Miltä ihminen näyttää uituaan 3,8km, pyöräiltyään 180km ja juostuaan vielä siihen päälle maratonin? Neljän kisan otannalla vastaus on tässä:
Selvästikin vauhti painaa ja se näkyy naamasta. 2011 (oik. alhaalla) olen hankkinut ruokaa ja olutta (alkoholitonta) ja elämä hymyilee. 2014 (oik. ylhäällä) olen saanut eteeni suklaakakkua, joten mikä voisi olla huonosti? Muistaakseni olin paranut aikaani parilla tunnilla. 2016 (vas. ylhäällä) näytän siltä, että "ähäkutti, minäpä tiesin että pystyn siihen!" Teemun kasvoilta paistaa... noo... yllättyneisyys? 2017 (vas. alhaalla) 11 tuntiin painelu näkyy naamasta väsymyksenä, mutta myös tuolloin tuntemani onnellisuus ei kyllä välity hyvin. Olut ei ollut Puolassa alkoholitonta, jäi kyllä (suureksi osaksi) juomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!