Tänään meillä kävi oikein mieluisia vieraita, kun saimme kylään yläasteella samalla urheiluluokalla olleen ystävämme perheineen. (Vaikka me Teemun kanssa pitkään olemme yhdessä olleetkin, niin ei sentään yläasteelta asti. Meidän yhteinen historia lähtee kyllä jo lasten yleisurheilukoulusta, mikä on aika hauskaa.)
Tein eilen gluteenittoman tuorejuustokakun, joka kääntyi enemmänkin jäädykkeeksi, sillä vaikka otin kakun hyvissä ajoin sulamaan, niin eihän se kokonaan pehmentynyt. Muisteltiin sitten 80-luvulla peruskoulussa tarjottua puolukkajäädykettä, mikä tarjottiin pikarissa.
Lähdin tänään töistä hieman aiemmin ja ilahdutin tyttäreni hakemalla hänet aikaisemmin päiväkodista kuin normaalisti. Sankarityömatkatempokuskina lähdin sitten kärry perässä nousemaan vanhalle Puijon tielle, eli sille mikä menee Puijon kupeessa stadionille päin. Virhe. Ei pitkässä mutta sitäkin jyrkemmässä nousussa ei ollut hiekan murustakaan ja lähdimme valumaan alaspäin. Kärryssä kyytiläisen ilmekin oli jo vähän epäilevä. Sain kuitenkin työnnettyä meidät ylös, koska TIETENKÄÄN en olisi voinut luovuttaa.
Sankariäitinä jatkoin otteita ja tein ruoan, siivoilin kodin ja leivoimme ensimmäiset piparit lapsen kanssa! Ja mikä ihmeellisintä, ehdimme myös koristelemaan osan pipareista! Onhan näitä tehty! Hahahaa.
 |
| Ihana ystäväni toi tähän viikkoon täydellisesti sopivan kimpun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!