24.

Iloista joulua kaikille!

Kuvassa olen huomattavan yllättynyt tyttäreni kiltteydestä! :-)

23.

Juuri huomasin, että suuresti rakastamani (joulu)leffa Rakkautta vain tulee aattona kello yhdeksän! Luulin jo, tosin ohjelmatietoihin tutustumatta, ettei sitä tänä vuonna esitettäisi lainkaan. Täytyy vielä sanoa, että leffassa näyttelevälle Andrew Lincolnille ovat zombiet tehneet hyvää, niin kuuma hän on The Walking Dead -sarjassa. Jos muuten joku tietää, mistä ko. sarjan kuudennen kauden voisi nähdä niin kertoisitko minullekin? Luulit jo, että pyydän Lincolnin puhelinnumeroa!

IMHO minusta tällä ponilla on liioitellun suuri sarvi otsassa. On sentään joulu!

No niin, asiaan. Tämän vuoden joulukalenteria oli mukava kirjoitella. Raapustelut olivat lyhyitä ja kertoivat usein päivän tapahtumista. Kalenterinluukku olikin kurkistus arkeen. Tällaista täällä tapahtui. Kiva, kun pistäydyit lukemassa. Huomisen jälkeen keskitytään taas sporttiin, mutta ensi vuonna taas kalenteri uusiksi, halusit sitä tai et! 

22.

En kirjoita työstäni blogissani, mutta tänään haluan kertoa kuinka havahdun usein iloisena ihmettelemään osaavia ja asiantuntevia kollegoita, jotka ovat vielä mukaviakin! Pääsääntöisesti tällaisten ihmisten kanssa saan tehdä töitä päivittäin. Onnekkaalta tuntuu.

Ihailen avoimesti tyyppejä, joilla on ominaisuuksia mitä minulla ei ole. On hienoa huomata, että työpari täydentää toistaan ja lopputulos on entistä parempi. Eri tapoja tehdä on melkein yhtä paljon kuin tekijöitäkin ja sille pitää antaa oma tilansa. Itse etenisin suoraviivaisesti tavoitetta kohti, mutta pohdiskelu ja mietintä on usein valttia. Toki koen harrastavani niitä itsekin, mutta eri tavalla. Asiantuntijatyössä(kin) samaan lopputulokseen voi päätyä monella eri tavalla.

Täydellistä. Ja mikä tuoksu!

Luonnollisesti myös ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia. Tällekin yritän löytää aina ymmärrystä, kun huomaan toisen toimivan omasta tulokulmastani nähden eri tavalla. Erityisen ihmeissäni olen ihmisistä, jotka omaksuvat nopeasti uutta asiaa ja työstävät kuulemaansa lennosta. Väitän itsekin hallitsevani hyvin laajojakin kokonaisuuksia, mutta kyllä uutuudet vaativat hetken sulattelua. 

Parasta on tietysti, että työn kautta on löytynyt hyviä ystäviä. Ne jäävät, vaikka organisaatiot ja tehtävät muuttuisivatkin. Heidän kanssaan selvitään tiukoista paikoista niin virka kuin vapaa-aikanakin, jos on tarpeen.

21.

Tänään tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Teimme joulun ruokaostokset ja Teemusta tuli kaksinkertainen maisteri. Itsehän olen vain yksinkertainen...

Joulun kauppahäröily pelattu läpi.

Jokunen vuosi tähän taisi mennä, mutta siinä se nyt on!

20.

Minusta on niin hauskaa kun joulu on tulossa! Tykkään askarrella itse joulukortteja, suunnitella lahjahommia ja miettiä perinteistä joulun ruokapöytääkin.

Ja siivouskin kuuluu tuohon edelliseen listaan. Ne kaikki ovat joulutoimia, joista en ole koskaan kokenut stressiä, vaan nautin niistä soveltuvin osin. Muistan kyllä kaksi vuotta sitten joulun ruokakauppareissun viikkoa aiemmin leikatun eturistisiteen kanssa! Voin sanoa, että ei oikein lähtenyt se reissu. Huh, tuli kauheat kivut ja kylmähiki, joten siirryin penkille istumaan. Onneksi oli jaettu Google Keep ja kauppalista.

Jouluvalot Helsinki-Vantaalla.

