lauantai 3. joulukuuta 2016

3.

Kuopiossa on täysi talvi. Niin mahtavaa. Tänään oli kyllä aika napakasti pakkasta, noin -13 astetta. Ensin olin lapsen kanssa kaksi tuntia ulkona ja sitten hiihdin kaksi tuntia pertsaa.

Kyllä ihminen tarvitsee rutiineja! Harjoittelun saattaminen osaksi arkea on minulla suureksi osaksi hyviä rutiineja. Rutiineja tavaroiden suhteen, päälle laitettavien vaatteiden kanssa ja reittienkin suunnittelussa. Hiihto nyt on sinänsä hyvä, ettei ihan minne tahansa voikaan lähteä lykkimään, mutta lukija varmasti ymmärtää pointin.

Höynä talvipäivässä.

Hiihdin tänään talven ensimmäisen lenkin. Aina se on samanlaista sähellystä tuo ensimmäinen kerta. Alamäet hirvittää, tasapaino on hukassa, mites päin nämä remmit nyt tulikaan, tuleeko joku takana, kauheeta pitää tehdä askellusta kaarteessa ja suksi lipsuu huonon potkun alla. Kaikki muut näyttää tietävän mitä tekevät ja itse haluaisi mennä omalle takapihalle 4-vuotiaan kanssa harjoittelemaan. Mutta ei se vaan niin käy. Tai kilometrejä ei ainakaan kerry.

Höynä lenkin jälkeen.

Silti se on vaan niin siistiä. Ulkoilmasporttia parhaimmillaan. Tänään nauratti, että kesällä sitä mennään kisoissa +30 asteen helteessä ja talvella hiihdetään -20 asteen pakkasessa. Tykkään hiihdosta erityisesti siksi, että se on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Olen monesti kirjoittanut, että en todellakaan ollut mikään hiihtäjä esim. koulussa, vaan että tämäkin oivallus on syntynyt aikuisiällä. Siinä sitä on saanut opetella myös hiihtämisen uudelleen. Silleen oikeesti. Henkilökohtaisesti tykkään molemmista tyyleistä, mutta vapaanhiihtoa on vähentänyt nuo polvihommat. Viime talvena tein kuitenkin jo parinkin tunnin vapaan lenkkejä. Kaatuminen alamäessä minua eniten pelottaa. 

Ja hiihdossahan suurta osaa pitävät myös välineet ja arvostan todella sitä, että Teemu pitää niistä huolen. Jotakin perusjuttuja osaan tehdä itsekin ja ohjeesta, mutta onhan minulla aika luksustilanne kun lenkille voi lähteä mc-tasoinen voitelu suksissa. Ainakin teoriassa. Silti se vaan joskus lipsuu, kumma kyllä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

2.

Lähdin töiden, uuden pesukoneen odottamisen ja Teemun hiihtolenkin jälkeen omalle tunnin juoksulenkille. Sinänsähän tuo juoksu oli tunnelmallinen, kun lunta oli tuprutellut taas useamman sentti ja sitä riitti koko lenkin ajan muutenkin. Tunnelmallinen, mutta myös erittäin raskas juostava.

Heijastimia pittää olla.
Vetäisin päähäni Ironman Boise 70.3 -kisan pipon. Pipon kävin hakemassa vuonna 2009 ja olipa tuo kisa ensimmäinen puolimatkan triathlonini. Kisaraportti näyttäisi löytyvän täältä. Aikaa meni 7:37. Sen muistan kisasta, että uinti oli ikäryhmälähtöinä ja lähtöjen edetessä sää muuttui sellaiseksi, että satoja ihmisiä keskeytti uinnin aikana. Kivoja kommentteja tuolla rapsassa. 

Näin jälkeenpäin ajatellen oli kyllä aika huikea reissu. Kisan aikana nousi tosiaan myrsky ja vuoren rinteellä ambulanssiin kerättiin mutkissa kaatuneet. Erityisen hyvin mieleeni jäi amerikkalaisten kannustus: "You look so sexy!" Tuntui kyllä juuri siltä.  Olin tehnyt vaan kourallisen kisoja parin vuoden aikana ennen tuota koitosta. Kisoja kun ei silloin ollut ihan joka viikonlopulle valita. Mutta olin jo nähnyt niitä niin monta, että ei kun kisaan vaan. 

Unettomat Seattlessa. Kuvan on muuten ottanut T. Miettinen.
Muistan, kun olin maaliskuussa aloittanut työt ja pidin 3 viikkoa palkatonta lomaa tuon Amerikan reissun vuoksi. Teemu kisasi samalla reissulla Coeur d'Alenen Ironmanissa, mutta se oli vaikea kisa ja kausi kokonaisuudessaankin. Silti tuo reissu oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista. 


torstai 1. joulukuuta 2016

1.

Vuoden 2016 joulukalenteri on täällä! Vuosien 2015 ja 2014 kalenterit olivat rautaa, niin tulee olemaan tämäkin vuosi!

Joulukuussa kahvihetkellä täytyy olla piparkakkuja!
Puhuimme tänään Teemun kanssa viikonlopun treeneistä. Ohjelmassani on perjantaina tunti juoksua, lauantaina kaksi tuntia pyörää ja sunnuntaina kolme tuntia hiihtoa. Ei ainakaan monimutkaisuudesta voi syyttää.