sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Tyyliä pikkurahalla

Eilen lauantaina oli ohjelmassa mm. joulusiivous, josta mielestäni alkaa joulu. Innostuin siivouksen jälkeen kuvaamaan kotiamme ja erityisesti lajiin liittyviä sistuselementtejä ja mielenkiintoisia huomioita. Ideat ovat vapaasti käytettävissä!


Muisto, muistutus, saavutus, onnistuminen, motivaattori...


Ihmetys ja ylpeyden aihe.


Hienoja hetkiä.


Maljakko ilman tekokukkia.


Yksi hienoimmista palkinnoista Hollannista.


"Raamattu" puolankielen oppikirjan ja hääkuvien välissä.


Uintikaapista paljastui melkoinen kokoelma. Luulisi uinnin sujuvan jossakin vaiheessa.

Hyvää joulua kaikille!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Triathlonvaimo neuvoo: TRI-sanasto

Viime postauksessa tuli luvattua, että seuraavassa "numerossa" on legendaarinen Triathlonvaimo neuvoo -osio. Tällä kertaa osiossa käsitellään triathlonaiheista sanastoa, tulevat TRI-vaimot, ottakaapa opiksi olkaa hyvät! ;-)

Puolimatka
Kyse ei ole mistään baarista tai pubista kuten puolimatkan krouvi, vaan triathlonmatkasta joka sisältää 1,9km uintia, 90km pyöräilyä ja puolimaratonin.

Aerobar
Helposti sekoitettavissa samoin kuten puolimatkakin. Kyse ei ole kuitenkaan trendikkäästä baarista, vaan pyörään mahdollisesti lisättävistä lisätangoista, jotta päästäisiin aerodynaamisempaan ajoasentoon ja mentäisiin siten lujempaa.

Märkäpuku
Nyt täytyy olla tarkkana, että ei sotkeennu märkäpuvut ja märkäpaitakisat. Triathlonisti vetäisee märkäpuvun niskaansa ennen starttia, jotta veden kylmyys ei haittaisi, uintiasento pysyisi ja kyllähän se kelluttaa ihan mukavasti. Märällä T-paidalla en kehota koettamaan, muuta kuin sitten niissä ihan toisissa kisoissa.

Runko
Triathlonistin puhessa erikokoisista rungoista tyyliin: "Sen runko oli kyllä minulle ihan liian iso", ei kannata välittömästi pillastua. Luultavasti (toivottavasti) kyse on pyörän rungosta ja sen koosta. Sen oikean valitseminen voi olla hyvinkin hankalaa.

Lättärit
Lättäriharjoituksilla ei ole mitään tekemistä latinotanssien kanssa. Kyse on muovisista läpyköistä, joilla tehostetaan käsivetoja.

Pullari
Ei liity mitenkään purjehdukseen, vaan tämä uimarin harjoitusväline voidaan laittaa jalkojen väliin kelluttamaan niitä (jalkoja).

PK-seura
PK-seura (= peruskuntoharjoitus) liittyy lenkkeilyyn, joskin ikävä kaiku tällä termillä on. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia ennen suurempaa välien selvittelyä!

Mitä vielä?

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Jos sul´ lysti on niin...

Tämän viikon tiistaina oli Helsinki Triathlonin syyskokous, jossa erovuoroisten hallituksen jäsenten tilalle valittiin uusia. Minulla on ns. "ilo ja kunnia" päästä työskentelemään uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa seuran hallituksessa. Viikonloppuna triathlonliiton hallitus kokoontui lauantaina ja liittokokous sunnuntaina Peurungalla. Rookie-vuoteni liiton hallituksessa on nyt loppumassa ja odotan innolla seuraavaa. Oppivuosi on nyt käyty ja tunnen, että annettavaa on yhä enemmän sekä seura- että liittotasolla.

