Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taisteluvaunuaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taisteluvaunuaika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pro Chasing The Dream In Finland

On tämä meidän elämä vaan huvittavaa. Maanantaina Teemu tuli pyörälaukun kanssa Barcelonasta ja lähti parin tunnin päästä suksien kanssa Vuokattiin. Barcelonan kisasta näin TRI-vaimon silmin (tai korvin) voin todeta, että herra otti uransa (yli 10 vuotta) ensimmäisen penaltyn (5min) pyöräilyn aikana keski-/sulkuviivan ylittämisestä. Silminnäkijähavainnon mukaan ko. kohdassa oli ollut kolme kaistaa... Jos tämä työtapaturma ja uinnin varusteisiin liittyvä hankaluus (joka on hoidettavissa) jätetään pois laskuista, niin ilmeisen hyvä kausi olisi taas tulossa.

Osittain tästä tuli mieleeni uusimman Triathlete Europen artikkeli Rasmus Henningin kirjasta "Pro Chasing The Dream". Jutussa on otteita kirjasta ja nähdäkseni kirjoitettu todella rehellisesti koskien perhe-elämää ja rakoillutta avioliittoa. Joskus tuntuu, että triathlonvaimot (ml. -miehet) eivät saa ansaitsemaansa arvostusta. Ja puhun nyt arvostuksesta verrattain monella tasolla. Henning toki on ns. maailmanluokan tähti, mutta se taas meinaa sitä, että mm. taloudelliset edellytykset ovat kärkeä tai huippuonnistumista tavoittelevia PRO-triathleetteja paremmassa kunnossa. Luultavasti. Suomessa PRO-triathleetit tasapainoilevat nuoralla. Edellytyksiä läpilyöntiin löytyisi, mutta miten saada kaikki potentiaali esille, kun talvi on pitkä, varusteasiat pitää hoitaa, toimeentuloa tulee opiskelusta, osa-aikaisista töistä tai "puolisolta" sekä rapiat päälle tukijoilta ja lisäksi parisuhteissa elävät taiteilevat yhteisen tulevaisuuden kanssa saati sitten perheen. Puhumattakaan tietysti siitä, että mistä löytää pätevä valmentaja. Luotettavia yhteistyökumppaneita ei myöskään kasva joka oksalla.

Meillä vuosi ja arki pyörii triathlonin ympärillä ja sen ehdoilla. Kisat ja leirit tulevat keskustelun jälkeen synkronoituun kalenteriin ja sen mukaan sitten eletään. Nyt lapsen syntymän tienoilla on minulle entistä selvempää, että minun (mm.) urheilulliset "tavoitteet" ovat toissijaisia ja selkiytyvätten sitten, kun arki saadaan pyörimään. Tähän saakka on myös ollut selvää, että toisen meistä on käytävä töissä, jotta toinen voi keskittyä huippu-urheiluun. Töissä nyt on suurimman osan käytävä muutenkin, mutta sulkee tämä pois mahdolliset alan vaihtamiset ja jatko-opinnot. Palaan tuohon Henningin kirjaan ja siihen, kuinka hänen vaimollansa otti kovemmalle tieto epäonnistumisesta kuin urheilijalla itsellään. Urheilija olisi tarvinnut tukea kotona huonosti sujuneen kisan jälkeen, mutta vaimo ei siihen kyennyt, koska hänestä tuntui hän on uhrannut niin paljon miehensä uran eteen laittamalla henkilökohtaiset tavoitteensa ja halunsa taka-alalle. Syyt tähän olivat varmasti moninaisemmat.

Korostan, että minä en koe asiaa aivan noin, mutta ymmärrän kyllä mitä Henning tarkoittaa. Teemun huonosti mennyt kisa on minulle ainakin ihan yhtä iso pettymys kuin se on Teemulle itselleen. Tiedän, mitä siihen saakka on vaadittu, mitkä ovat henkiset panostukset, rahalliset menot ja suuremmassa mittakaavassa, mitä ratkaisuja on vaadittu elämässä, jotta koko leikkiin lähteminen on ollut mahdollista. Minulta suuri hatunnosto ammattilaisillemme ja heidän tukijoukoilleen. Tärkeitä ovat nämäkin hommat. 

