Kohti Challenge Rothia

Kesän pääkisa on reilun parin viikon päästä Saksan Rothissa. Challenge Roth on triathlonistin ns. bucket list -kisa, tai ainakin minun. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kanaalin veteen pulahtaa yli 3000 kisaajaa jo 35. kerran Rothin pienessä kylässä.

Kyseessä on siis täyden matkan kisa (3,8km - 180km - 42,2km) ja juoksuosuutta on taas muutettu tasaiseksi ja katsojaystävälliseksi, kun viime vuoden muutokset eivät sitä ilmeisesti olleet. Katsojia tällä kisalla järjestäjien mukaan on yli 250 000, siis paikan päällä!

Minä ja Zwift ja 1,5h ajo takana.

Oma valmistautuminen on sujunut talven ja kevään ajan hyvin. Oikeastaan erinomaisesti, sillä vaikka kyseessä oli olympiatalvi, niin uuden "älytrainerin" ja Zwiftin ansiosta sain tehtyä laadukkaita pyörätreenejä läpi talven, vaikka hoidin kuukausien ajan arjen pyörittämistä yksin. Toinen onnistunut asia harjoittelussa on ollut säännöllinen (2krt/vko) uintiharjoittelu. Vaikea sinänsä arvioida, että jalostuuko tämä panostus kovemmaksi vauhdiksi kisatilanteessa, mutta varmuutta on enemmän kuin aiempina vuosina.

Sain 15h aikaa valmistautua puolimaratonille. Kuva: Viivi P.

Syksyllä puhdistin ruokavaliotani ja keskityin parin kuukauden ajan voiman lisäämiseen ja tämän kaiken seurauksena olen -10kg kevyempi kuin viime kesänä ja kropassa on kokonaisuudessaan voimakas ja hyvä fiilis. Tämä "näkyy" eniten juoksussa, jossa luonnollisesti 10kg on 10kg, mutta parantunut kropan hallinta antaa lisävauhtia ja sen huomasin esimerkiksi yllätyspuolimarassa, jonka pääsin toukokuun loppupuolella juoksemaan aikaan 1:40:48. Sain siis edellisenä iltana tietää, että minulla onkin "lappu" sisällä. Lisäksi 1000m vedot ovat parhaimmillaan menneet 4:00min-vauhtia. Se on jotain, minkä en esim. viime vuonna uskonut olevan edes mahdollista ilman etteivät jalat irtoa ruumiistani. 

Pulahtamassa altaaseen Calellassa. Kuva: Pia Ahti

Toukokuun alussa leireilimme Calellassa, joka sujui myös suunnitelmien mukaan. Meno oli jo sellaista isojen tyttöjen menoa mm. 200km loppulenkillä ja kaikenlaisena muuna hevosteluna. Leirin jälkeen olin melko sekaisin viikon ja väitin itsevarmana, että olimme Lahdessa kun olimme itseasiassa Tampereella. "Varmasti oltiin tässä hotellissa maailmancupin aikaan!"

200km viimeisenä päivänä.

Kovat treenit vaatii kovan pään ja hyvän valmentajan, jotta myös levolla ja palautumisella on varmasti paikkansa. Olen myös säännöllisesti käynyt urheiluhieronnassa, jotta erilaiset kiristykset eivät valtaa liiaksi alaa.

Osallistuin ensimmäisen kerran täydelle matkalle vuonna 2011 Zurichissä. Sitten 2014 Frankfurtissa, 2016 Kööpenhaminassa ja 2017 Poznanissa. Trendi on tähän saakka ollut nouseva siinä mielessä, että loppuajat ovat parantuneet joka kerta. Loppuajan vertailu ei ole mielekästä, mutta toki kun lähdetään 14:13 ajasta ja tullaan 11:02 aikaan, niin kyllähän siinä aina kehitystä on tapahtunut. Olen kuitenkin sisäistänyt, että mitä lähempänä olen omaa maksimisuoritustani, niin riskit sille, että ennätys ei parane tai että kisa ei sujukaan ilman vastoinkäymisiä, kasvaa. Myönnän myös, että kun pystyn kisaamaan sijoituksista, niin silloin otan myös riskejä. Esimerkiksi viime kesänä sekä Puolassa että Levillä ajoin pyörän ihan ylikylkien, mutta varmistin samalla ykkössijan.

Äitienpäivän ajelulla. GoPro-kamera mukana.

Kävi miten kävi, olen treenannut hyvin ja lähtöviivalla on sen puolesta luottavainen olo. Matka kohti pääkisaa on tänä vuonna ollut parempi kuin hyvä, toivottavasti myös päämäärä on sitä.  

Varustepäivitys 2016

Kyllä se on taas kesä tulossa, kun varusteita saa tilata. Soveltuvin osin kyllä suositaan myös paikallisia yrittäjiä, mutta kaikissa hankinnoissa se ei ole mahdollista.

Meille kotiutui Teemun Feltin mukana pyörän ensiasennussatulana(!) ISM:n Adamo Attack. Minun onnekseni. Olen vuosia ajanut Adamo Roadilla, joten tämä päivitys oli sopivasti tervetullut. Ja siinä kun edellinen alkoi viime vuonna tuntumaan liian leveältä, mikä tietysti oli vähän erikoista ottaen huomioon useammat tuhannet kilometrit, niin Attacki tuo helpostusta tähänkin. Kyllä taas kelpaa.  