Omat treenit pyörii, mutta vielä en ala kirjaamaan niitä täällä blogin sivuilla. Vuodenvaihteen alla töissäkin on erinäisiä kiireitä, joten päivät tuppaavat venymään ja kokonaisrasitus siten kasvaa melko korkeaksi. Tämän hetken suosikkitreenejä ovat torstaisin 6.15 tapahtuva aamu-uinti yhdessä erään lajitoverin kanssa, IK 32:n Animal Spin, sekä tietenkin tekniikkaan pureutuva uinti lauantaisin. Sähly nyt on aina mukavaa! Ja pöytälätkä, mutta sitä nyt ei oikein voi laittaa harjoituspäiväkirjaan.

Kesäkuu 2009. IM Boise 70.3.

Vieläkään en ole päättänyt ensi kesän kisoja tai mahdollista leiriä. Tässä tietyisti auttaisi myös se, että rakas aviomieheni olisi välillä kotona ja häntä näkisi enemmänkin kuin pidemmillä suorilla. Kuitenkin taitaa olla vielä nimittäin niin, että hänen mukaansa tätä lajia meidän perheessä edelleen tehdään; Ryhmä 1 ja Haastaja.

Seuraavassa kirjoituksessa legendaarinen Triathlonvaimo neuvoo -osio!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Finally back in business?

No niin tietenkin kävi, että Helsinki Triathlonin syysleirin jälkeen tulossa ollut lentsu iski päälle ja puolitoista päivää olin poissa töistäkin kuumeen ja nuhan vuoksi. Meni siinä sitten melkein viikko, ettei ainoatakaan treeniä voinut tehdä ja PK-kauden aloitus meni siten mönkään. Kyllä harmitti. Mutta ei voi mittään, eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;-)

Rokotettavanakin olen ehtinyt viime viikolla käymään ja juuri äsken kotiuduttiin Tukholman reissusta, missä käytiin mm. Vasa-museossa ihastelemassa Vasa-laivaa ja ruotsalaisten sotasaavutuksia. Päästäksemme eroon arjesta, meidän on ilmeisesti välttämätöntä linnoittautua laivaan, jossa ei ole yhteyksiä eikä kuuluvutta. Viime viikolla käväisin myös Pinkin keikalla ja Jokerit-HIFK pelissä.


Mutta josko nyt pääsisi treenin makuun, blogikin on jäänyt paitsioon. Loppuvuosi on kiireinen, mutta sehän on vain mukavaa, että tekemistä riittää. Kohta myös ensimmäinen vuoteni liiton hallituksessa on tulossa päätökseen ja innokkaasti odotan uutta vuotta myös sen työn parissa. Ajattelin aluksi, että ensin aikaa menee siihen, että ns. opin tavoille ja sitten oikea työ/vaikuttaminen voisi alkaa. Näin asia hyvin pitkälle onkin ja se sopii omaan tyyliini parhaiten. Liiton syyskokousta Laukaassa odotan mielenkiinnolla.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Leiriltä kohti PK-kautta

Helsinki triathlonin syysleiri on nyt koettu ja odotettu startti PK-kaudelle on siis tapahtunut. Harjoittelu alkaa siis toden teolla ensi viikolla, levolla. Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, kuulla eri tarinoita ja tietenkin treenata apinana. Viikonloppuun Vierumäellä mahtui juoksua ja sen tekniikkaa, uintia, sählyä, kuntosalia, sauvakävelyä, venyttelyä ja erilaisia luentoja. Nyt olo siis väsynyt, mutta onnellinen. Tai väsynyt, mutta motivoitunut.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kohta se alkaa

Vielä viikko, niin sitten alkaa treenit. Eli Helsinki Triathlonin syysleiristä, joka pidetään Vierumäellä. Koska minua on perehdytetty, niin olin kaukaa viisas ja olen harjoitellut sen verran, että leirille kehtaa osallistua. Ja yksi harjoittelun kohokohdasta on ollut mm. Söderdahlin Tompan uintitreenit, jossa sain kyllä todella arvokasta palautetta. Niin paljon hyvää oli jo uinnissa, mikä on tietenkin tarpeellista kuulla, ja nyt on selkeät kehittämiskohteet. Ja lauantaita odottaa aina siitä(kin) syystä, että pääsee Terämaan Kristan valvovan silmän alle altaaseen. Tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa.

