keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24.

Tämä joulu on monella tapaa erilainen kuin aikaisemmat. Laitoimme ison tytön hameen ja ison pojan housut jalkaan ja ostimme ensimmäisen oman kinkun paistettavaksi. Semmoisen ison, eikä rullaa.

Kuopioon muuttaminen toi meidät taas lähemmäksi sukujamme, joten joulun juhlintaa ei tarvitse tehdä ns. kenenkään nurkissa, kuten tähän saakka, vaan suvut tulevat meidän luoksemme. Olen joka vuosi varmasti todennut, että lasten kanssa joulu on parhaimmillaan. Odottava sekoilu ja jopa huonovointisuus siihen liittyen on joulua aidoimmillaan. Vaikka se tietty usein liittyy siihen lahjahulabaloohon, mutta tavallaan siinä on jotain hauskaa. Aikuiset keskittyvät ehkä enemmän ruokaan, juomaan ja tunnelmaan yleisesti, mutta kyllä pelkällä joulun tekemisellä on iso merkitys.

Niin, tuo joulun puuhaaminen on osaltani jäänyt melko olemattomaksi. Varsinkin, kun osa paketeista jäi jonnekin matkan varrelle. Ei ole minua varten tämä passuutuskaan. Haluaisi tehdä itse ja olla niin kuin normaalisti olen. Hiihtolatu menee melkein oven vierestä, mutta minulla on ihan toisen lajin sauvat. Toisaalta jää tämä joulu muistoihin tällaisenakin. Erilaista ainakin.

Haluan toivottaa oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Näihin riisipuuronkeittotunnelmiin päätän vuoden 2014 joulukalenterin.

maanantai 22. joulukuuta 2014

22.

Aatto ja joulukalenteri lähenee, toinen loppuaan ja toinen muuten vaan.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa viiteen päivään pois kotoa. Oikein autolla. Niin oli kiva ajelu, mutta on se vaan aika tuskallista tuo istuminen. Tikitkin tietty kiristävät osansa, mutta olipa hauskaa päästä hetkeksi kotoa pois.

Kuusi 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.

Vaikka siinä on jotain samaa kuin katselesi vanhoja valkokuvia (naurattaa, itkettää, nolottaa, hävettää jne.), niin selaisin 7 vuotta vanhoja blogikirjoituksia. Siellä yhdessä kommentissa olin kirjoittanut näin:
"Toivottavasti ei ole lajinvaihto edessä. Age grouperiksi itseään kiusaamaan! :D"
Aatella. Seitsemän vuotta sitten koko ajatus triathlonista oli mielestäni noin absurdi ja ehkäpä naurettavakin. Pelasin siis tuolloin salibandya ja polvilumpio oli mennyt pari viikkoa aikaisemmin sijoiltaan. Tuon tapahtuman ja muutaman muun pikku äksidentin jälkeen lajinvaihto oli edessä. Ja age groupperiksikin rupesin, mutta en kiusaamaan vaan haastamaan itseäni.

Tasan 7 vuotta sitten Puolassa.
Noh, koska ensi kesäksi olen ilmoittautunut Kööpenhaminan Ironmanille, niin pitäähän sitä varten treenata! Kävin postilaatikolla ja noin 100m matkaan aikaa meni 15min. En ole ihan varma, mutta jotenkin tuntuu, että muilla pitkänmatkanmenijöillä on vähän eri ohjelmat?! Siitäkin huolimatta olen ollut täysin rauhallinen ja tehnyt ohjeiden mukaan polvijumppaa, ilman liioitteluja. Rauhallisuus tosin katosi hetkeksi, kun jossakin ihmeen masokismipuuskassa kävin puntarilla. Aivan kun en olisi täysin tietoinen tuloksesta ja sen syistä! Mutta halusin tietää! Seuraavan kerran käyn jouluaattoiltana... Hahaha...