On selvää, että tämä talvi on mennyt vähän keturalleen noiden lumien osalta, vaikka lumutykit ovat laulaneet ja etelässäkin olemme saaneet ladut, mistä kiitos. En tästä lumen vähyydestä ole suostunut lannistumaan, vaan suuntasin tänään Oittaalle ja olin ladulla kello 8.00. Vettä sataa tihuutteli ja lämpötila oli keväisesti plussalla.
 |
| Siellä se latu näkyy. Sekä välineet. |
Viimeksi kävin Oittaalla kaksi viikkoa sitten ja en edes ollut varma, että onko hiihtäminen mahdollista. Henkilökohtainen suksihuoltajani neuvoi maastohiihdon ja ampumahiihdon olympiastarttien välissä, että suosiolla kannattaa jättää pertsan sukset kottiin ja keskittyä vappaan harjoitteluun. Nooh, lisäkseni Oittaalla oli pari muuta ja latu oli juuri ajettu. Mutta kuinka raskasta hiihtäminen olikaan noin pehmeällä ladulla, joka petti joka potkun alla! Viimeisellä kierroksella minua nauratti ihan ääneen, kun mielikuva hiihdostani oli Pulttiboisin urheilija "Tommy Ekblom" "Minnen jaksa! Ja paino kaulaan köytettynä sekä naama sinisenä."
Kai siinä sitten tuli treenattua niin kuntoa kuin korvien väliäkin. Lauantaina oli kahden treenin päivä, kun aamulla pääsin Maijan kanssa uimaan ja iltapäivällä juoksemaan (yksin). Kiitos mummolle ja ukille, jotka pääsivät lastenhoitohommiin.
 |
| Hiihdon jälkeen katse on tyhjä. Pipo Suomen naisten viestijoukkueen kunniaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!