kaikki täyden matkan uinnit. Mutta tällä kertaa täysin hyvävoimaisena ja hyvissä fiiliksissä! Jaanaba oli samaan aikaan T1:llä kanssani ja vaihdettiin perinteisesti muutama "örähdys"! 

Teemu kisasi edellisenä päivänä 1/4-matkalla, joka oli viikonlopun ainoa PRO-startti. Sijoitus kuudes. Hyvä startti kauteen.

T1 ja T2 olivat samassa paikassa, mutta aika pitkän matkan sai juosta ennen kuin pääsi pyörän selkään. Teemu huusi, että parin minuutin päässä on nainen. Muuta selvää en saanut ja ajattelin, että aha. Melko pian kävi selväksi, että neljänä kierroksena ajettavalla, edestakaisella pyöräreitillä tuulee ja kohtuullisen paljon. Ensimmäiset 20km meni 36km/h, joten ajattelin jo, että mitenköhän tässä käy kun käännytään vastaiselle. Mutta kun kierrosaikoja katsoo, niin vauhdit pysyivät aika lailla samoissa lukemissa. Napsin ensimmäisellä kierroksella pari naista ja pian huomasin, että naisia ei taida enää olla kauheasti edessäni. Ajoin vähän riskilläkin pyörällä ajatellen, että kaiken mikä vaan helposti tulee, otan pois kuleksimasta. Eli myötätuulet, alamäet yms. painan menemään niin lujaa kuin pääsen. 200 wattia varoin kuitenkin kovin pitkäksi aikaa ylittämästä, koska siitä lopputulemasta ei olisi ollut enää takeita. Pian minulle huudettiin puolaksi, että olen ensimmäinen ja suu levisi kyllä aikamoiseen hymyyn. Viimeisen kierroksen lopussa tipautin vähän vauhtia ja aloin kuulostella jalkoja juoksua varten.

T2:lle tullessani johdin naisten kokonaiskilpailua +8:26 ja omaa AG:ta (30-39) +10:33. Pyöräaikani oli 5:24:01, joka oli koko kisan, miehet mukaan lukien, 43. nopein aika. Aurinko paistoi ja mietin, että oli hyvä aloittaa kropan viilentäminen jo pyörällä kaatamalla vettä päähän ja selkään. Se tapahtui osittain myös tahtomattani, sillä vesi ja urheilujuoma annettiin sellaisissa "lutteroissa" muovipulloissa. Kun korkin sai auki, sai myös juomat päällensä. Pyörän aikana myös otin geelin/patukan 30min välein ja join 15min välein. Lisäksi nappasin suolatabletin pyöräilyn puolivälissä, koska takareiteen tuli tuntemuksia joiden en halunnut realisoituvan.

Siellä sitä jauhetaan menemään! Aika paljon sai ohitella, myös puolimatkan kisaajia, jotka tulivat reitille vähäksi aikaa. Kuva: Teemu Lemmettylä.
Vaihtoalueella eivät vessat olleet lainkaan suotuisasti, joten päätin toimittaa asiani ensimmäisellä huoltopisteellä. Tämä oli aiheuttanut ilmeisesti pientä kohahdusta niissä, jotka kisaa netistä seurasivat, koska ensimmäisen väliajan vauhti on ollut 6:04min/km. Juoksu tuntui aluksi kyllä vaikealta ja ajattelin jo, että tästä tulee tooosi pitkä reissu, mutta hyvin pian sain normaalin vauhdin päälle. Onneksi. Luonnollisesti kahdeksana(!) kierroksena juostava maratonreitti tarjosi myös vastatuulta ja juoksussa se ärsytti kyllä aika paljon enemmän kuin pyörässä. Juoksu kiersi uintireittiä, joten henkilökohtaisesti olen saanut nyt ko. lammesta tarpeekseni. Huolloissa ei ollut geelejä ja itselläni oli matkassa enää vain kolme kappaletta sekä suolatabletit. Neljällä ensimmäisellä kierroksella otin geelit ja suolatabletin ja seuraavan kerran otin suolaa 1,5h päästä. Lopulle kolmelle kierrokselle otin Red Bullia. Välissä aina urkkajuomaa tai vettä. Tämä kaikki toimi hyvin eikä mitään ongelmia ravinnon tai nesteen kanssa ollut koko päivänä.

