sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Siskot valmistautukaa, olen takaisin!

Nyt se on tapahtunut. Olen aloittanut taas triathlonharjoittelun ja jättänyt kinttujumpat sivuun. Tai ei niitä jumppia pois heitetä, mutta nyt ne on siirretty isojen tyttöjen osastolle kuten kuntosalillle. 

Aurinko paistoi jäällä tänään.
Eilen kävin salilla ja lämmittelyn jälkeen tein kyykyt, maastavedot, penkit, kulmasoudut, askelkyykyt, penkillenousut ja prässin ja verran jälkeen suupielet korvissa kotiin. 

Irongirl kantoi ahvenia paikasta A paikkaan B. Minua pelotti oma liukastumisen mahdollisuus niin paljon, että melkein voin pahoin...

Mutta sitten iski jännitys. Tällä sunnuntaille oli ohjelmassa 2h yhdistelmäharjoitus, jossa poljetaan Wattbikeä 40min ja juostaan 20min ja toistetaan vielä yhden kerran. Jaksanko? Miten polvi? Tiedätkö tunteen, kun joku treeni kihelmöittää etukäteen ja jännittääkin? Semmonen, jossa on sitten kunnon lataus ja se tehdään hyvin ja huolella. No jaksoin ja polvessa ei ollut mitään erikoista. Keskisyke 141! Pyöritys jakaantui kohtuullisen hyvin molemmille jaloille, watteja en vielä juurikaan katsellut. Kadenssi oli 83. Jee.

Tämä näyttää nyt siltä, että en muuta teekään kuin ota kuvia itsestäni, mutta halusin ikuistaa hetken onnistuneen treenin jälkeen.
Teemu on mielestäni jopa yltiöpositiivinen sanoessaan, että tämä koko episodi (4kk kaikkinensa) ei tule liiemmalti kuitenkaan haittaamaan ensi kesää vaan nämä kovemmat treenit eivät tule puraisemaan yhtä helposti kuin siinä tilanteessa, jossa olisin saanut hiihdettyä talven. No ensi kesä ei nyt tule olemaan se targetti, mutta mielenkiintoista nähdä onko Teemun puhuissa siitteeksikään totta.