Henkilökohtainen mechanic hommissa. Käännä sitä ruuvvii!

Oman triathlonurani alkupuolella muistelen tapausta, jossa nainen oli etsinyt naisten satulaa omaan pyöräänsä, koska oli kärsinyt jo tarpeeksi erilaisista hankaluuksista ajoasentonsa kanssa. Kivijalkakaupasta oli silloin vastattu, että näillä ne kaikki ajaa. Menemättä nyt kaikenlaisiin yksityiskohtiin, niin tähän satulahommaan kannattaa kyllä nähdä vaivaa. Ei ole mitenkään sanottua, että se ensimmäinen, toinen tai edes kolmas olisi se oikea. Satulasta puhun siis. Parastahan olisi, jos saisi testattua ajossa ja vaikka vaihdeltua kaverin kanssa.

Kotipihassa se sitten tipahti kokonaan.

Yksi aikakausi päättyi kesken työmatkan, kun vuodesta 2009 palvellut Sellen satula sanoi suhteemme irti. Ratkaisu oli kokonaan satulan. Pohdin mielessäni, että johtiko tähän eroon kilometrit vai kilogrammat saamatta ikinä vastausta. Itse asiassa satula vietti jo ansaittuja eläkepäiviä, sillä sen ensimmäinen palveluspaikka oli maantiepyörässäni. Ehkäpä nämä työmatkatempot olivat vain liian vaativia. Uutta tuli jo Wigglestä tilalle, joten kasasin itseni aika nopeasti.

Muikeena. Pääsispä jo kisaamaan!

Tämän vuoden kisa-asuksi hain maailmalla jo melko vakiintunutta trendiä, eli hihallista skinsuittia. Tässä Zootin puvussahan on kaikki kohdallaan. Lisäksi kangas on UPF50+, eli ensi kesänä en polta selkääni kuten kaikkina edellisinä vuosina. Olen kyllä aika innoissani tuosta suikasta. Lisäksi se käy oikein kivasti jo omistamiini laseihin ja lippikseen. Mikään ei ole ikävämpää kuin kisa-asu joka ei sytytä!

Kenkänamia!

Kenkäosastolla luotin vanhaan ja hyväksi havaittuun. Eli Sauconyn Kinvarat ovat vaan niin sopivat ja muutenkin pätevät minun jaloissa. Se on hassua, kun ottaa uudet kengät laatikosta, niin samoin tein voi lähteä juoksemaan vaikka pidemmänkin lenkin. Siis voi, harvoin olen niin tehnyt.

Melkoista materian hehkuttamista oli nyt tämä, mutta kun huolella harkitsee ja hyvää ostaa, niin siitä riittää iloa sitten kauaksi aikaa.

Mr. & Mrs. Mallorca

Koska Suomen kesä ei vielä ainakaan toistaiseksi tarjoillut ihan sitä parasta antiaan, tuli aivan loistavaan saumaan reissu Mallorcalle. Ja mikä parasta, on matkaseuranamme ystäviä ja lapsia, joten monenlaista toimintaa on aamusta iltaan käynnissä.

Parisuhdepyörä. Oneway Sport tarjosi samanlaiset tuulipuvut.

Teemu saapui saarelle hieman eri aikaan, koska kävi tekemässä kiepin Swissman Xtreme Triathlonissa, jossa pääsi nautiskelemaan maratonosuudesta huoltajan ominaisuudessa. Luonnollisesti samalla oli loistava mahdollisuus ikään kuin esikäydä huollon osalta kisa Norseman mielessä. Paljon huomion arvoista tietoa saatiinkin valmistautumiseen. Ja jos katsot alla olevan videon, saat käsityksen siitä kuinka siistiä pelkästään valmistautuminen Norsemanille voi (joidenkin mielestä) olla!

 

 

 

Ja tietenkin, koska Norseman, niin Mallorcalla Teemu on ottanut viikon urheilun kannalta ja hyödyttänyt saaren jokaisen nousun ja polun. Mutta en se minäkään mikään tossukka ole, kuten Pekka Töpöhännän alussa todetaan! Joka päivä olen heilunut jotakin ja tulipa tässä mahdollisuus oikein parisuhdepyöräilyyn! Teemu aukaisi jalkoja ja juoksi kyllä sitten tämän aukaisun päälle vielä 2 tuntia poluilla, mutta kolme nousua kitkuttelimme yhdessä pyörällä. Omaa pyörää en saarelle raahannut, mutta lainapyörä on vähintäänkin kohtuullinen ajettava. Isoin syy siihen, että emme aja pyörätreenejä yhdessä on luonnollisestikin vauhtiero, mutta tällaisissa rakosissa se on mahdollista.

Harvinaista tämäkin, mutta kahvittelusta on kuva-aineistoa.

Yhden lenkuran meinasin vielä käydä täällä ajamassa, muuten oma harjoitteluni keskittyy juoksuun ja salillakin olen käynyt. Tietenkin olen yrittänyt ruskettaa myös näitä valkoisia kananjalkojani, koska kuten sanottu, koskaan ei ole tuntunut näin hyvälle lähteä Suomesta (vesisateesta ja +9 asteesta) paikkaan, jossa palmut huojuvat, lämmintä on ollut koko ajan +30 ja juomat ovat kylmiä.

