Ensimmäinen ison tytön leiri takana

Yhdeksän päivää, 35,5h ja 699km. Kaikki treenit meni juuri niin kuin oli suunniteltu ja vieläkin paremmin. Leiriohjelma oli loistava, sillä vaikka loppua kohti tuntui, että pystynkö tosiaan vetämään tämänkin päivän, niin aina pystyin ja en kärsinyt minkäänlaisista säryistä tai esim. polvikivuista.

Pitkää suoraa oli välillä ajajalle. Kuvan otti Pia.

Kaksi ensimmäistä leiripäivää menivät pyörän selässä ja ajettiinkiin molemmilla lenkeillä 5-6h. Nousua oli myös ihan riittävästi tarjolla. Kolmentena päivänä pidettiin pyörätön päivä, mutta uitiin 50m ulkoaltaassa 60min ja juostiin 90min. 

Rantalenkillä ensimmäisenä ajopäivänä. Pia kuvasi jälleen.

Sitten tuli yksi suosikkitreeneistä, sillä ajettiin noin 1h pyörää, juostiin 30min, ajettiin 1h pyörää ja juostiin 30min. Tiettyjä watteja oli tarkoitus pitää, mutta hankalaa se tasaisella oli. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen harjoitus tällä tyylillä minulle. Juoksu kulki tosi hyvin. Sitten oli luvassa voimapyörää, missä noustiin yhtä mäkeä tietyllä "asetuksilla" (watit, kadenssi, ala-asento), tai ainakin yritys oli kova. Sitten juostiin päälle 40min, joka irtosikin tosi hyvin, sillä viimeinen 20min meni 4:45min/km-keskivauhtia,

Altaassa meno on jähmeämpää, mutta muut lajit kulkee kyllä kivasti. Pia taisi kuvata tämänkin.

Sitten olikin "lepopäivä", eli uin altaassa 60min ja sen jälkeen vein äitini, joka oli supermummona lapsenhoitajana mukana, Barcelonaan. Äidilleni kuuluu isoin kiitos, että kaikki sujui ihan huippuhyvin ja saimme kuitenkin olla koko perheenä matkassa.  

Meri oli hieno, varsinkin kun sinne ei tarvinnut itse mennä tällä kertaa.

Sitten jatkettiin ajoa ja suunnattiin toiseen "mäkeen" ajamaan mäkitreeniä, eli 5 kertaa mäki ylös lähellä ns. sweet spottia.

Alkuverran jälkeen iloinen joukko kokoontui, kunnes alettiin jyhkimään.

Toiseksi viimeisenä päivänä lähdin seuralaiseni kanssa todelliselle äitienpäiväajelulle ns. Brullin kosto -lenkille. Nousumetrejä tuolla reissulla tulee n. 2700, ajoaikaa tuhraantui 6h45min ja 143km kertyi kokoon. Tuolta reissulta jäi vaikka miten paljon tarinoita kerrottavaksi ja iso osa liittyi siihen, että vettä satoi aina kun lähdettin laskuun eikä ne laskut todella olleet mitään pikku alamäkiä. Aika kylmä voi olla pyörälläkin. Mutta sinänsä tuo oli loistava reissu ja olen edelleen fiiliksissä, että pystyin sen ajamaan. 

Go Pron kanssa leikkiminen on vähän vielä alkutekijöissään...

Yhdeksäntenä päivänä lähdin ajamaan "sellaista mitä vielä jaksaa", ja jaksoinhan vielä ajaa Barcelona Ironmanin 70.3 -pyöräreitin. Tosin vauhti ei enää päätä huimannut, mutta hauskaa oli. Matkustukset sujuivat sutjakkaasti ja arkeen palattuani olen ollut nälkäinen ja väsynyt. Mutta silleen hyvällä tavalla.

Irongirl oli elementissään.

Maratona d'Italia 2015

Syysloman kunniaksi lomailin tavalla, joka on ainoa jonka osaan. Eli köpötellen hankalasti paikasta toiseen ja laskeutumalla kylki edellä portaita. Yritän siis sanoa, että viimeiseen 10 vuoteen 95% ulkomaan matkoista alkaa tai päättyy jonkinlaiseen urheilusuoritukseen. Matka Italiaan ei siis tehnyt poikkeuksesta.

Kisakanslia oli kerrankin ihan kelvollinen.

Maratona d'Italia juostiin Maranellosta Carpiin, eli ns. point-to-point -reitti toi oman kivan säväyksen kisaan. Iloinen joukkomme (sisältäen suurimmaksi osaksi kollegojani) suuntasikin Milanosta Carpiin, mistä järjestäjän kuljetuksella pääsimme kisa-aamuna Ferrarin punaiseen Maranelloon. Järjestelyt sujuivat ihan mukavasti, mitä nyt bussikuljetus oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Sitä odotellessa juttelin paikallisen triathlonistin kanssa, joka hehkutti Garda-järvellä pidettävää Triathlon Bardolinoa, joka on olympiamatkan kisa. Vannotti minua, etten unohtaisi, joten pisteet minulle.

Karhu oli vahvasti esillä. Kenkiäkin oli myynnissä expossa.