Tänä vuonna joulu on aika "lyhyt" ja töissä saa painaa ihan loppuun asti ns. täböllä. Silti olen jo nautiskellut eri käänteissä tulevasta joulusta. Jos jättää nautiskelun kaikkine odotuksineen ja rituaaleineen muutamaan tuntiin aattona, menee luultavasti hommat jollakin tavalla mönkään. Ja sitten on paha mieli ja tunnelma pilalla.

19.

Tämä päivä on ystäville. On ystäviä:

- joiden kanssa jaetaan iloja, suruja ja pelkoja.
- joiden kanssa nauretaan poskilihakset kipeänä.
- jotka tietävät miltä sinusta tuntuu.
- jotka tietävät mitä tarkoitat ja tietävät, että sinä tiedät heidän tietävän.
- joiden kanssa urheillaan ja kilpaillaan.
- jotka ovat ystäviäsi vaikka tuntevat sinun kaikki puolesi.
- joiden kanssa tanssitaan aamuun asti.
- joilta voit pyytää aina apua.
- joiden kanssa tehdään töitäkin
- joidenka olemassaolo jo helpottaa pahaa tilannetta.
- joidenka kanssa olet ollut ystävä lapsesta saakka.
- joihin olet saanut tutustua aikuisena.
- joiden kanssa matkustellaan.
- joille kerrotaan asioita mitä muille ei kerrota.
- joita kaipaat, mutta tiedät heidän olevan elämässäsi joka tapauksessa.
- joita kaikkia tahdoin tällä kirjoituksella muistaa.

♥

[Kirjoitettu kännykällä.]

18.

Tänään oli perinteisen "Etsi joulutunnelma saunan ja kylpyhuoneen pesusta" -puuhan aika. Kyllähän se sieltä löytyi 1,5h etsimisen jälkeen!

Ei sillä, että jouluun erityisesti kuuluu moiset reutuumiset, mutta pari kertaa vuodessa perusteellinen siivous on tehtävä ja joulu on sopiva "herättäjä". Yhden blogin aiheen saisin Kuopion kalkkisesta vesijohtovedestä, jota vastaan käyn loputonta taistelua, mutta en taida siihen enää ryhtyä. Tyydyn toteamaan, että se on selvästi yksi Kuopiossa asumisen miinuksista.

Jylhä kuva leikkipuistosta.

Ihan kuin flunssa yrittäisi tulla uudestaan, joten tämän päivän liikunnat tapahtuivat puistossa ja pulkkamäessä. Ja toki siinä siivoushommassa. Lapsikin ihmetteli, että miten sulla äiti on noin hiki! Hän kutsuu myös kalkkitahroja "äidin viholliseksi". Hehee.

Huomenna olisi tarkoitus käydä taas hapottamassa reisiä kuntosalilla. Stay tuned!

17.

Tänään oli taas lauantai ja aamulla pääsi heti uimaan. Jotta tämä olisi mahdollista, niin rakas äitini antoi myös panoksensa ja tupsahti paikalle heti kello kuuden jälkeen olemaan Irongirlin kanssa. Triathlonharrastus liikuttaa siis läheisiäkin! Äiti vaati kyllä hotellitason aamupalaa, mutta kahvit häntä nyt ainakin odotti.

Altaassa uitiin pääsarjana kauhean monta vinstaa ja kauhean kovasti. Apuvälineet otin heti käyttöön. Eki totesi, että kyllä se siitä helpottuu kun kunto kasvaa. En kyseenalaista tätä, enkä mitään muutakaan mitä hän altaan reunalta minulle sinne altaaseen sanoo.

Aikaisin olin liikenteessä. Autolla, koska kävin uinnin jälkeen kaupassa. Muuten pyörällä.

Varsin innostunut uimari. Vakavuudella tulevaan suhtautuen.

Siellä se Kuopion keskustan uimahalli on.

Valinnanvaraa kaapeissa.

Säkki täynnä apuvälineitä. Kohta pitää olla ehkä isompi säkki.

16.

Tykkään tosi paljon siitä, että saan ostaa lahjoja jouluna. Joulussa on hauskaa se täpinöinti, mitä erityisesti lapset harrastavat. Itsehän olin aina, syystä tai toisesta, kipeänä jouluna. Muistelen, että aika monesti oksetti. Jännitys varmaan teki oman osuutensa, mutta myös koulujen sairasteluun liittyvä vuosikello näytteli varmasti omaan osaansa. Erikoista muuten, että lapsuus- ja nuoruusajan vatsalla jännittäjästä tuli ihan normaali jännittäjä aikuisena.