Tour de Tahko

Viime sunnuntaina järjestettiin ensimmäistä kertaa Tour de Tahko. Vaikka viime postauksessa kirjoitin kisakauden alkavan Vanajanlinnassa, niin jotenkin unohdin että viivalla pitääkin olla aikaisemmin! Erittäin hyvä ja hyvin järjestetty tapahtuma, joten ensi vuodeksi vaan paljon ajajia mukaan!

Tässä vatsatautitoipilas. Tahkolla on nykyään tosi hyvät olosuhteet perheille.

Menimme kannustusjoukkojen kanssa Tahkolle jo perjantaina. Luonnollisesti elämässä sattuu ja tapahtuu, joten Irongirlin puolustusjärjestelmä petti ja vatsatauti tuli kylään... Mutta Tahko Span Suitesit ovat aivan mahtava majoitusvaihtoehto Tahkolle. Nytkin olimme aivan tapahtumien keskipisteessä.

Lähtö- ja maalipaikka pystyssä.

Teemu veti viikonloppuna triathlonleiriä ja itse uiskentelin ja juoksentelin ennen ajoa. Kävin vähän fiilistelemässä viime vuoden menestysreitillä ja oli aika messevää juosta se 10km lenkura ja miettiä kuinka sitä lato menemään ja tunne oli se, että saa kyllä muutkin juosta jos ohi mielivät. Good times.

Pyörä kisakunnossa.

Mutta Tour de Tahkolle olin ilmoittautunut 92km kuntosarjaan, sillä kilpasarjassa ei voinut ajaa triathlonpyörällä. Ja niin teki muuten Teemukin. Lähdin oman startin hänniltä, koska ymmärsin, että se olikin ohjeistuksena. Ensimmäiset 10km ajoimme auton perässä ja porukka venyi heti nauhaksi. Ennen kuin vapaa-ajo alkoi, olin pääryhmän takana. Koska olin liikkeellä triathlonpyörällä, niin pidin 10m välin edellä ajavaan koko matkan. Siis tietysti siinä alussa saattoi väli olla pienempi käännöksissä, mutta muuten ajoin koko matkan yksin.

Nilsiän ja Juankosken välille mahtuu aika monta mäkeä. Tuulikin riepotti välillä ihan kunnolla, mutta matka taittui ja fillis oli tosi hyvä. Silloin tällöin sitä miettii, että aloitinkohan liian kovaa ja että kestänkö tätä kyytiä koko matkan ja niin myös nyt. Varsinkin nyt, kun kyseessä oli toinen ulkoilmalenkki maantiellä. Mutta kaikesta huolimatta puskin koko matkan itsekseni keskivauhdin ollessa 29,7km/h, eli 92km aikaan 3:05. Joten oikein tyytyväinen voi olla. Olin sarjassani neljäs, hävitin kakkostilaan vain n. 40s.

Numero. Ja oikeaoppisesti kiinnitettynä.

Teemu on ennustanut että tekisin Tahkolla vielä ennätykseni (eli alle 5:08), siis tänä vuonna. Ja tämä ajo kuulemma vahvisti sitä ennustusta. Minusta se kuulostaa edelleen päättömälle, mutta annas kattoo vielä!

Ja niin, se vatsatauti iski sitten minuunkin eilen. Edellinen kerta oli vuonna 1992, ja heti perään vuonna 2015. Mutta aika karmea kokemus tämäkin... Brr...

Irti!

Tänään koitti se suuri päivä, kun pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulos maantielle! Ja ensimmäistä kertaa Argonin kanssa! Melkein juhlapäivään (=kisapäivään) verrattava tilaisuus.

Uusi, uskollinen sotaratsuni.

Tottahan sääolosuhteet olivat vähintäänkin vaihtelevat ja pieneltä sadekuuroltakaan en välttynyt, mutta eipä paljoa haitannut. Oli kuitenkin järkevästi päällä, joten palella ei tarvinnut. Tuuli oli kuitenkin sellainen, että ensimmäiset 50km ajattelin vain, että enkö jaksa todella enää isolla limpulla ajaa lainkaan. Kuitenkin, vastoin sinunkin rakas lukija odotuksia, otin tämän mahdollisuuden tyynen rauhallisesti ja ajattelin, että tällä se vaiva lähtee. Mutta sitten kun suunta kääntyi takaisin päin, niin sai tasaisellakin jarruja painella, kun myötätuuli tempaisi naisen mukaansa! 

Hymyä ei tarvinnut pakottaa...

86km ja hiukan reilut 3 tuntia. Uusi pyörä tuntui aivan mielettömän hyvältä ja oikeastaan odotan jo kautta alkavaksi. Ja Vanajanlinnassa se pian alkaakin, 14.6.

Pirkan pyöräily 217km

Olipa aikamoinen viikko tuo viimeksi ollut. Tiistaina rykäsy ja sunnuntaina 217km Pirkan pyöräilyssä, ilman mitään joutavia keventelyjä... Tunteja kertyikin 14h30min, joten aika hyvät lukemat. 