Itse kisaan lähdin vähän upporikasta ja rutiköyhää pelaten. Juoksukilometrejä ei ollut muille jakaa, mutta lähdin tavoittelemaan 5:05min/km-vauhtia ja katsomaan mitenkä käy. Aika pian kävi selväksi, että ihan tuohon vauhtiin en pysty, mutta juoksu tuntui kyllä tosi hyvälle aina puolimaratoniin ja siitä vielä jonkin aikaa. Sitten vauhti alkoi tippumaan. Energiat riittivät jälleen erinomaisesti eikä ilmeisesti +28 asteeseen kivunnut hellekään vaivannut minua. Ei vaan ollut niitä kilometrejä. Kisa oli IAAF:n alainen kisa ja siis heidänkin kalenterissaan, joten ko. sääntöjä myös noudatettiin. Huoltopisteet olivat 5km ja pesusieniä niiden välillä. 

Reitti oli aika mieletön. Niin paljon kaunista katseltavaa, jos nyt jotain ehti katselemaan. Kylmät väreet (ei nestehukasta johtuen) sai aikaan sotilasakatemian läpijuoksu, missä tasaisin välein oli tytöt ja pojat juhlatamineissaan tapauttamassa. Sitä kesti pitkään ja se oli todella hieno kokemus.

Hauska maaliintulo. Harmi tietysti, että ongelmat toivat meidät yhteen.

Noin 1,5km ennen maalia sain kiinni ongelmista kärsineet seurueemme miehet ja tulimme hauskasti yhtä aikaa maaliin. Täytyy luonnollisesti todeta kuitenkin, että nettoaikojen mukaan minä juoksin nopeimmin, eli aikaan 3:52:53. Olin muuten naisten yleisen sarjan neljäs. 12min kovempi aika olisi vienyt minut podiumille. Vähän surullista. Maalissa lihaksia alkoi särkemään aivan tajuttomasti, kunnes se sitten pian helpotti. Polvessa ei ollut mitään tuntemuksia koko aikana, joten ehkä alan olla selvillä vesillä sen suhteen.

Kisan jälkeen joko hymyilytti, tai sitten tuo on kouristus.

Koska startti oli Maranellosta, missä Ferrarin tehdas on ollut aina 1940-luvulta lähtien, niin pitihän siellä käydä uudelleen. Ferrari Museo oli kyllä ihan hauska vierailukohde, jonne ei kyllä tulisi mentyä, jos ei olisi ollut noin äärellään. Katseltavaa ja käveltävää oli juuri sopivasti post maraton tunnelmiin. 

Broom, broom.

Carpista siirryimme uuteen majapaikkaamme Garda-järven kautta. Hienot maisemat ne oli sielläkin. Vesi oli kirkasta ja periaatteessa triathlonkisan vetäminen tuolla kävi mielessä, mutta luulen, että nousua tulisi siinä reissussa enemmän kuin tarpeeksi.

Kuvan ottamisen jälkeen järvi sumeni ja aallot iskivät laiturin väliköistä. Ei muuten ollut mikään rivakka ylösnousemus.

Loppureissu sujui rennommissa merkeissä ja lähes suoraan siirryin itse Milanosta Tahkon vuorijuoksuun, missä Teemu juoksu omassa sarjassaan ja ylhäisessä yksinäisyydessään 84km aikaan. Vähän tässä jo kyselin varovaisesti, että josko sitä saisi aloittaa treenin, niin Teemu vain puuskahti, että lokakuussa mitään reeniä vielä aloiteta! Selvä. 

Duomo di Milano.

Mr. & Mrs. Mallorca

Koska Suomen kesä ei vielä ainakaan toistaiseksi tarjoillut ihan sitä parasta antiaan, tuli aivan loistavaan saumaan reissu Mallorcalle. Ja mikä parasta, on matkaseuranamme ystäviä ja lapsia, joten monenlaista toimintaa on aamusta iltaan käynnissä.

Parisuhdepyörä. Oneway Sport tarjosi samanlaiset tuulipuvut.

Teemu saapui saarelle hieman eri aikaan, koska kävi tekemässä kiepin Swissman Xtreme Triathlonissa, jossa pääsi nautiskelemaan maratonosuudesta huoltajan ominaisuudessa. Luonnollisesti samalla oli loistava mahdollisuus ikään kuin esikäydä huollon osalta kisa Norseman mielessä. Paljon huomion arvoista tietoa saatiinkin valmistautumiseen. Ja jos katsot alla olevan videon, saat käsityksen siitä kuinka siistiä pelkästään valmistautuminen Norsemanille voi (joidenkin mielestä) olla!

 

 

 

Ja tietenkin, koska Norseman, niin Mallorcalla Teemu on ottanut viikon urheilun kannalta ja hyödyttänyt saaren jokaisen nousun ja polun. Mutta en se minäkään mikään tossukka ole, kuten Pekka Töpöhännän alussa todetaan! Joka päivä olen heilunut jotakin ja tulipa tässä mahdollisuus oikein parisuhdepyöräilyyn! Teemu aukaisi jalkoja ja juoksi kyllä sitten tämän aukaisun päälle vielä 2 tuntia poluilla, mutta kolme nousua kitkuttelimme yhdessä pyörällä. Omaa pyörää en saarelle raahannut, mutta lainapyörä on vähintäänkin kohtuullinen ajettava. Isoin syy siihen, että emme aja pyörätreenejä yhdessä on luonnollisestikin vauhtiero, mutta tällaisissa rakosissa se on mahdollista.

