2.

Uinti. Yksi triathlonin kolmesta lajista. Wikipedian mukaan uinti on menetelmä, jolla ihimset ja eläimet liikkuvat vedessä. Ja jatkaa, että uimataitoa pidetään ihmisellä synnynnäisenä, mihin perustuu vauvauinti. Ilmeisesti jonkinlainen luonnonvalinta on kuitenkin tapahtunut henkilökohtaisella tasolla, sillä synnynnäisenä ei uimataitoa ei minulla ole ollut. Minne tästä voi valittaa?

Vesi pitää otteessaan. Kuva: Teemu Lemmettylä.

Wikipedia listaa myös uintiin liittyviä sääntöjä:

• Uimarin on tultava samalla radalla maaliin kuin miltä lähti. Tälle ei ole sitten mitään takuita, varsinkin jos teen volttikäännööksen. Tai siis yritän tehdä.
• Uinnin aikana pohjasta ei saa ponnistaa. Juu, koskaan ei tapahdu tätä. Ei edes silloin kun jalkapohja on totaalikrampissa räplässä. Mistä päästäänkin seuraavaan!
• Uimari ei saa kilpailussa käyttää sellaisia apuvälineitä, jotka lisäävät heidän nopeuttaan, kellusmiskykyään tai kestävyyttään. Esimerkiksi lauantain aamutreeneissä en muuta teekään pysyäkseni muiden perässä!

Aamulla oli apuvälineita pussukka täynnä.

Uintiin olen suhtautunut pitkään ns. pakollisena pahana. Toki olen reilun 10 vuoden aikana oppinut uimaan, muttta panostus vastaa oikein hyvin lopputulosta. Viime kesänä uinti ei juurikaan rasittanut minua, mutta ajassa ei näkynyt parannusta. Ensi kesänä asia on jo todennäköisesti toisin. Viime kesän swimrunin myötä uinti näytti uuden puolensa, se on todella tapa edetä luonnossa.