Pirkassa ajoimme Maijan kanssa kahdestaan, kuten suunnitelma oli. Vedetiin 50km vuorovedolla ja ilman apuja (veturia tai ryhmää) ironman-vauhtia.  Keskivauhdiksi tulikin 29km/h, joten hyvin onnistuimme saavuttamaan tavoitteemme. Muutaman kerran taaksemme muodostui vähän ryhmää, mutta sepä ei oikeastaan haitannut, kun eivät tarjoutuneet vetämään! Pysähdyimme kolmesti ja jopa viimeisellä huoltopisteellä taataksemme sen, että olisimme täysissä ruumiin voimissa loppusähellyksiä varten. Ja olihan sitä sähellystä, kun kaikki eri tasoilla ja vauhdeilla operoivat sytkyteltiin kohti maalia.

Ennen lähtöä. Team Elina Jouhkin nauhat eivät yrityksistä huolimatta osuneet kuvaan, mutta kynnet meillä olivat myös maalattuna!

Hyvä tapahtuma, mutta hieman taisi olla puutoksia reittimerkinnöissä, sillä useampikin oli ajellut vähän extraa. Aivan mahtavaa oli nähdä myös tuttuja Maijan takapuolen tuijottamisen sijasta (vaikkei siinäkään mitään vikaa ole). Pia sai kyllä minun rispektit ajaessaan koko matkan yksin. 

Lauantaina olimme koko perhe Kuusijärvellä, kun Teemu kisasi perusmatkaa peesikiellolla. Sijoitus oli toinen ja suupielet taisivat olla vähän alaspäin uinnin osalta. Muuten kyllä jyhki aika viileesti pyörällä. Teemun valmennettavat olivat tulessa täälläkin, sillä voittoja ja nopeimpia osuusaikoja ropisi tiimiin ihan ryminällä. 

Siinä se mennä naputtaa. 

Minä poljen, sinä ohjaat?

Viikonlopun ohjelma muuttui aikaisemmista siten, että lauantain aamupäivän uinti ja iltapäivän traineriharjoitus vaihtui pitkään maastopyörälenkkiin (2,5h). Huomenna on tarkoitus ajaa vielä pidempi lenkura. Tämä kaikki silmällä pitäen tulevaa pyöräleiriä.

Tänään tapahtui myös jotain romanttista. Väärin arvattu! Teemu nimittäin suunnitteli minulle ajamani lenkin etukäteen käyttäen Movescountin route planneria ja tankoon kiinnitettiin Suunnon Ambit2S. Jonkinlainen ajatus ajattavasta lenkistä pitää olla etukäteen, mutta oli kyllä hauskaa navigoida ja löytää näin uusia reittejä itsekseen ajellessa!

Siitä vaan suoraan tietä eteenpäin!

Vähemmästäkin alkaa hymyilyttämään.

Huomenna sunnuntaina on luvassa arvonta. Tässä blogissa ei ole arvottu (ainakaan tuotepalkintoja yms.) aikaisemmin, joten ainutlaatuinen tilanne on käsillä. Voittaja saa Voita itsesi -triathlonkirjan. Ohjeet ja lisätiedot huomenna jaossa!

Edit: Tarkennuksena, että kyseessä on Suunto Ambit2S.

Terve taas!

Hyviä uutisia! Kröhät ja köhät on nyt takana ja viime viikolla käynnistelin treenejä varovaisesti. Kuitenkin sen verran, että päiväkirja näyttää 8h45min, mutta malttia oli mukana. Lauantaina Märskyssä pärskyteltiin Maijan kanssa 3km setti ja illemmalla pääsin ystävien luona koittamaan Tacxin traineria, joka oli yhdistettynä softaan ja pääsin ajelemaan tourin etappia. Ylämäessä vastus koveni ja alamäessä helpotti. Keskinopeus, watit, kadenssi, aika ja matka pyörivät nenän edessä ja heti alkuun piti runtata täysillä, jotta näki isot watit ja vauhdit... 

Höynä.

Kuvaustilanteessa 41,9km/h, 352 wattia ja kadenssi on 92.

Olihan se aika karua sitten sunnuntaina hypätä kahdeksi tunniksi kotona trainerille, joka on kunnon karvalakkamalli. Joskin ei vastuksena hävinnyt lainkaan tuolla premium-mallille, mutta onhan se kauhean mielenkiintoista saada erilaista dataa ajosta. Luulen kuitenkin, ettei wattimittaria tarvitse vielä alkaa tilaamaan. :-D

Jos fiilis on muuten hyvä, niin sitä se ei ihan koko aikaa ollut tänään aamulla altaassa. 10x100m lähti alusta saakka liian kovaa ja jouduin lepäämään yhden satasen ajan. Sekös jos mikä on kauhia juttu, mutta oikeasti pystyin sen jälkeen tekemään laadukkaan loppusarjan. Sitten piti vielä uida 2x100m täysillä. Silloin tuntui siltä, että tämä fisu alkaa hyvin pian uimaan selkää. Jotakin siis se tautitauko tekee, mutta pianhan tässä ollaan entistä ehompia!

On niin siistii olla terve. Heh he.

18. luukku

Aamuinen työmatkatempo tarjosikin kunnon jännitysnäytelmän. Melko heti liikkeelle lähdettyäni meni ohitseni nainen. Seuraavissa liikennevaloissa huomasin, että olin pannut samanlaisen pyörän merkille aikaisemmin firmamme pyörätelineessä. Päätin ottaa asiasta selvää. Mutta tällä kuskilla olikin ihan kunnon vauhti päällä ja sain jurnuttaa ihan tosissaan, että pysyin perässä. Ennätysvauhdissa olin jo työpaikan kulmilla, mutta viimeisissä valoissa minulle tuli punaiset ja "kilpasisko" pääsi livahtamaan. Ja kyllä, se pyörä odotti minua työpaikan edessä. Tunsin itseni niin aikuiseksi, kun alan kisaamaan tuntemattomien ihmisten kanssa 7.30 arkiaamuna... :D

Mitä, toinen sija työmatkatempossa!? Ennenkuulumatonta!