Harvinaista tämäkin, mutta kahvittelusta on kuva-aineistoa.

Yhden lenkuran meinasin vielä käydä täällä ajamassa, muuten oma harjoitteluni keskittyy juoksuun ja salillakin olen käynyt. Tietenkin olen yrittänyt ruskettaa myös näitä valkoisia kananjalkojani, koska kuten sanottu, koskaan ei ole tuntunut näin hyvälle lähteä Suomesta (vesisateesta ja +9 asteesta) paikkaan, jossa palmut huojuvat, lämmintä on ollut koko ajan +30 ja juomat ovat kylmiä.

Triathlon vie ja kuljettaa

Viimeisen reissu meni sitten ns. tuubiinsa, sillä Teemu taisteli +43 asteen helteessä itsensä Challenge Vichyssä toiseksi! Teemulla on nyt takana uskomaton kausi kansainvälisestikin ja olen siitä tietenkin melko leuhkana! :D Se suotakoot minulle muutaman takkuisemman kauden jälkeen. 

Täytyyhän tässä itseänikin kehaista, sillä olen noussut triathlonvaimoilussa aivan uudelle tasolle. Ai miksikö? Lennot, hotellit ja auton vuokraamiset ovat pientä sen rinnalla, kun kisan aikana pystyy kannustamaan, huutamaan väliajat ja sijoitukset sekä nyt aivan uutena featurena myös takana tulevan väliajan sekä pitämään kirjaa sijoituksista ja tuottamaan luotettavaa tulospalvelua tekstiviestein Suomeen sekä Facebookkiin. Yksi asia tosin epäonnistui, valokuvaaminen kisan aikana. Alapuolella todiste siitä, että paineen kasvaessa kokeneempikin triathlonvaimo sortuu ja juoksukuvasta tuli yksi suttutuhru.

Olen aikaisemminkin sanonut, että rankkoja ovat teräsmiesten (ja -naisten) puolisoiden päivät. Herätys kello 04 ja kotiin pääsee (teräsmiehen tasosta riippuen) iltamyöhään. Koko päivä vaihtelevissa sääolosuhteissa ja epäsäännöllisissä "huoltotauoissa". Olen tänäkin kesänä nähnyt kisassa poodiuimille päässeiden miesten rähjäävän huoltajilleen kisan aikana ja tämä on saanut minut tuntemaan suurta sympatiaa. Kun paineet on kovat, niin se purkautuu välillä ikävällä tavalla. Itse en tätä käytöstä ole kokenut ja se johtunee osittain vuosien mittaan hioutuneesta yhteistyöstä ja molemmin puolisesta ymmärryksestä.

Mutta nyt se kuvasikermä Ranskan reissusta, s'il vous plaît:

CREPS oli kisajärjestäjien tarjoama opistotyylinen majoitus.

Uintistartti. Vasemmalla alhaalla näkyy levää ja heinää, jota nostettiin kisapäivään saakka pois vedestä, mutta välillä sitä oli ollut niin runsaasti, että kävelemällä olisi päässyt nopeammin! :) Ei kuulostanut hyvälle. Vesi oli +26 asteista, joten märkäpuvut olivat kiellettyjä.

Tulosseurantakeskus. On meillä välineet. Kännykän timer ja vanha kunnon kynä ja paperi.

Suttutuhru. Kaikkea ei vain voi saada.

Lemmettylä, Bayliss ja Whyte. Ehkä vähän väsyneen näköisiä miehiä.

Palkintojenjako.

Pariisin metrossa.

Päivä kisan jälkeen on hyvä idea kiivetä rappusia torniin...

Ilme, kun tieto peruutetusta lennosta annettiin.

Omat treenit ovat olleet elokuun ajan melko vähissä ja aloitin suosialla off-seasonin. Mietin kyllä edelleen puolimaratonin juoksemista nyt syksyllä. Ensi kesää suunnitellaan kovasti ja innokkaasti. Tänä vuonna triathlonin "takia" tuli vietettyä reilusti yli kuukausi ulkomailla ja nähtäväksi jää päästäänkö ensi vuonna Espanjaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin kisareissuilemaan.

Triathlonvaimosta tulee kuun alusta hiihtotutkimusleski, kun Teemu porhaltaa tutkimaan hiihtoa Vuokattiin. Mutta ennen sitä järjestetään Helsingissä yhdet isoimmista triathlontapahtumista Suomessa, Helsinki City Triathlon!

Intoa ja kuntoa

Liar, liar pants on fire! En kuitenkaan palannut alkuviikosta blogin pariin, mutta annettakoot se minulle nyt anteeksi. Hyvä.

