Tämä joulu on monella tapaa erilainen kuin aikaisemmat. Laitoimme ison tytön hameen ja ison pojan housut jalkaan ja ostimme ensimmäisen oman kinkun paistettavaksi. Semmoisen ison, eikä rullaa.
Kuopioon muuttaminen toi meidät taas lähemmäksi sukujamme, joten joulun juhlintaa ei tarvitse tehdä ns. kenenkään nurkissa, kuten tähän saakka, vaan suvut tulevat meidän luoksemme. Olen joka vuosi varmasti todennut, että lasten kanssa joulu on parhaimmillaan. Odottava sekoilu ja jopa huonovointisuus siihen liittyen on joulua aidoimmillaan. Vaikka se tietty usein liittyy siihen lahjahulabaloohon, mutta tavallaan siinä on jotain hauskaa. Aikuiset keskittyvät ehkä enemmän ruokaan, juomaan ja tunnelmaan yleisesti, mutta kyllä pelkällä joulun tekemisellä on iso merkitys.
Niin, tuo joulun puuhaaminen on osaltani jäänyt melko olemattomaksi. Varsinkin, kun osa paketeista jäi jonnekin matkan varrelle. Ei ole minua varten tämä passuutuskaan. Haluaisi tehdä itse ja olla niin kuin normaalisti olen. Hiihtolatu menee melkein oven vierestä, mutta minulla on ihan toisen lajin sauvat. Toisaalta jää tämä joulu muistoihin tällaisenakin. Erilaista ainakin.
Haluan toivottaa oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
 |
| Näihin riisipuuronkeittotunnelmiin päätän vuoden 2014 joulukalenterin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!