Kisaamisen jälkeen oli vain kohtuullista, että teepussi tarjoili tällaista viisautta. 

En vain mahda itselleni mitään. Jos on mahdollista ottaa vaikkakin yksipuolinen ja mielikuvituksellinen kisa, olen valmiina. Vanha partiolainen, aina valmiina... :)

Joululahja lämmittää aina mieltä.

Pelkoa ja mtb:tä sunnuntaina

Sunnuntaille oli jätetty viikon kohokohta, pitkä maastopyörä. Koska seurassa on aina mukavampaa, niin olin oikein iloinen, että Pia lähti mukaan. Lähdettiin matkaan ja ajettiin reitti2000:ia pitkin Pirttimäelle ja sieltä latupohjaa pitkin Oittaalle kaakaolle. Otsikossa lukee "pelkoa", mutta ehkä se on liioittelua. Hetkittäistä kauhua aiheutti kyllä märät juurikot, polut ja kivet, mutta siinä se taito karttuu.

Taukopaikka. Aurinkokin näyttäytyi ja olimme heti paistattelemassa!

Oittaalla oli romanttinen tunnelma.

Hyvä keli, erinomainen reittivalinta ja loistava seura. Kivasti meni nelisen tuntia kokonaisuudessaan! Viikko oli toinen viikko harjoitusohjelman mukaisesti ja haastetta tuo Teemun työreissut, mutta asiat järjestetään sen mukaan. Ja sitten tehdään kotijumppaa yms., jos ei muu onnistu.

HelTri-Cupin 10km tempo

Lähtökohdat eivät olleet kauhean hyvät tempoajoon. Kasasin pyörän samana päivänä, ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen. Ennen starttia ajoin reitin läpi, eli olin ajanut 10km ennen täysraastoa.

Mekaanikot hommissa...

Mutta miten kävikään! Aika 17:36 ja aikaisempi ennätys parani 1min1sek! Höhöö. Edeltävä aika oli sentään ajettu IM-vuotena ja takana oli jo yli 1000km sinä vuonna. Teemu ajoi maantiepyörällänsä hurjaa vauhtia 14:47, mitenkähän kovaa olisi mennyt tempopyörällä.

Terveiset Kainuusta

Kylläpäs aika rientää. Tässä välissä on luonnollisesti tapahtunut paljon. Isona suurena muutoksena on ollut muutto Vuokattiin. Saadaan olla koko perhe koossa, kun Teemu tutkiskelee maastohiihtoa loppuvuoden. :)

 

Hyvät harjoitusmahdollisuudet täällä luonnollisestikin on ihan vieressä lajiin kun lajiin. Ja hyvä niin, sillä ilmoittauduin Kalmarin kisahuumassa Tukholman maratonille! :D Otamme siellä appiukkon kanssa vähän mittaa toisistamme. Lisäksi ilmoittautuminen on pistetty sisään Joroisiin, mikä onkin varsin hauskaa, kun ikäryhmät otetaan vihdoinkin käyttöön ja pääsee kisamaan oman ikäryhmänsä mestaruuksista! Mainio ja odotettu parannus suomalaiseen triathloniin. Lisäksi olimme Maijan kanssa niin hurniossa, että sovimme menevämme Kalmariin yhdessä 2014! :)

 

Paras lenkintynkä oli eilen, kun suuntasin CC:llä Vuokatinvaaran nousuun, joka käytännössä on takapihallamme. Kävi kuitenkin niin, että tekniikka petti, sillä takakumi tyhjeni, vaikka se oli ihan uusi. Muistinpa sitten, että viime vuoden viimeiset lenkit päättyivät aina renkaan vaihtoon. Vika on siis vanteessa. No, Teemu ja Irongirl tulivat pelastamaan hädästä. Joka tapauksessa, tuntui niin hienolta taas mennä tuuli suhisten korvissa. Tosin tuntui se myös pahalta, mutta silleen hyvällä tavalla. You know. :D

 

Teemulla oli loisto kausi. Ihan mahtava ennätysparannus täydellä matkalla. Hieno kesä monella tapaa. Irongirlkin on seurannut jo useita eri urheilukisoja, kuten triathlon, avovesiuinti, maastojuoksu, maantiepyöräily ja rullahiihto. :D Kultivoitunut kisaseuraaja siis.

 

Kyllä näissä maisemissa kelpaa treenata!

 

Menossa tulosuuntaan vai tulossa menosuunnasta?