 

Sunnuntaina kisataan taas täydellämatkalla, tällä kertaa Ranskan Challenge Vichyssä. Teemu on intoa ja kuntoa täynnä, joten karavaanimme lähtee, niin kuin se on lähtenyt jo kahtena torstaina viimeisen reilun kuukauden aikana, kohti Eurooppaa kamakasa mukana.

Jos Saksassa söin makkaroita, niin Ranskassa aion purra patonkia ja juustoja! Hauskaa mennä Vichyyn, kun he ovat sieltä kovin innokkaasti olleet yhteyksissä ja hoitaaneet asioita kuntoon. Starttinumerokin on sievä pieni viitonen! :D

Katsotaan, tuleeko vasta viime kuussa Teemun tekemään uuteen ennätykseen taas parannusta ja yltääkö 3vaimo (eli minä) jälleen loistelijaisiin huoltosuorituksiin!

Stay tuned!

Tsemppiä kaikille EM-kisoissa ahkeroiville!

5 päivää leiriä takana - 8 edessä

Nyt on takana virallisia treenipäiviä viisi ja kasassa 18 tuntia ilottelua ja "tyhjän naurua"! Pyörää on luonnollisesti tullut polettua huolella, joten mikä sen mukavampaa, varsinkin kun asento on löytynyt ja pyöräkin toimii kuin unelma. Jopa tänään, kun vuorossa oli mäkivetoja. Ei enää ne Sveitsin mäetkään hirvitä niin paljoa, kumpaakaan suuntaan! :D Pyörälenkit olen pääosin ajanut jossakin porukassa, mutta huomenna pääsen reissuun itsekseni. Täytyy sitten naatiskella oikein huolella.

Uskomatonta, mutta aamuisin ensimmäisenä näkymänä on 50m allas, jossa on jopa 10 rataa. Voisiko uiminen olla yhtään helpompaa?! Kun vielä porukka on mukavaa ja pyöräpaidastakin on jo jäänyt rajat, niin tämä parin viikon urheilijaelämä taitaa sopia minulle! :) Noh, jutut ovat jo huonontuneet reilusti, mutta onneksi se on ollut ihan yleistä eikä lainkaan yllättävää.

Tässäpä pikapäivitys, palataan pian asiaan!  

Lepoa vai lenkkiä?

Minä koen suurta tuskaa aina siinä vaiheessa, kun kohdalleni osuu ns. normaali flunssa. Koska sairastan hengityselimiin liittyvää perussairautta, niin harmiton flunssa voi jäädä jälkitilana kytemään viikoiksi kroppaan. Tälläkin kertaa kävi juuri niin. Heti joulun jälkeen kurkkuun koski ja nenä oli tukossa. Pidin heti parin päivän levon ja flunssa ei vaikuttanut tulevankaan. No, siitä alkaa inhottava rumba, kun kohta olo on taas flunssainen ja pari päivää taas täysin terve. Tälläkään kertaa koko 2,5 viikon aikana lämpöä on ollut yhden ainoan päivän verran.

On sanomattakin selvää, että kipeänä ei saa harjoitella, vaan silloin täytyy levätä. Harjoittelussa ei ole mitään järkeä silloin, kun elimistö on muutenkin rasittunut. Puhumattakaan seurauksista, jotka voivat tulla kipeänä harjoittelusta! Olen aina ollut jotenkin vaikeuksissa sen kanssa, että milloin harjoittelun voi taas aloittaa ja milloinka se pitäisi taas lopettaa. Ja tarkoitan juuri näitä pitkittyneitä "nuhasteluja". Mieluummin olen liian varovainen, mutta rehellisesti sanottuna heinäkuun 10. päivä kolkuttelee ajatuksissani ja jos ei muuta, niin tunnen huonoa omatuntoa. Miten tyhmää sekin on, mutta tunnollisena ihmisenä näin se vain menee.

Tänään on otettu verikokeet ja röntgenkuvat ja huomenna saadaan vastauksia siihen, että onko kyseessä jonkin sortin allergia vai jokin tulehdus. Siihen saakka levätään ja pestään pyykkivuorta, joka on seurausta Skotlannin reissusta. Reissu oli muuten aivan mahtava!

Me ollaan aikuisia!

Royal mile.

Miksi mää joudun kantamaan kaikki kauppakassit?!

Tämä lienee pakollinen turistikuva. Puhelinkoppi ei sinänsä ole niin jännittävä.

Joulu meni ja vuosikin loppuu

Otimme joulun vastaan Kuopiossa, missä pakkanen paukkui ihan huippulukemissa. Aattona -30 astetta ja samaa tasaista linjaa Tapaninpäivään saakka. Joulupäivänä tosin pystyi jo hiihtämään ja sunnuntaina kävin juoksemassa tunnin tutuissa maisemissa. On muuten pakko todeta, että olen aivan mykistynyt näistä hiihtomahdollisuuksista mitkä meillä täällä etelässä on ollut kahtena talvena! Aivan uskomatonta baanaa ympärillä ja ihan heti ei tarvitse samoja latuja hiihdellä, jos ei välttämättä halua. Meiltä kotoa lähtee 600m päästä 10 metriä leveä hiihtobaana ja 40 km lenkin voi hiihtää siitä suorilla. Tätäpä siis mietin joulupäivänäkin, kun kapusin Puijon mäkiä. Puijolla ei voida puhua (ainakaan minun kohdallani) hiihtämisestä, sillä ylämäkiä ei pysty yksinkertaisesti hiihtämään ja alamäkiä ei uskalla laskea alas. Tämähän siis on merkittävä riski kuopiolaisten lasten hiihtoharrastuksen alkamisessa! ;) Ainut paikka muuten, missä minua on löyty sauvalla (ilmeisesti) siitä syystä, että olin hidas, on Puijo. Joka tapauksessa, nykyiset kotiladut tarjoavat maltillisempaa nousua ja laskua, joten tehojakin on helpompi kontrolloida. Tammikuun harjoitusohjelmassa lukikin, että hiihtoa niin paljon kuin pystyy. Kai siellä välissä joku uinti ja juoksukin on.