Koriste viime vuoden kuusesta.

Nykyään joulussa parasta on suvun näkeminen, syöminen ja se tunnelma, mikä tulee tuon kaiken seurauksena. Ja tietysti joulupukki ja lasten supertäpinöinti. Vanhemmatkin lapset saavat uskonsa joulupukkiin takaisin, osittain todennäköisesti vain varmuuden vuoksi. Lisäksi meidän suvussa on aina ollut tapana laulaa joulupukille ennen lahjoja. Se, että kukaan ei osaa sanoja ja säveltäkään välttämättä, ei ole koskaan ollut esteenä ja kaikki ovat oikein tietoisia tästä, mutta silti se vaan tehdään.

Omat toivomukseni mahdollisten(!) lahjojen suhteen ovat hyvin maltillisia. Toivoisin hiihtopukua, kuoria kännykkään tai kuulokkeita. Hyvä Joulupukki, olen ollut melko kiltti koko vuoden... 

15.

Kuopio, tuo jouluinen kaupunki!

14.

Kävimme eilen fysioterapeuttini kanssa läpi liikkeet, joilla kuntoon tulee niin lantio kuin reidetkin. Tai tietenkin liikkeelle lähdettiin siitä, että teen nyt annettua ohjelmaa noin kuutisen viikkoa ja sitten katsotaan tilanne ja päivitetään ohjelmaa.

Lippa on hyvä hikipanta. Taustalla muuten ainoa koskaan framille laitettu kisajuttu. Teetätin sen kehysliikkeessä ja lopputulos on loistava!

Kun kävimme liikkeitä läpi, niin olihan se vähän masentavaa. Mieleni teki huutaa, että kyllä minä jotakin osaankin! Että lähdetään vaikka ajamaan pyörällä 200km. Mutta ei lähdetty. "Tästä ei pidä nyt masentua, vaan tämä on sinun omaksi parhaaksi." Tietysti se on juuri noin, mutta sisäinen tasokkuuteni tällaisissa asioissa on varmasti jo yleisesti tiedossa oleva asia.

Kuva on #muuten otettu ennen aloitusta. Muuten ilme olisi toinen.

Tein juuri kotiin soveltuvan version ohjelmasta. Loppuihin liikkeisiin tarvitaan välineitä, jotka löytyvät salilta. Aika nopeasti se alkaa heikoissa kohdissa polttelemaan, kun täsmätreeniä tehdään.

13.

Joulukuun kolmannentoista päivän kunniaksi listaan 13 asiaa, jotka triathlonistin kannattaa tehdä joulukuussa!

1. Osta wattimittari.
2. Käy uimassa. 
3. Jos lunta, käy hiihtämässä.
4. Maksa Stravan vuosimaksu.
5. Ole kauden huonoimmassa kunnossa.
6. Säilytä maltti.
7. Säädä pyörä.
8. Ilmoittaudu viimeistään nyt kisoihin.
9. Make a plan and stick to it!
10. Liiku sen verran, että voit ottaa extrakonvehdit jouluna.
11. Katso motivaatiovideot YouTubesta.
12. Varaa kevään leiri.
13. Laita jäitä hattuusi.

Myönnetään, että mielikuvituksellani ei ole rajoja. Kuvituskuvana minä juuri nyt kirjoittamassa tätä.

12.

Aamulla oli pieni kaktuksenalku kurkussa. Mainitsin asiasta aamupalalla, jolloin lapseni iloisesti valisti, että sitten se kaktus menee masuun ja tulee lopuksi pepusta! Kaikki tämä johtui opettavaisesta Pikku Kakkosesta, jossa eräs tyttö nielaisi kolikon. Vaikka iltaa kohti kaktus ehkä vähän kasvoi, niin onneksi se kuitenkin pysyi paikoillaan! Ei työmatkaa kummempaa liikuntaa tänään.

Kuvituskuvana sumuinen aamu lokakuun alusta.

Päivän urotyöt rajoittuivat tänään tietysti virastoon, mutta ennen kaikkea suurelta osaltaan suoritettuihin jouluostoksiin! Hyvä me. 

11.