Hiljaiseloa on pitänyt blogirintamalla. Hiljaiseloa ei ole kuitenkaan ollut muuten elämässä, vaan päivät kuluvat huminalla. Pari kertaa olen pistäytynyt tuolla Vuokatin ”kesämökillä” ja katsastanut, että minkälaista elämää se minun pikku mehtäläinen oikein viettää. Nooh, ehkä vähän tosiaan sitä mehtäläisyyttä on jo liikaakin! :D Täytyykin pitää kunnon integraatioviikko sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Lumi on sitten vielä jättänyt tulematta tänne etelään. Kaksi viimeistä talvea onkin ollut niin loistavia suksi- ja muihin hommiin, että todennäköistä oli, että näin tulee vielä käymään. Mutta kyllä se vaan on pimeää, kun ulos katsoo ja lunta ei näy. Tiistaina ajelin työmatkaa n. 30km verran CC:llä ja juuri silloin oli lunta sen verran maassa, että oli paikoin todella liukasta menoa! En ymmärrä, että kuka uskaltaa kurvailla menemään ilman nastoja, vaikka ovathan ne vähän kiusalliset sitten kun se vähäinen lumi taas häviää.

Jos vähän avautuisi enemmän tuosta elämästä pyöräteillä, kun mielestäni siihen on aihetta. Tähän pimeään aikaan kummastusta herättää täysin valottomat pyöräilijät (ja jalankulkijat), mutta olen törmännyt myös sellaiseen, että se punainen takavalo onkin edessä, jolloin on jokseenkin mahdotonta sanoa esim. mäessä, että kumpaan suuntaa oikeastaan ollaan menossa! Mitä ihmettä! Ja samalla tiellä menee mm. skootterit, miten siinä ehtii reagoida siihen, että toinen tuleekin vastaan eikä menosuuntaan…

Ja lopuksi TRI-uutisia! Radio Rockin Marce on luvannut tehdä puolimatkan triathlonin ensi kesänä, jos Jussi Heikelä valitaan vuoden parhaaksi radiojuontajaksi ja Heikelä Korporaation parhaaksi radio-ohjelmaksi. Äänestää voi täällä 11.12.2011 saakka! :D

4 viikkoa starttiin

Eilen ajettiin Pirkan Pyöräily (217km) luvalla sanoen melko helteisissä tunnelmissa. Teemu lähti veturiksi minulle ja Maijalle ja vauhtia riittikin aina 180km saakka, kunnes Teemun kammet eivät enää kestäneet kyytiä, vaan paukahtivat ylämäessä irti. Ajoaika oli n. 7h 35min. 180km kohdalla mietittiin, että tästä sitä pitäisi vielä juosta maaliin pienen mutkan kautta. Ja siihenhän ei ole kuin vajaat neljä viikkoa aikaa! Kääk!

Tiesittkö, että triathlonistin kotona voit tehdä seuraavanlaisia havaintoja:

• seinissä on mustia viivoja, jotka ovat tulleet pyörästä
• urheiluvarusteita kuivuu ympäriinsä
• pesukone pyörii joka päivä (jos sen joku ehtii laittaa päälle)
• märkäpuvun haju kuuluu kesäaikaan
• pyöriä on joka seinällä ja parvekkeella
• urheilujuomajauhetta on pöydällä ja vähän lattiallakin (miksi se ei osu sinne pulloon)
• pyöränosia ja muita tarvikkeita on kirjahyllyssä
• vähintään yksi kassi on koko ajan purkamatta tai pakattavana

Viime viikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: HelTri-Cupin rykäsy
Keskiviikko: lepo
Torstai: kahvakuulatreeni puistossa (sis. käsilläseisontayrityksiä) 30min
Perjantai: uinti 1h40min, 3,5km
Lauantai: juoksu 30min, 4km
Sunnuntai: pyörä 7h35min, 217km


Total: n. 11 tuntia

 

I guess this sums it up! 

Pyöritä, lennätä pellavapäätä...

Otsikon mukainen sananparsi Saarenmaan valssista on minun teemalaulu, kun pyöräilen. Again, I'm such a nerd... ;D

Viime viikko oli siis lepoviikko ja se huipentui pöytäjääkiekkoseuramme kaudenpäättäjäisristeilyyn. Mutta nyt loppui renttuilu ja luvassa on kahden viikon tiukka "blokki". Teemun sanoin: "Voi olla, että vähän loppujaksosta väsyttää." Hah, olen innoissani kuin viiden pennin puuhevonen. Eilen sain(!) käydä vetämässä 4 x 8 minuutin tempotreenin (kahden minuutin palautuksella) ja vastaani tuli kaksi VOMP:pia (vakavasti otettavaa maantiepyöräilijää) ja toinen niistä sanoin "Oho!", kun painelin ohi. Hah! :) Tempo on kyllä minun juttu.

Lepoviikon treenit:


Maanantai: lepo
Tiistai: juoksu 30' + kuntopiiri 15'
Keskiviikko: uinti 50', 2km
Torstai: lepo
Perjantai: lepo
Lauantai: lepo
Sunnuntai: pyörä (CC) 4h 15min, 77km (Laitoin hyvän kiertämään ja ajelutin kaveria hänen 1. pyörälenkillä.)