Ensi viikolla olenkin lomalla ja suuntaamme jälleen Kuopioon, sillä tarkoituksella, että itse pidän siellä leiriä ja Teemulla on kaksi hiihtokisaa. Voitteko siis kuvitella, että triathlonympyröistä tuttu hienostorouva (eli minä) joutuu jälleen pukeutumaan toppaan ja lähtemään värjöttelemään Sonkajärvelle ja Siilinjärvelle hiihtokisojen merkeissä. Luulin jo (kuten niin monta kertaa aiemminkin), että nämä ajat eivät enää koskaan palaisi. :D No, kunhan en itse joudu hiihtämään noissa karkeloissa...

Loppiaisena suuntaammekin Edinburghiin ja vietämme loput lomasta siellä. Sen verran kuitenkin urheilullisina meinattiin pysyä, että otamme ainakin juoksuvehkeet mukaamme.

"Eroon rasvasta" -kuurista kirjoitan raporttia viikonloppuna, mutta sen verran voin kertoa, että "osasin" ruokailla normaalisti jouluna ja jouluähky jäi puuttumaan. Torttujakin söin ainoastaan yhden. Nyt harmina on eilen alkanut kurkkukipu, mutta jospa se menisi ohi etupainotteisella parin päivän levolla.

Who will be an Ironman?

Myöhään eilen illalla tultiin kotiin Saksan pitkän matkan MM-kisoista. Kotona ollaankin sitten tämä keskiviikko ja huomenna ajetaan Kuopioon odottelemaan kisoja, joissa minä kilpailen ensimmäistä kertaa. Uskomatonta mutta totta, olen vältellyt Kuopiossa kisaamista tähän saakka! Tai olen ollut yleensä hommissa, joten annettakoot se minulle anteeksi. 3,5 viikon lomasta ehdin muuten olemaan kotona viisi päivää...

On myös tapahtunut eräs suuri asia. Nimittäin ilmoittauduin Ironman Zurich Switzerlandiin kesälle 2011. Heinäkuussa eräänä kauniina(!) päivänä ohjelmassa olisi 3,8km uintia, 180km pyörää ja maraton. Itsensä sai myös maksaa melko kipeäksi n. 520 euroa, mutta kummillista on, ettei tuo osallistumismaksu juurikaan hidasta ilmoittautumista IM:iin. Tätä projektia voi sitten seurata blogissa seuraavan vuoden ajan! Tervetuloa vaan mukaan! ;)

Joukkueenjohtaja parkkimaksua maksamassa.

Alppitorvikonsertti juuri ennen starttia.

Kuva juuri ennen starttia (elite ja 50+ -sarjat).

Teemu tulossa maaliin. Toinen kisakuva. Ei enää kisan kuvaaminen onnistunut noilla velvollisuuksilla.

Perhe Lemmettylä. Hotellissa Tuukkaa pidettiin meidän lapsena! :D

Näkymä hotellista.

Saksan MM-kisoissa olin mukana joukkueenjohtajana, joka käytännössä tarkoittaa huoltajana/valmentajana olemista. Valmentajana siinä mielessä, että eri maiden liittojen edustajat osallistuvat valmentajapalaveriin ennen kisoja ja valmentajat ovat niitä, jota saavat määrätyissä pisteissä huoltaa elite-sarjan urheilijoita. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin meni huoltohommat itsekseenkin, vaikka kisa oli kahden vaihtoalueen kisa ja siirtymistä (jalan) paikasta toiseen tuli vajaat 15km painava reppu selässä. Lisäksi laskin sijoituksia ja väliaikoja kahdelle urheilijalle (Teemulle ja Tuukalle), joten yhtä virheellistä väliaikaa (+3min) onnistuin mielestäni mallikkaasti. Tuukka oli hienosti 18. ja Teemu (sija 31.) joutui tunnustamaan Alpit tällä kertaa paremmiksi. Rinnekodin nousu ei riittänyt mäkiajoksi tänä vuonna... Mutta vielä on kisoja jäljellä ja kokemuksia sekä ystäviä tarttuu matkaan aina. 

There´s no stopping me...