Teemu on suunnitellut puolestaan harjoitusohjelmaa kaudella 2009-2010. PK1 kestää marraskuusta tammikuuhun ja sisältää seuraavanlaisen viikon:

ma: sali
ti: 1-2h aerobinen
ke: sähly 1h
to: aamu-uinti ja spinning
pe: sali
la: uinti
su: pitkä 2-4h

Eli noin 10 tuntia viikossa.

Olettehan kaikki jo oppineet katsastamaan TRI-verkkolehden! Juttuideoita voi laittaa minulle kommenteihin tai sähköpostiin (etunimi.sukunimi@gmail.com). Olen makustellut mielessäni mm. artikkelia suomalaisten triathlonistien blogeista, poislukien "ammattilaiset".

Viime sunnuntaina liiton hallituksen kokouksessa päätettiin ensi kesän SM-kisoista. Saatiin puolimatkan ja pitkän matkan välille se kolme viikkoa. Kysyin muuten syytä tuohon pitkän matkan nimitykseen, niin sehän perustuu mm. kansainvälisen liiton (ITU) jäsenyyteen. Old schoolille nimitys on selkeä, itselleni se ei sitä ollut. Syy varmasti siihen on tämä "oma" seikkailu pitkän matkan ja täyden matkan (IRONMAN) välillä.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ylämäki, alamäki...

Nyt on palautuminen Havaijin valvomisesta käynnissä ja olen tässä käynyt läpi maailmalla pidettäviä 70.3 IRONMAN-kisoja. Mutta minkälaisia pyöräreittejä löytyikään katselmuksessa!

Ironman China 70.3 tarjoaa reipasta nousua pyörän keskivaiheilla. Ironman Germany 70.3 tarjoilee läpi koko matkan jyrkkää nousua, ja vastaavasti myös tukka putkella laskettavaa alamäkeä. Buffalo Springs Lake 70.3 onkin sitten jo jotain ihan muuta, sillä reittikuvauksen mukaan siellä ajetaan useasti rotkoon ja kiivetään ylös.


Mutta mitä tapahtuukaan Ironman 70.3 Floridassa?


Ironman 70.3 Boulder houkuttaa tuolla huikella laskulla!

lauantai 10. lokakuuta 2009

It´s party time in Kona

Näissä tunnelmissa oltiin tasan kaksi vuotta sitten. Pian Havaijilla herätään samoihin fiiliksiin odottamaan kanuunan laukaisua. Kisaa voi (ja jokaisen valveutuneen triathlonistin pitää) seurata netistä osoitteessa: IromanLIVE:ssä.


25-vuotias savolainen teräsmies PRO-sarjassa. Starttiin reilu tunti.



Starttipaikka sekä maali, jossa kaikki ensimmäisestä viimeiseen saa nauttia ennenkuulumatonta kannustusta.


Uinnin sujumisesta ja turvallisuudesta huolehtii iso joukko vapaaehtoisia.


Osa tuli paikan päälle yläilmoista, nimittäin merijalkaväki.


Paljon pyöriä, kalliita pyöriä.


Joku oli saanut kisanumerokseen ykkösen. Savolaista teräsmiestä melkein 10 vuotta vanhempi Hawaii Ironmanin kaksinkertainen voittaja, Norman Stadler.


Maalissa hymy oli herkemmässä kuin starttia odotellessa. Vaikka olenkin puolueellinen, niin luulen, että meidän TRI-perhe palaa vielä Havaijille ja silloin hymyilyttää mahdollisesti vieläkin enemmän.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

"Think like a bumblebee ; train like a horse!"

Vaikka kotimainen triathlonkausi on jo hyvä tovi sitten saatettu päätökseen, on pian taas se aika, jolloin ensi kautta aletaan suunnittelemaan. Itselleni hyväksi havaittu keino on asettaa tavoitteita, jolloin motivaatio pysyy yllä ja harjoittelu on mielekästä. Luulen, että tämän vuoden jälkeen nuo tavoitteet on helppo asettaa erilaisiin kilpailuihin, kun tähtäimessä ei enää lähtökohtaisesti ole maaliin pääsy.