Total: n. 6 tuntia

10 km tempo

Eilen järjestettiin HelTri-Cupin 10 km tempoajo ja pääsin onneksi ajanotosta irti sen verran, että sain itsekin tempoilla. En ole ennen tempoa ajanut ja koko eilisen päivän taisi vähän jännittääkin. Onneksi toimitsijatehtävät vievät ajatukset pois jännäämisestä, joten ajaminen sentään onnistui! :) Tuloksena 18:37 ja sarjan toinen sija, varsin kova suoritus, jos jätetään mainitsematta, että NYL:ssä oli kokonaista kolme osanottajaa. Tosin jos tuloslistaa vilkuilee enemmän, niin ryhmä miehiäkin jäi selän taakse! :)

Oli mukava päästellä menemään ja jälleen porukka oli hyväntuulista ja kannustavaa. Aika tuoreitakin jäseniä oli paikalla ja kovaa menivät hekin. Teemukin maksoi jäsenmaksun, jotta pääsee karkeloihin mukaan. Tosin edustus taitaa säilyä entisessä seurassa! ;D

Ennätyksiä

Huhtikuu oli ennätyskuukausi, sillä treeniä kertyi uskomattomat 51 tuntia! Voi pojat! Tottahan asiaa auttoi etelänleiri, mutta en ole hätyytellyt tuollaisia määriä vielä koskaan. Tosin koko tämä vuosi on ollut hyvää settiä 31-51 tunnin (kuukaudessa) välillä ja lepoa on tietysti myös muistettava pitää. Yksi todella hauska yksityiskohta on se, että olen jo nyt 4 kk:n aikana ajanut pyörällä melkein yhtä paljon kuin koko viime vuonna yhteensä. Vain 8 km puuttuu. Voi siskot! :) Mahtavintahan tässä on se, että fiilis on koko ajan tosi hyvä ja harjoittelu maistuu simalle (eli makoisalle)!

Saas nähdä, että maistuuko enää huomenna ja onko fiilis vieläkin hyvä, kun starttaan HelTri-Cupin 10km tempoajoon. Jahka tietenkin ensin toimin toimitsijan roolissa. Teemu yrittää saada minut laittamaan tempokypärän päähän huomiseksi, mutta minusta näyttäisin siinä enemmin Tyyris Tylleröltä kuin vauhtihirmulta...

Viime viikon treenit:


Maanantai: uinti 1h35min, 3,1km
Tiistai: uinti 1h10min, 2km
Keskiviikko: kuntosali 1h
Torstai: juoksu 50min, 8km (töistä kotiin)
Perjantai: juoksu 51min, 8km (töihin)
Lauantai: pyörä (TT) 4h8min, 96km
Sunnuntai: pyörä (TT) 3h30min, 76km


Total: n. 14h

Tasapainoilua

Tiistaina se iski, juuri ennen nukkumaan menoa sanoin Teemulle, että nyt taitaa tulla lenssu. Ja niinhän se pirulainen tuli. Ja tulikin semmoinen, että olen nyt kaksi päivää ollut kanttuvei. Huomenna jos tästä pääsisi jo jalkeille ja töihin. Viikonloppuna voisi sitten varovasti päästä taas treeniin kiinni. Aika moni on saanut riesakseen kevätflunssan, ainakin jos FB:n päivityksiä on uskominen ja miksi emme uskoisi. Lepoa on nyt sitten tullut niin, että selkä meinaa mennä jumiin makomisesta. Jos flunssan kerta piti tulla, niin olen iloinen tästä ajankohdasta, sillä ensi viikona lauantaina lennämme etelään leirille ja päivääkään en halua(isi) antaa lenssulle siitä reissusta.

Joka tapauksessa, nyt kun jaksan sen verran istua ja kirjoittaa, että teen referaatin tuosta Joel Frielin ja Gordon Byrnin (2009) kirjasta "Going Long - Training for Triathlon´s Ultimate Challenge" ja erityisesti siinä esitellyistä "pyörätaidoista" ja niiden harjoittamisesta.

Tasapainoharjoitukset

Herrat Friel ja Byrn kirjoittavat, että olemme oppineet lapsena ajamaan pyörällä, emmekä juuri mieti sitä, miten tuo tapahtuu. Kuitenkin kisassa tai lenkillä voi vastaan tulla tilanne, joka vaatii tasapainoilua ja taitoja. Parhaiten harjoittelualueiksi käy esimerkiksi harvoin käytetyt parkkipaikat.

Bottle pickup

Laita vesipullo maahan ajaessasi hiljaa. Sen jälkeen käänny takaisin ja poimi pullo ylös maasta. Tehdäksesi liikkeet, sinun täytyy lopettaa polkeminen ja  pitää sen puolen jalka, jolle kurkotat, alhaalla. Huolehdi samaan aikaan, että eturengas pysyy suorassa rungon mukaisesti. Vauhtia voi sitten lisätä, kun alkaa sujua. Alkuun pidempi juomapullo voi olla hyvä vaihtoehto.

Slalom ride

Laita neljä tai viisi juomapulloa noin 2,5m välein suoraan jonoon. Harjoituksessa pujotellaan pullojen välistä siten, että pyörää kallistetaan ns. "käännöksen sisään". Siis pyörää kallistetaan, ei kehoa. Pullojen välissä tehdään yksi pyöritys tai kolme pyöritystä siten, että käännöksen sisemmäinen poljin on aina ylhäällä. Kun tuo alkaa sujua, niin vauhtia voi taas lisätä. Etenemisen pitäisi tuntua rytmikkäältä tanssilta.

Bottle jump

Laita tyhjä juomapullo kyljelleen maahan. Aja pulloa lujaa pulloa kohti ja yritä hypätä pullon yli koskettamatta sitä.