Wau, Mallorcan leiri on nyt ohi ja viimeisen 24 tunnin aikana olen pyöräyttänyt neljä koneellista pyykkiä. Aivan mahtava reissu on takana ja loistava startti kevään treeneille. Yhteensä harjoittelua välillä sunnuntai-lauantai tuli noin 22 tuntia, joka on kaikkien aikojen määräennätys. Harvemmin sitä kuulaa työnnettiin ja salibandya pelattiin 20 tuntia viikossa...

Lajivalikoimaan leirillä kuului koko kova kolmikko, mutta pyörää tietenkin eniten. Juoksua hieman pyörän päälle ja kerran tein yhden pidemmän lenkin (n. 12km) auringon paahteessa. Kolme kertaa (30min/kerta) kampesin itseni mereen uimaan ja kuvastakin välittyy innostus moiseen, aamuvarhaisella tehtävään toimintoon. Neljäskin kerta oli lähellä, mutta kun muiden uidessa kaukana edellä nostin päätäni tähystääkseni eteenpäin, näin salamoiden iskevän läheisiin vuoriin. Uikutin kuin koira ja pakenin paikalta häntä koipien välissä.

Pyörällä (jonka muuten kokosin ja pakkasin itse) sain ajaa enemmän kuin koskaan ennen, yhteensä vajaat 350 km. Reitit olivat aivan mahtavia ja vaihtelevuutta löytyi joka lähtöön. Yhdessä saksalais-suomalaisessa ajoryhmässämme oli mainiota porhaltaa menemään. Salarakkaani (Scorpion) sain myös uudet kumit alleen (kuvassa vanhat), sillä kävimme hurvittelemassa Decathlonissa. Reissu senkuin kallistui...

Majoittauduimme Club Polentiaan, jossa hintaan kuului myös aamupala ja päivällinen. Asiakaskunta koostui suurimmaksi osaksi saksalaisista ja englantilaisista pyöräilijöistä ja pyöräkenkien kopina kuuluikin aamusta iltaan ympäri resorttia. Hotellilla on lisäksi mm. kuntosali ja 25m uimaradat sekä lähistöllä on myös hyvät juoksureitit. Samaan aikaan reissussa oli useita mukavia ystäviä ja tuttuja, joten hauskuutta riitti monessa muodossa, kommelluksiakin.

Puolenpäivän ajan olimme Teemun kanssa myös turisteja ja minä pääsin vuorille autokyydillä. Kauhean korkealla oltiin ja päässä huimasi. Huimasi myös ajatus, että nousut pitäisi nousta pyörällä ylös ja minä fanitankin kaikkia, jotka niin tekevät. Ja uskaltavat myös laskea alas. Valmentajani (Teemun) arvio oli, että minä voisin nousta muiden koukkupolvien mukana vuorille jo ensi vuonna. Alas tulemiseen menisikin suunnilleen yhtä pitkä aika.

Säät olivat aivan loistavat ja kunnon pyöräilijärusketusrajatkin on ensimmäistä kertaa hankittu. Olen niistä hyvin ylpeä. Väsymyskin alkoi painaa viimeisinä päivänä ja mielenkiinnolla odotan millainen työviikosta tulee. Väsymys näkyi ennen kaikkea normaalien asioiden hoitamisen viivästymisenä ja tietenkin huonoina juttuina. Mutta tuo väsymys on tavallaan sellaista hyvää väsymystä ja häviää levolla.

Täytyy vielä todeta, että pyörän suhteen leiri antoi roimasti lisää itseluottamusta. 100km lenkki on ns. kevyttä kauraa (voi se olla yhtä kärsimystäkin) ja Joroisten kisaa alkoi odottamaan ihan toisella tavalla. Rääväsuut alkoivat povaamaan kuntosarjan voittoa ja Tiinakin kyseli, että pitäisikö hänen alkaa jo huolestumaan. Sovittiin, että palataan tähän asiaan sitten 40 vuoden päästä uudelleen... ;D

Loppuun vielä speksit viikon liikuntasuorituksista:

sunnuntai: pyörä 2h10min + juoksu 20min

maanantai: pyörä 4h35min + juoksu 10min

tiistai: pyörä 4h

keskiviikko: uinti 30min (lepopäivä)

torstai: pyörä 4h30min

perjantai: ap: uinti 30min sekä ip: juoksu 1h25min

lauantai: pyörä 2h10min

Total: noin 22 tuntia

Ja hei, Joroisten kisaan on aikaa 75 päivää! Oletko Sinä jo ilmoittautunut?!

Mallorcan leiri - osa I

Terveiset Mallorcan leiriltä! Enää kaksi treenipäivää jäljellä ja pikaisesti täytyy todeta, että parempaa leiriä saa hakea! Olen ajanut enemmän kuin olisimme Teemun kanssa voineet kuvitellakaan ja nauttinut joka hetkestä. Maisemat ovat uskomattoman hienoja ja seurakin ollut hyvää. Yhteislenkkejä on tehty isommissa ja välillä pienemmissä porukoissa. Säät ovat olleet mainiot ja mieli korkealla. Viidessä päivässä treeniä tuli yli 17 tuntia, joka todella on jonkinlainen ennätys. Tarkoitus olisi viedä luku yli 20 tunnin.

