keskiviikko 4. elokuuta 2010

Who will be an Ironman?

Myöhään eilen illalla tultiin kotiin Saksan pitkän matkan MM-kisoista. Kotona ollaankin sitten tämä keskiviikko ja huomenna ajetaan Kuopioon odottelemaan kisoja, joissa minä kilpailen ensimmäistä kertaa. Uskomatonta mutta totta, olen vältellyt Kuopiossa kisaamista tähän saakka! Tai olen ollut yleensä hommissa, joten annettakoot se minulle anteeksi. 3,5 viikon lomasta ehdin muuten olemaan kotona viisi päivää...

On myös tapahtunut eräs suuri asia. Nimittäin ilmoittauduin Ironman Zurich Switzerlandiin kesälle 2011. Heinäkuussa eräänä kauniina(!) päivänä ohjelmassa olisi 3,8km uintia, 180km pyörää ja maraton. Itsensä sai myös maksaa melko kipeäksi n. 520 euroa, mutta kummillista on, ettei tuo osallistumismaksu juurikaan hidasta ilmoittautumista IM:iin. Tätä projektia voi sitten seurata blogissa seuraavan vuoden ajan! Tervetuloa vaan mukaan! ;)

Joukkueenjohtaja parkkimaksua maksamassa.
Alppitorvikonsertti juuri ennen starttia.
Kuva juuri ennen starttia (elite ja 50+ -sarjat).
Teemu tulossa maaliin. Toinen kisakuva. Ei enää kisan kuvaaminen onnistunut noilla velvollisuuksilla.
Perhe Lemmettylä. Hotellissa Tuukkaa pidettiin meidän lapsena! :D
Näkymä hotellista.
Saksan MM-kisoissa olin mukana joukkueenjohtajana, joka käytännössä tarkoittaa huoltajana/valmentajana olemista. Valmentajana siinä mielessä, että eri maiden liittojen edustajat osallistuvat valmentajapalaveriin ennen kisoja ja valmentajat ovat niitä, jota saavat määrätyissä pisteissä huoltaa elite-sarjan urheilijoita. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin meni huoltohommat itsekseenkin, vaikka kisa oli kahden vaihtoalueen kisa ja siirtymistä (jalan) paikasta toiseen tuli vajaat 15km painava reppu selässä. Lisäksi laskin sijoituksia ja väliaikoja kahdelle urheilijalle (Teemulle ja Tuukalle), joten yhtä virheellistä väliaikaa (+3min) onnistuin mielestäni mallikkaasti. Tuukka oli hienosti 18. ja Teemu (sija 31.) joutui tunnustamaan Alpit tällä kertaa paremmiksi. Rinnekodin nousu ei riittänyt mäkiajoksi tänä vuonna... Mutta vielä on kisoja jäljellä ja kokemuksia sekä ystäviä tarttuu matkaan aina.