Nyt on sellaiset kimarat menossa tässä elossa, että heikompaa hirvittäisi. Ensinnäkin, Frankfurt Ironman kisataan sunnuntaina - viiden päivän päästä! Lasken ihan sormillani, koska se kuulostaa niin uskomattomalta! Eipä silti, olen enemmän kuin valmis. Toiseksi, paluumuutamme Kuopioon ensi viikolla! 5,5 vuoden jälkeen palaamme heimoveljiemme pariin. Olen helpottunut, sillä Irongirl osoitti puheessaan jo hyvinkin kaupunkilaista puheenpartta. Eihän semmoinen käy savolaisessa perheessä. Mitenköhän Kuopion triathlonskenepiirit ottavat paluumuuttajat vastaan?
Viimeistelytreenit sujuivat mallikkaasti ja lauantaina Maijan koirapartio tuli lapsenvahdiksi, jotta pääsin ajamaan 2x8min sekä juoksemaan 4x4min kovat. Pyörä kulki hyvin, mutta juoksu todella yllätti, sillä jokainen neljän minuutin veto meni alle 4.30min/km keskarilla. Tästä irtosi mairea hymy, kun datan sain ulos "helevetin-perkeleen kellosta".
Olen tämän viikon ollut lomalla ja kelit ovat mitä ovat. Siispä minua ei varsinaisesti haitannut ajaa pyörötreenejä trainerilla, joka oli pakon sanelemaakin tuon taaperon kanssa kaksistaan ollessa. Vielä on jäljellä avovesiuinti, jumppaa matkustuspäivän päätteeksi, kevyt pyörä, varustetesti ja avovesiuinti ja sitten BOOM! :-D
Sunnuntaina oli hyvä seurata 1,5h Itävallan Ironmania. |
Ihan itse perintökoneella ompelin. Jostain syystä rakkaan mummoni ompelutaidot eivät seuranneet koneen mukana. |
Sununtaiksi Frankfurtiin sääennusteet lupaavat kivat +29 astetta. En ymmärrä, että miten tuollainen 20 asteen ero menee läpi kropalle, mutta olen asiassa viisaampi sunnuntain jälkeen...
Jokainen kisaviikko on minulla muuten samantyylinen, sillä pelkään sairastuvani flunssaan. Johtunee varmasti siitä, sairastuminen on niitä ainoita asioita, joille et voi mitään. Perkeleellinen päähänpinttymä kuulostella ja säikkyä oman kropan viestejä. Tämän toki kruunaa silmä- ja korvatulehduspesäke kotona. Onko muita kuulostelijoita? :-)