Kuvia ja paremmat selvitykset sitten ensi viikolla. Tänään pidän pyörättömän päivän ja aloitin jo päivän uimalla meressä 30 min. Jatkan tästä päivää pitkällä juoksulla ja pulahdan sitten vielä altaaseen. Sanoinko jo, että aurinko paistaa ja rusketusrajatkin ovat kuin oikealla pyöräilijällä? Aikamoista elämää tämäkin!

Hauskaa vappua!

Juhlaviikko onnellisesti ohitse

Viime viikkoa voi hyvällä tahdollakin sanoa juhlaviikoksi. Oli kolmatta hääpäivää, syntymäpäivää ja vielä kisareissu Venäjälle. On sanomattakin selvää, että eihän moista kenenkään kunto kestä ja nyt sitten podetaan talven toista flunssaa. Sopivasti lepoviikon jatkoksi. Harmittaapahan ainakin kunnolla.

Mutta se Venäjän reissu. Lähdimme matkaan perjantaina 15.23 Repinillä kohti Pietaria ja matka sujuikin loistavasti rajamuodollisuuksia hoidellen ja ravintovaunussa seljankakeittoa syöden. Pietarissa vastassa oli toppatakkimiehiä ja järjestelyt pelasivat mainiosti. Kyydin lisäksi meidät saateltiin mökin ovelle asti odottamaan huomista kisapäivää. Hepojärvellä hiihdettiin 50K vapaalla hiihtotyylillä ja järjestelyt olivat tässä Russialoppet-sarjan kisassa mainiot. Täytyy kyllä todeta, että meistä pidettiin oikein hyvää huolta. Lisäksemme matkassa olivat myös Kojootti ja Heinosen Pasi.

Teemun kauden ensimmäinen hiihtokisa oli menestys neljännellä sijalla. Kisassa oli vauhtia, aivan toista kuin Suomen massahiihdoissa. Tulokset löytyy täältä. Parhaimmat palkinnot sai kuitenkin Pasi, joka oli laitettu syystä tai toisesta väärään sarjaan ja kotiin viemisinä hänellä oli "valehtelematta" tulitikkuaskin kokoinen, venäjänkielinen väritelevisio, diplomi ja mitali. Lisäksi Teemun (tai meidän) sukunimi sai jälleen aivan uuden kirjoitusasun järjestäjien toimesta: Lemmehult. Lauantaina kisan jälkeen suuntasimme Pietariin ja iloinen seurue piti banquettia asiaan kuuluvasti. Sunnuntaina ohjelmassa turistimeininkiä ja kotimatka.

Finally back in business?

No niin tietenkin kävi, että Helsinki Triathlonin syysleirin jälkeen tulossa ollut lentsu iski päälle ja puolitoista päivää olin poissa töistäkin kuumeen ja nuhan vuoksi. Meni siinä sitten melkein viikko, ettei ainoatakaan treeniä voinut tehdä ja PK-kauden aloitus meni siten mönkään. Kyllä harmitti. Mutta ei voi mittään, eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;-)

Rokotettavanakin olen ehtinyt viime viikolla käymään ja juuri äsken kotiuduttiin Tukholman reissusta, missä käytiin mm. Vasa-museossa ihastelemassa Vasa-laivaa ja ruotsalaisten sotasaavutuksia. Päästäksemme eroon arjesta, meidän on ilmeisesti välttämätöntä linnoittautua laivaan, jossa ei ole yhteyksiä eikä kuuluvutta. Viime viikolla käväisin myös Pinkin keikalla ja Jokerit-HIFK pelissä.

Mutta josko nyt pääsisi treenin makuun, blogikin on jäänyt paitsioon. Loppuvuosi on kiireinen, mutta sehän on vain mukavaa, että tekemistä riittää. Kohta myös ensimmäinen vuoteni liiton hallituksessa on tulossa päätökseen ja innokkaasti odotan uutta vuotta myös sen työn parissa. Ajattelin aluksi, että ensin aikaa menee siihen, että ns. opin tavoille ja sitten oikea työ/vaikuttaminen voisi alkaa. Näin asia hyvin pitkälle onkin ja se sopii omaan tyyliini parhaiten. Liiton syyskokousta Laukaassa odotan mielenkiinnolla.

EM-kisat Prahassa

Suomen molemmat Elite-sarjan (muitakin on!) starttaajat Teemut Lemmettylä & Toivanen ovat päivittäneet bloginsa juuri EM-kisan kynnyksellä. Molemmat omaan tunnettuun tyyliinsä. Ensin mainitun herran jutuista huokuu nostalgisia muistoja ja kaukokaipuuta, sillä olemme useampaan otteeseen käyneet Tsekeissä ja olemmehan asuneet, opiskelleet ja työskennelleetkin naapurimaassa Puolassa. Kuvaavaa on, että pyörälenkin tutustumisajossa porukka pääsee hajoamaan ja sitten osa ajajista on väärällä moottoritiellä "tutustumassa".

Alla olevassa kuvassa Teemu katselee mietteliäänä Prahan kaupunkia. Mietteliäs on herra varmasti tänäänkin, mutta tämä kuva on otettu jo(!) vuonna 2004!

"Hoidin itseni kuntoon..."