Eikun harjoittelemaan! :)

400m

Viime viikko oli lepoviikko, tosin sainhan tällekin viikolle kisastartin, sillä HelTri Cup alkoi 400 metrin uinnilla. En ole oikeastaan lainkaan treenannut tuollaista matkaa, ainoastaan vinstan vetoja eri vauhdeilla. Tosiasiassa minulla ei ollut kovinkaan hyvää käsitystä mahdollisesta vauhdistani, mutta alle 10 minuutin aikaa odotin joka tapauksessa. :) Ja ihan hienostihan se meni ilman verraa, sillä kello pysähtyi ajassa 7min40sek. Jaoin voimani oikein ja satasen väliajat olivat suhteellisen tasaiset ja lopussa pieni kiristys. Seuraavalla kerralla vähän kovempaakin uskaltaisi mennä. Mutta hauskaa oli.

Mikä taas ei ole niinkään hauskaa, on tuo talvicyclocrossailu. Tai on se tavallaan hauskaa, mutta olen siinä onnettoman hidas ja varovainen. Kesällä sama matka taittuu puolet nopeammin! Suurin hyöty siinä on kuitenkin se, että se parantaa huomattavasti pyöränkäsittelytaitojani ja opin olemaan rohkeampi, koska on pakko ajaa eikä hissutella. Eron huomaa jo päivän aikana siten, että aamulla töihin mennessä meno on arkaa, mutta jo takaisin tullessa matka taittuu nopeammin. Teemu antoikin mahtikäskyn, että nyt ennen leiriä (enää 11 päivää) pitää ajaa pyörällä niin paljon kuin mahdollista.

Viikonloppuna oli GoExpo-messut ja fillaripuolihan siellä tietenkin kiinnosti. Scorpionit näyttivät pistäviltä (heh heh) ja koska "halavalla sai", niin tulipa ilmoittauduttua Pirkan Pyöräilyyn (217km) kesäkuussa. Viimeinen pitkä rypistys ennen Sveitsiä! Toivottavasti se tulee olemaan "confidence boost", eikä päinvastoin... :D Siis tämä oli suunniteltu ohjelmaan joka tapauksessa, mutta messuilla sai jonkun euron alennusta...

Lepoviikon treenit:


Maanantai: lepo
Tiistai: trainer 45' + kuntopiiri 15̈́'
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntosali 60'
Perjantai: ap: uinti 1km/30' ja ip: trainer 30' + kuntopiiri 15'
Lauantai: ap: juoksu 40' (talven ensimmäinen!) ja ip: HelTri Cupin uinti 400m
Sunnuntai: trainer 60'


Total: n. 5h

Menopelejä

Tähän syksyyn lähdin pari vähän suurempaa hankintaa mielessäni. Ensinnäkin ensi kesän koitoksia varten ostoslistalla oli tempopyörä ja työmatkatempoa varten halusin vaihtaa Teemun vanhan, etujoustolla varustetun Kona-maasturin cyclocrossariin. Cyclolle vaatimuksia asetti se, että luovun samassa rytäkässä maantiepyörästäni, joten kiekkojen piti olla helposti vaihdettavissa eikä esim. levyjarrut tulleet kysymykseen. 

Viime keskiviikkona sain kotiin Larun Pyörästä Focus AX 2 2011 kaunokaisen. Täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä, miksi en ole aiemmin tehnyt tätäkin hankintaa! Ajoasento on aivan mahtava ja pyörä toimii kuin unelma. Mitään huonoa sanottavaa ei vielä ole tullut vastaan (tosin eihän sitä aina tarvitse ollakaan)!

CC tutustumassa uuteen elinympäristöön.

Eilen kävimme sitten noutamassa menestyksekkäässä käytössä jo(!) olleen Scorpionin (linkki Storeen, kun Bikesin sivusto ei ole pystyssä) Urophoniuksen kotiin. Täytyy sanoa, että ensi kesänä vauhti ei ole kiinni ainakaan pyöristä... :)

TT ottaa rauhallisesti.

Mutta on tässä tapahtunut muutakin! Viime viikonloppuna kisattiin partiotaitojen suomenmestaruuksista Lohjalla Via Custus-kisassa. Täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut Lohjan seudun olevan noin mäkistä! Reitin pituus on maksimissaan noin 28 km, mutta suunnistuspummit ja muut kiertotiet vaikuttavat kyllä oman osansa asiaan. Lisäksi kisat kestävät yön yli, eli lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä tuli nukutta 2 tuntia. Isot pojat sanoivatkin (siis ei partiolaiset), että kisat kuulostavat armeijalta, ilman jatkuvaa odottelua. Odotella ei tosiaan tarvitse. Joukkueemme, jonka kanssa olimme viimeksi kisoissa noin 10 vuotta sitten, sijoittui hienosti SM-12. Itse pääsin tekemään todella mielenkiintoisen tehtävän kello 02.00 suoritetulla rastilla, kun sain vetäistä pintapelastuksessa käytettävän kuivapuvun päälleni ja ampaisin pelastustehtäviin. Mukavia muistoja tuli mieleen ja saatiin niitä taas muutama lisää. Polveni ei pitänyt mäkien alituisesta alastulosta ja asfaltilla kävelystä, joten nyt ilmeisesti patellajänne on ärtynyt. Pari päivää uintia ja kevyttä pyörittelyä fillarilla, niin eiköhän homma taas lähde käyntiin.

Ensi viikolla onkin sitten Helsinki Triathlonin syysleiri Vierumäellä!