No joo, hönöt Vichyssä viime kesänä.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Fisu kuivalla maalla

Olen ollut nyt kaksi viikkoa äitiyslomalla ja saanut ihan uudella tavalla liikunnoista taas kiinni! Kuntosalilla on heiluttu ja uimassakin käyty ihan urakalla. Lisäksi lenkkeilyä olen harrastanut ja mikäs harrastaessa, kun luonto tarjoaa vihreää sen lukemattomissa eri muodoissa! Tiistaina pääsin katsomaan HelTrin duathlonia ja vähän siinä sivussa toimitsemaankin, sillä Teemu aukaisi konettansa sunnuntain kisaa varten. Hää lähti tänään Barcelonan Challengeen. Kauden ensimmäinen kisa on aina jännä paikka ja antaa paljon vastauksia sekä suuntaviivoja kauden pääkoitoksia ajatellen.

Olen kyllä ollut onnekas, kun suurimmilta hankaluuksilta olen (toistaiseksi ainakin) välttynyt. Saattaa olla, että uinnit on nyt uitu, sillä pienen operaation seurauksena minulla on viikon ajan tikkejä ihossa ja lääkäri oli sitä mieltä, että ihan lopussa voisi (minun tapauksessani/tilanteessani) heittää uinnin vähäksi aikaa telakalle. Ehtiihän tuota altaaseen ja järveen myöhemminkin kesällä.

Eilen käytiin Kuusijärvellä uimassa. Tai no, siis, minä tamppasin lampea ympäri. Ei viitsitty toteuttaa ideaamme reiän leikkaamisesta vatsan kohdalle vanhaan märkäpukuun! :D

torstai 10. toukokuuta 2012

Kalakkilaivan kapteeni ja kuivakka ukko

Eilen käytiin Teemun kanssa uimassa Märskyssä. Oltiin varmasti näky, kun toinen oli melko kuivassa kunnossa ja ruskettuneena leirin jälkeen ja toinen (eli minä!) maha pystyssä valkoisena kuin kalakkilaivan kapteeni. Uinti on tosiaan ollut se tolkuissa pitävä liikuntamuoto, jota voisi vielä harjoitteluksi sanoa, mutta nyt kun Höperö-vauva on ymmärtänyt, että mihin suuntaan itsensä tulee tarjota, jotta joskus odotettu lopputulos tällekin vaiheelle saadaan, niin uintikin (varsinkin vapari) on muuttunut sopimattomaksi! Nyt kyllä vähän liioittelin, sillä pulliksella uinti sujuu kyllä ja rinuli onnistuu myös. Joskaan rinulia pitää uida todella ajatuksella, sillä näiltä polvilta on jo vuosia sitten kielletty ko. potku. Muuten tässä kyllä vielä liikutaan ja tingitään sitten "vauhdista".

Tiistaina pelattiin firman naistenmestaruudesta pöytäjääkiekossa. What a nerd! 1,5h tuntia putkeen peliä ja minun eväät olivat todella syödyt siinä vaiheessa. Lisäksi en osaa pelata istueltaan, joten silloin selkä on koko ajan hieman kumartuneena pelipöydän ylle. Tuloksena kuitenkin toinen sija ja vastustaja vei kullan otteluvoitoin 2-1. Puolustuksekseni on sanottava, että en meinannut nähdää enää keppejä vatsan alta! ;D

Viimeinen työpäivä on tuleva maanantai. Työrukkaset on jo melko höllässä.

Huomaatteko epäkohdan BAD-esimerkistä? Kuva on kirjasta Safe Baby Pregnancy Tips.