Nyt kotiinpalusta on kulunut viikko ja vaikka kisasta onkin kulunut jo melkein kolme viikkoa, niin aikaeron tuoma rasitus on vasta nyt poistunut ja lentokoneessa istuminen toi pienen kesäflunssan. Mutta eiköhän viimeistään viikonloppuna taas päästä tositoimiin harjoittelunkin kanssa. Taistelu pyykkivuorta vastaan on hävitty, mutta sitkeästi jatkan vuoren valloitusta.

Kisareissu oli monella tapaa avartava. Tiedän nyt paremmin, miltä urheilijasta tuntuu, mutta myös Teemu sai kokemuksen huoltajan roolista. Roolileikki oli opettavaista ja tekee yhteistyötämme varmasti entistä saumattomammaksi jatkossa. Siitä tulikin mieleeni episodi, jonka todistin lähietäisyydeltä Ironman Coeur d´Alenen maalialueella. PRO-urheilija "menetti marmorikuulansa", koska hänen huoltajallaan ei sattunut olemaan kaikkia tavaroita siinä maaliviivalla. (Ei koskenut allekirjoittanutta, kuten joku ilkeämielinen nyt heti ajatteli.)

Seuraavana aasinsiltaa pitkin kuuluisaan ja odotettuun Triathlonvaimo neuvoo -osioon! Triathlonvaimo neuvoo, jotta älkää hyvät ihmiset huutako sille, joka on koko päivän jännittänyt, kuskannut tavaroita, kävellyt, ajanut, seissyt, kannustanut, huutanut, ottanut väliaikoja, kuvannut, ollut syömättä ja käymättä vessassa jne. Eihän se helppoa ole, mutta yrittäkää olla huutamatta! Ja sitten neuvo niille, jotka ovat tehneet tuon äskeisen listan ja ovat huoltajan roolissa. Älkää esittäkö hankalia kysymyksiä maaliintulon jälkeen, tai älkää esittäkö kysymyksiä lainkaan. Mitä syödään, koska syödään, missä auto on, miksi meni niin pitkään, missä tavarat on, koskeeko johonkin jne. ovat kaikki liian hankalia vastattavaksi, kun takana on useamman tunnin taivallus! Hellin hetki tulee olemaan se, kun huollettavasi könkkää autolle ja horjahtaa sinuun päin. Parasta mitä voit tehdä, on tuoda kuivat vaatteet kaiken varalle maaliin tai hiihtokisoissa ottaa sukset pois jalasta. Eli tiivistetysti: ole hiljaa ja ole paikalla. :D

Lauantaina kahdet häät, joita varten sain ostaa(!) USA:sta uuden mekon. Ja kengät. Ja huivin.

Perillä Boisessa

Matka meni hienosti ja yksi yö on jo takana, sekä noin 800km. Eilen olimme Seattlen lähistöllä yötä ja tänään ajoimme noin 800 km tänne Boiseen. Uskomatonta kyllä, ei tuo matkanteko tuntunut kauhean rasittavalta ja se meni todella nopeaan. Yksi syy saattaa olla se, että koko matkan oli vähintään kaksi kaistaa ja reilua 100km tunnissa sai paahtaa menemään. Jotenkin kummasti varaamani vuokra-auto muuttui isoon Jeeppiin, kun jätin Teemun hetkeksi yksin autovuokraamon tiskille, mutta kivaahan tuommoisen "laivan" kyydissä on olla. Tosin ei sinne sisään mahdu kauhean paljon enempää tavaraa kuin Opeliin... :D

Nyt on tavoitteena sopeutua aikaeroon ja aika hankalaa se on ollut. Tosin aikaakin on kulunut varsin vähän, mutta Teemu kyllä sopeutuu tähän paljon paremmin kuin minä. Jospa huomenna olisi jo parempi eikä pää jumittaisi. Kisa ei ole vielä mielessä, niin kuin ei mikään muukaan tässä vaiheessa aikaerokärsimystä!

Kuuma on kyllä, +27 astetta ja aurinko paistaa. Ei siis ihan minun keli, mutta vielähän se tästä "suruksi muuttuu"! :) Pää on tyhjä ja silmissä painaa. Kello on 21.40 paikallista aikaa, joten vielä vähän aikaa ja sitten saa ruveta nukkumaan...

Kohti uusia seikkailuja

Melkoinen viikko on takana ja se huipentui suhteellisen pitkään päivään triathlonliiton hallituksen kokoontuessa tänään Pajulahdessa, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa!

Koska minut on "vihdoin" hyväksytty triathlonblogien kategoriaan (esim. täällä), niin laitanpa tämän totutteluviikon harjoittelun seuraavaksi:

maanantai: spinning
tiistai aamupäivä: uinti + iltapäivä: juoksu
keskiviikko: uinti
torstai: lepo
perjantai aamupäivä: pyörä + iltapäivä: uinti + vesijuoksu
lauantai: hiihto
sunnuntai: lepo

=YHTEENSÄ 8h

Ihan mukava viikko kuukauden sairastelun jälkeen. Ja mikä parasta, flunssa on vihdoin selätetty! Seuraavaksi vielä muutama kuva Havaijin reissulta vuodelta 2007: