There´s no stopping me...

Wau, Mallorcan leiri on nyt ohi ja viimeisen 24 tunnin aikana olen pyöräyttänyt neljä koneellista pyykkiä. Aivan mahtava reissu on takana ja loistava startti kevään treeneille. Yhteensä harjoittelua välillä sunnuntai-lauantai tuli noin 22 tuntia, joka on kaikkien aikojen määräennätys. Harvemmin sitä kuulaa työnnettiin ja salibandya pelattiin 20 tuntia viikossa...

Lajivalikoimaan leirillä kuului koko kova kolmikko, mutta pyörää tietenkin eniten. Juoksua hieman pyörän päälle ja kerran tein yhden pidemmän lenkin (n. 12km) auringon paahteessa. Kolme kertaa (30min/kerta) kampesin itseni mereen uimaan ja kuvastakin välittyy innostus moiseen, aamuvarhaisella tehtävään toimintoon. Neljäskin kerta oli lähellä, mutta kun muiden uidessa kaukana edellä nostin päätäni tähystääkseni eteenpäin, näin salamoiden iskevän läheisiin vuoriin. Uikutin kuin koira ja pakenin paikalta häntä koipien välissä.

Pyörällä (jonka muuten kokosin ja pakkasin itse) sain ajaa enemmän kuin koskaan ennen, yhteensä vajaat 350 km. Reitit olivat aivan mahtavia ja vaihtelevuutta löytyi joka lähtöön. Yhdessä saksalais-suomalaisessa ajoryhmässämme oli mainiota porhaltaa menemään. Salarakkaani (Scorpion) sain myös uudet kumit alleen (kuvassa vanhat), sillä kävimme hurvittelemassa Decathlonissa. Reissu senkuin kallistui...

Majoittauduimme Club Polentiaan, jossa hintaan kuului myös aamupala ja päivällinen. Asiakaskunta koostui suurimmaksi osaksi saksalaisista ja englantilaisista pyöräilijöistä ja pyöräkenkien kopina kuuluikin aamusta iltaan ympäri resorttia. Hotellilla on lisäksi mm. kuntosali ja 25m uimaradat sekä lähistöllä on myös hyvät juoksureitit. Samaan aikaan reissussa oli useita mukavia ystäviä ja tuttuja, joten hauskuutta riitti monessa muodossa, kommelluksiakin.

Puolenpäivän ajan olimme Teemun kanssa myös turisteja ja minä pääsin vuorille autokyydillä. Kauhean korkealla oltiin ja päässä huimasi. Huimasi myös ajatus, että nousut pitäisi nousta pyörällä ylös ja minä fanitankin kaikkia, jotka niin tekevät. Ja uskaltavat myös laskea alas. Valmentajani (Teemun) arvio oli, että minä voisin nousta muiden koukkupolvien mukana vuorille jo ensi vuonna. Alas tulemiseen menisikin suunnilleen yhtä pitkä aika.

Säät olivat aivan loistavat ja kunnon pyöräilijärusketusrajatkin on ensimmäistä kertaa hankittu. Olen niistä hyvin ylpeä. Väsymyskin alkoi painaa viimeisinä päivänä ja mielenkiinnolla odotan millainen työviikosta tulee. Väsymys näkyi ennen kaikkea normaalien asioiden hoitamisen viivästymisenä ja tietenkin huonoina juttuina. Mutta tuo väsymys on tavallaan sellaista hyvää väsymystä ja häviää levolla.

Täytyy vielä todeta, että pyörän suhteen leiri antoi roimasti lisää itseluottamusta. 100km lenkki on ns. kevyttä kauraa (voi se olla yhtä kärsimystäkin) ja Joroisten kisaa alkoi odottamaan ihan toisella tavalla. Rääväsuut alkoivat povaamaan kuntosarjan voittoa ja Tiinakin kyseli, että pitäisikö hänen alkaa jo huolestumaan. Sovittiin, että palataan tähän asiaan sitten 40 vuoden päästä uudelleen... ;D

Loppuun vielä speksit viikon liikuntasuorituksista:

sunnuntai: pyörä 2h10min + juoksu 20min

maanantai: pyörä 4h35min + juoksu 10min

tiistai: pyörä 4h

keskiviikko: uinti 30min (lepopäivä)

torstai: pyörä 4h30min

perjantai: ap: uinti 30min sekä ip: juoksu 1h25min

lauantai: pyörä 2h10min

Total: noin 22 tuntia

Ja hei, Joroisten kisaan on aikaa 75 päivää! Oletko Sinä jo ilmoittautunut?!