Lapsi ehdotti perhehiihtolenkkiä viikonlopulle. Ja tokihan me silloin lähdetään koko porukalla. Menimme autolla Sammakkolammelle, koska varsinaisesti tuo Puijo ei sovellu neljävuotiaan hiihtoharjoitteluun. Tai kyllä stadioni on ihan hyvä tasainen paikka, mutta Sammakkolammen kierroksella on ehkä vähän rennompi meininki ja takaatulevien hiihtovauhti on usein kohtuullinen, että yllättäviin tilanteisiin ehtii hyvin reagoida.

Ihailen tätä sinnikkyyttä.

Yllättäviä tilanteita tuleekin hyvällä tahdilla. Vuodessa on tapahtunut tosi paljon kehitystä ja aika ajoin sukset jopa liukuivat! Miten hauskaa oli seurata tätä riemua, minkä hiihto sai aikaiseksi. Olen varma, että lapseni tunteet olivat samat kuin itselläni. Välillä ei oikein tiedä, että hirvittääkö vai naurattaako vauhti.

Välillä tarvitaan apuvoimia.

Teemu otti kuvat ja minä olin hiihtäen mukana. Nauratti, kun moitteita sai kaikki jotka ohittivat meidät. Ihan kuin joku olisi sanonut ääneen omat ajatukset, joita joskus tulee lenkillä. Kun hiihtäjälupaus oli saanut tarpeekseensa, niin heitin toppatakkini pois ja lähdin omalle hiihtolenkille. 

Vauhti kiihtyy kiihtymistään, sukset luistavat yhtä kovemmin!

Omasta lapsuudesta on sellainen hauska hiihtomuisto, että Puijolla järjestettiin Anttila-hiihtoja ja äitini hiihti rinnallani kisan aikana. Stadionille noustessa äitini joutui sanomaan, että mene vaan, tulen perässä. Tämä tapahtui 80-luvulla. Yritän välttää tämän saman kohtalon äitinä. Hehee.

10.

Selväksi on varmasti käynyt, että uintikilometrini ovat jääneet tänä vuonna lähinnä uimataidon ylläpitoasteelle. No tänä aamuna Teemu passitti minut hallille klo 07 ja porukan mukaan, joka on ainakin tasoltaan varsin riittävä. Jaoin radan uinnin moninkertaisen uinnin euroopanmestarin kanssa, viereisillä radoilla oli myös suomenmestareita ja Ironman TOP2:ia ja Kona-kävijöitä. Luonnollisesti myös valmentaja on tätä samaa luokkaa. Mukana oli myös nuoria, jotka vetivät ihan mielettömän lujaa. Vau!

Keväällä ehkä jo näin! Kuva: Pia Ahti.

Ja sitten olin minä. Olin saanut ohjeeksi ottaa apuvälineitä mukaan ja räpylöillä uinkin suurimman osan sarjasta. Helpotetusti vielä niin, että jos muut uivat 100m aikalähdöillä, niin siirryin vetämään hyvin ensimmäisen vinstan. Työ on siis aloitettu myös tällä saralla. Kovaa työtä se onkin, mutta yritän nyt käydä tuon porukan mukana niin paljon kuin mahdollista ja luulisi kevättä kohti vähän antavan periksi. Talven ajan viikko-ohjelmassa on myös toinen uinti, joka sisältää rauhallisempaa pitkää kelausta.

Hassu yksityiskohta tästä päivästä, sillä liikuntaa tuli tasan 4h. 1h15min altaassa, ja loput pyörällä liikkuen. Hauskaa. Niin sitä vaan huomaamatta tuli liikutta 37km pyörälläkin paikasta toiseen.

9.

Minulla on takana kolme täydenmatkan triathlonia. Eli 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksua. Muistelin niitä kaikkia tänään. Lämmöllä pääosin. Kuvat: Teemu Lemmettylä.

2011 Ironman Zurich.

2014 Ironman Frankfurt.

2016 Ironman Copenhagen.

Meno vaan paranee.

8.

Olen raskauden/synnytyksen jälkeen kärsinyt epäsäännöllisesti lantion alueen kivuista erityisesti juoksun jälkeen. Joskus niitä ei tule lainkaan, ja joskus tunnin lenkin jälkeen pari tuntia on kivuliasta. Asia ei sinänsä ole minua tähän saakka kovasti häirinnyt ja tavallaan otin se jopa annettuna asiana lapsen saamisen jälkeen. 