Teemu huusi väliaikoja, mutta en oikein vieläkään saanut selvää, että koskeeko huuto kokonaiskilpailua vai omaa AG:täni. "Kakkonen tulee takaa kovaa!" sai vastauksena huutoa siitä, että onko se kakkonen minun AG:ssa. En voinut oikeasti kuvitella, että voittaisin naisten kisan. Olin täysin vakuuttunut, että takaa tulee vielä kovia juoksijoita. Tässä yhteydessä huomautan, että kisassa oli ainoastaan ikäryhmälähdöt, joten vaikka olisin halunnut pyytää Pasilaa soittamaan Porilaisten marssin, niin sille ei ehkä kuitenkaan olisi ollut aihetta. Mutta kisa on kisa.

Teemu huusi ja minä huusin. Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni Teemu huusi, että nyt juostaan naisten voitosta ja 11 tunnin alituksesta, jotta siihen nähden nyt yritystä. En ollut pyörän jälkeen katsonut kertaakaan kokonaisaikaa, sillä keskityin juoksemaan ja seuraamaan kilometrimäärää, jotta osaisin mennä oikeaan aikaan maaliin. Tälle ei ollut mitään suurempaa syytä, ehkä ajattelin olevani tällöin mahdollisesta loppuaikastressistä vapaa. Viimeinen kierros oli aivan järkyttävä, lähinnä siitä syystä, että jalkani olivat aivan loppu. Minulla on kyky juosta jalat loppuun pisteeseen, jossa lihaskestävyyttä ei ole enää lainkaan jäljellä. Hoin vain itselleni, että kohta tämä loppuu ja helpottaa. Kallistin itseäni etukenoon ja yritin lyhentää askelta, mutta oikeasti mitään ei ollut enää tehtävissä vauhdin takaisin saamisen suhteen. Naisten kisassa kakkosena, mutta nuoremmassa ikäryhmässä ollut puolalainen Anna Zychska juoksi ohitseni viimeisellä kilometrillä. Hän ajoi minua takaa koko juoksun ja viimeisellä kierroksella suorastaan lensi! Minua ei ihme kyllä harmittanut, sillä en pystynyt vastaamaan lainkaan. Maratonin juoksin aikaan 4:09:29.

Juoksua. Taustalla soudun lähtopaikka. Kuva: Teemu Lemmettylä.


Tulin maaliin ajassa 11:02:36, noin 35 minuutin erolla sarjani kakkoseen. Edellinen ennätykseni viime vuodelta Kööpenhaminasta parani noin 18 minuuttia. Maaliviivalla ukkosmyrsky puhkesi sopivasti ja painelin EA-telttaan tsekkauttamaan veriset jalkani. Kropan jäähdyttäminen johti kisa-asun hiertämiseen, minkä olisin voinut jättää välistä, mutta hei, hiertymät paranee - mestaruudet säilyvät.

Palkinnot jaettiin kisan jälkeen. Päivän rasitukset nähtävissä naamasta. Pientä numeroa tehden minut piti nostaa palkintopallille, joka oli naurettavan korkea! Kuva: Teemu.

Olin kisan jälkeen todella onnellinen ja väsynyt. Teemun (pitäisikö lisätä AG-) valmennuksen periaate siitä, että harjoitellaan ja tehdään niitä asioita, joita kisapäivänä tarvitaan, kantoi jälleen kohdallani hedelmää. Pyörä on kehittynyt hyvälle tasolle ja tempotykki alkaa olla ihan sopiva nimitys. Olen myös hyvä kilpailija, eli haluan tehdä parhaan mahdollisen suorituksen (voittaa), pidän huolen kisan aikaisesta ravintopuolesta kellontarkasti (tarvittaessa soveltaen) ja pystyn painamaan pitkään epämukavuutta vasten. Iloitsen suuresti siitä, että triathlonissa saadaan kilpailla omassa viiteryhmässä ja tavoitella siinä parhainta menestystä, kun perhe, työt ja muut elämän tärkeät osa-alueet vievät enemmän tai vähemmän saman verran kilpasisarien ajasta arjessa.

Nyt tästä ensin kunnolla palauttaen ja sitten polkujuoksun kautta kohti Finntriathlon Leviä!

Kisavideo: