Sataa ropisee

Mutta yllättävän paljon mukavampaa on olla töissä, kun ulkona sataa vettä. Asiakirjojen pyörittely sujuu paljon leppoisammin.

Vesisade on kuitenkin huonompi juttu juostessa, varsinkin kun puhutaan ihan kunnon "liämäsatteesta" eikä mistään tihkusta. Sitten vielä kun päätin viedä juoksun extreme-osastolle ja juoksennella metsäpolkuja, niin eipä se liukas juurakko oikein sovi polvivammasta toipuvalle. Loppu hyvin, kaikki kuitenkin hyvin.

Ja hammaslääkäri totesi tänään, että ei ole mitään paikattavaa, vaikka olin asiasta aivan varma. Hampaita vain hiottiin kuin pianoa olisi viritetty.

Huomenna päätän virallisesti kahden kauden joukkueenjohtajan pestini. Otin perinteeksi kutsua toimihenkilöt kauden päätteeksi illalliselle, jottei jäisi kiittämättä kovasta työstä, mitä valmentajat, rahastonhoitajat, talkoo- ja turnausvastaavat sekä kapteeni ja huoltajat tekevät. Se on tärkeää seuratyössä, se kiittäminen.

Siskosten pyöräretki

Siskoni teki eilen huiman suorituksen ajamalla kanssani pyörällä "mummolaan", 75 kilometriä. Siskoni on saanut "herätyksen" ja viiden vuoden tauon (sekä kahden lapsen) jälkeen liikunta on jälleen ohjelmassa. Moni epäili, että näinköhän tuo pyöräretki onnistuu, mutta omaa vauhtia ajamalla matka edistyi kilometri kilometriltä ja maaliin päästiin reilun viiden tunnin jälkeen! Kylläpä sauna ja mummon ruoat maistuivat oikein erikoisen hyvältä!

Itselleni reissu oli oikein hyvä osoitus siitä, että aineenvaihdunta on kunnossa ja tuommoinen hidasvauhtinen lenkki ei aiheuttanut kivistyksiä tai muita hankaluuksia. Siskolle kyllä täydet pisteet itsensä ylittämisestä!

Ja vielä kuvia reissulta:

Koko matka mentiin suut virneessä ja kikatuskohtausten saattelemana.


Pidin huolta tauoista ja energiapatukoiden syömisestä, vaikka väkisin! ;)


Maalissa. Sisko ylitti maaliviivan ensimmäisenä! ;D