Vauva urheiluperheessä - urheilu vauvaperheessä

Vauvan kannaltahan on sinänsä sama, kummasta näkökulmasta asiaa tarkastelee, sillä hänellä on omat tarpeensa, joihin vastataan ja tavallaan hän on iso-pomo, joka määrää humpan tahdin. Mutta kun asiaa tarkastellaan vanhempien näkökulmasta, tulee varmasti puheenaihetta. Toisin sanoen, koko otsikon voi unohtaa.

Meillä tulee kränää siitä, että kuka treenaa milloinkin. Tai ehkä enemminkin siitä, että me emme vieläkään osaa suunnitella seuraavaa päivää etukäteen, jolloin "yllättäviä" treenimenoja tulee puskista ja nurkista. Tämä ei siis koske luonnollisesti minua, mutta ihmeellistä kyllä minun(kaan) ajatuksia ei osata lukea, joten kärhämät ovat valmiit. Mutta ei huolta! Emme ole tämän asian kanssa yksin. Empiirisen aineistoni pohjalta voin todeta, että tämä on ihan normaalia! :D

Synnytyksestä palautuminen vie aikansa. Eikä sen kanssa kannata hötkyilläkään. Niveliin ja keskivartaloon sekä niihin kuuluisiin lantionpohjiin kannattaa kiinnittää huomiota. Liian aikaisella urheilulla voi saada aika ikäviä seurauksia aikaiseksi. Näistä olen kuullut aika huiseja esimerkkejä. Trust me.

Kun synnytyksestä on selvinnyt, on tietenkin tärkeää, että saisi myös unta. On aivan turhaa lähteä juoksemaan, jos edellisenä yönä on nukkunut 4h. Meillä Irongirl on alusta saakka ymmärtänyt, että yöllä nukutaan, mutta ei sitä, että yöllä voisi ruokailla vähemmän kun ikääkin on kohta jo 7kk. Lepoa ja untakin minulle tulee ihan hyvin, mutta on päiviä jolloin väsyttää huolella.

Sanomattakin selvää, että ravinnosta pitää myös huolehtia. Se ei ole ollut minulle ongelma, tässäkään elämänvaiheessa. Painoni on takaisin kisalukemissa. Ei jaksa mitään, jos ei ole mitä kuluttaa. Olkoonkin, että ainakin alussa sain syödä hyvin jäähtynyttä (lue: kylmää) evästä silloin tällöin.

Juoksuharjoittelu on lajeista sellainen, että se ei vie ns. ylimääräistä aikaa. Se on yksi syy siihen, että juoksen puolikkaan Helsingissä ennen Tukholman maratoonia. Juoksua on helppo treenata aikatauluhaasteiden keskelläkin. Ohjelmistoon tuli myös firman viikottainen sählyvuoro. On mukavaa päästä vähän pelailemaan. Tämä harrastus taas vie sitä ylimääräistä aikaa siirtymisineen. Se on sitten daddy time tytölle. Ja nyt night time äidille!

Uusi vuosi - uusi blogi-into

Viime vuosi oli todellisten muutosten vuosi. Suurimpana asiana tietenkin Irongirlin syntyminen meidän perheeseen. Luonnollisesti vauva on vallannut arjesta suurimman osan, mutta nyt alkaa tilaa olla myös harjoittelulle ja tälle blogille. Aion palata siis uudella innolla niin lenkkipoluille kuin Blogistaniaankin! (Sanooko kukaan enää noin?)

Liikkunut olen kyllä, mutta harjoittelu kohti Helsinki City Runia, Tukholma maratonia ja Finntriathlonia alkoi tänään (60min trainerilla, kts. kuva). Koti-valmentaja katsoo perää(n). Hihihii... Taattua tasokkuutta! Leikitä, tarkoituksena on käyttää käytettävissä oleva aika hyödyllisesti ja tehdä avainharjoitukset huolella.

Täältä tullaan kilpasiskot ja lukijat!