Päätin kuitenkin hakeutua ammattilaisen luokse "vaivoineni". Olen löytänyt DBC klinikalta fysioterapeutin, jolla tuntuisi olevan hyvä näkemys siitä, miten ongelmiani tulisi lähestyä. Ongelmat monikossa siksi, että vaikka eturistideleikkauksen jälkeen kuntoutus sujui muuten hyvin, niin reisiin on jäänyt puolieroja, joille en myöskään omin voimin osannut mitään tehdä.

Reisien tilanne kuntoutuksen alussa joulukuussa 2014.

Tänään suoritettiin mittauksia, joilla selvitetiin kuinka isot erot etu- ja takareisissä mahdollisesti on ja mikä on lantion voimataso. Koska olen niin kilpailuhenkinen, niin en voi paljastaa mitään lukuja. Tunnelmat menivät kiville erityisesti tuon lantion kanssa. (Oikeasti en myös muista niitä lukuja.) (Tai oikeasti muistan sen huonoimman, mutta sitä en saata paljastaa.) (Tai paljastan sen sitten aloitustilanteena, kun kirjoitan parin kuukauden päästä tilanteen parantumisesta.) Viimeisenä lajina olikin muuten yhden jalan hyppy, jossa yhden suorituksen osalta sain moitteet huijaamisesta. Tästä voin paljastaa, että oikealla jalalla hyppäsin 14cm (15cm huijaamalla) ylöspäin ja vasemmalla 12cm.

Mutta nyt tilanne on tiedossa ja onneksi toimin asiassa. Vähän jo ehdittiin jo muutamaa liikettä katsoa tänään ja teinkin niitä jo salilla lapsen uimakoulun aikana. Ensi viikolla saan tunnin ohjelman, jossa keskitytään lantion vahvistamiseen sekä reisien jumppaamiseen. Ja vaikka tässäkin tällä(kin) asialla vitsailen, niin olen kyllä ihan vakavissaan parantamassa tätä osa-aluetta. 

7.

Minusta on tullut swim mom. Kuskailen lasta harjoituksiin ja satunnaisesti istua tökötän altaan reunalla. Joskin vanhempia on kielletty kuikuilemasta ja änkeemästä altaalle, mikä on mielestäni juuri oikein niin saa lapset ja aikuiset keskittyä omaan hommaansa. Sitten aina jakson lopussa päästään katsomaan kaikki "temput", joita esitelläänkin sitten ylpeänä. Täytyy kyllä sanoa, että taitavia tenavia ja ohjaajia!

"Näytöstä" odotellessa.

Itse käytän tämän ajan hyödyksi ja teen samalla salitreenin. Kuntosali sijoittuu lastenaltaan yläpuolelle ja sieltä kyllä välillä kurkkasen, että mitä siellä tapahtuu. Ihan vaan silleen nopeasti.

6.

Tämän tärkeän juhlapäivän aloitimme vaatehuoneen suursiivouksella. Vaatehuoneessa meillä on siis kaikki urheiluvaatteet ja niitä kertyy koko ajan lisää ja lisää. Siis ei niin, että päättömästi niitä hankkisimme vaan suurin osa uutuuksista on Teemun "työvaatteita" sekä kesä- että talvilajien osalta. Nyt on tehty perusteellinen inventaario ja talossa on taas tilaa. Kierrätykseen menevät.

Nämäkin meni myyntiin.

Päivä jatkui appivanhempieni luona. Teemu hiihti 50km ja minä räpistelin 75min yhdessä appiukkoni kanssa napakassa pakkasessa. On se tuo Puijo vaan karu paikka hiihtää. Ei ole paljon semmosta mukavaa tasaista pätkää vaan ylämäki ja alamäki seuraa toisiaan. Vihdoin oli kuitenkin ladut ajettu joka puolella ja hyvä oli pertsaa hiihdellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

5.

Tämän päivän treenin virkaa toimitti trainerilla ajelu. Koska talveni harjoittelun suhteen on epäsäännöllistä, tai harjoittelu olisi varmasti säännöllistä, mutta olosuhteet sille ovat Teemun matkustelun takia välillä epäsuotuisat, niin pyörätreenit sisällä ovat yksi tapa saada tehtyä se mikä on tehtävä.

Minä tässä hei!

Ja tehomittarin myötä näissä treeneissä on paljonkin järkeä. Ennen vain pyörittelin, varmasti suureksi osaksi mukavuusalueella. Toki syke oli yksi mitattava osa-alue ennenkin, mutta nyt pystyn vaatimaan itseltäni enemmän. Eipä laiskotella siellä!