Suomen kesä on lyhyt, mutta triathlonkisojen suhteen kuitenkin kattava. Harvoin kuitenkaan ennen juhannusta voidaan mennä avovesiin uimaan (ilman märkäpukua), joten kisakausi muodostuu hyvin lyhyeksi. Suomessa on lukuisia erinomaisia triathlonkisoja ja siksi tässä postauksessa keskitys puolimatkan kisoihin ulkomailla.

Ironman 70.3 -sarjan kisat auttavat alkuun. Viime kesäkuussa kisaamaani IM Boise 70.3 voin suositella kenellä tahansa. On kuitenkin epätodennäköistä, että matkaan ensi kesänä jälleen USA:han. Entäpä Itävallan IM 70.3 toukokuun lopulla tai Antwerp Ironman 70.3 elokuussa? Vaihtoehtoja löytyy myös The Challenge Familyn kisoista. Vinkkejä hyväksi havaituista kisoista otetaan ilolla vastaan. Myös eurooppalaiset maratonit kiinnostavat, joten vinkit niistäkin ovat tervetulleita! Myös maratoneja listaavia sivuja voi laittaa kommenttikenttään.

Harjoitteluun liittyy myös erinomainen ajatus Joe Frielin kirjasta The Triathlete´s Training Bible 2nd Edition. Jutussa kerrotaan NASA:n tutkineen kimalaista, sillä oli sen toivottiin tuovan vastauksia avaruudessa operoimiseen. NASA:n tutkijat kysyivät, että kuinka niin pienet siivet pystyvät tuottamaan tarvittavan nosteen suhteessa niin suureen ja karvaiseen torsoon. Tutkijat tutkivat tutkimisesta päästyään kimalaista ja tulivat siihen tulokseen, että kimalaiset eivät ole lentokykyisiä. Onneksi kukaan ei kertonut tätä kimalaiselle. Yksi mm. triathlonpalapelin merkittävin osa menestyksessä on omaan itseensä ja suorituskykyyn uskominen. Sitten on kilpahevonen. Psykologisesti kilpahevoset poikkeavat triathlonisteista. Hevoset eivät koskaan kyseenalaista harjoitteluaan. Kun on aika tehdä valmentajan suunnittelema harjoitus ne tekevät sen, eivätkä mieti, että onko se tarpeeksi. Ne eivät tee extralenkkejä vain ollakseen "varmoja", että kilometrit riittävät. Kisapäivänä hevoset ovat hermostuneita, sillä ne tietävät, että jotakin on tapahtumassa. Ne eivtä kuitenkaan vertaile toisiaan kuten ihmiset: "Katso mikä ori!" -tyyliin. Kilpahevosten olemassa ololle on vain yksi syy: tulla nopeammaksi. Jos hevonen on fyysisesti vahva ja valmentaja viisas, niin tämä yleensä tapahtuu. Jatkuva arvailu ja suunnanvaihto harjoittelussa jokaisen kisan jälkeen on varmin tapa epäonnistua. Joe Friel kiteytti ajatuksensa loistavasti:

"Think like a bumblebee ; train like a horse."

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

"Rajulla hurmioituneella kirillä..."

Siilinjärvellä juostiin maakuntaviesti viime lauantaina. Itse pääsin juoksemaan TT AquaTerran joukkueessa, jonka muut osuudet olivat kivenkovien triathlonistien miehittämiä. Mielestäni lunastin kuitenkin paikkani joukkueessa, sillä lähdin ankkuriosuudelle neljäntenä ja neljäntenä tulin maaliin. Vaikkakin loppukirikamppailuksihan se meni. Huomasin ja kuulin, että viidentenä olevan joukkueen ankkuri saavuttaa minua, mutta tiesin etten juoksemalla pääse häntä enää karkuun. Hölläsin sitten hieman vauhtia ja odotin, että kilpakumppani tulee rinnalle, jotta päästään sprinttaamaan. Rajulla kirillä (ja vieläkin hurjemmalla itseluottamuksella...) pidin joukkueemme neljäntenä. En olisi uskonut, että vielä sitä juoksukisoista tuodaan palkintoja kotiin.


Kyllä 1,5 km juoksu on kovaa leikkiä.
Jalassa näkyy myös se, että salibandykentällä on vierailtu.


Ostin tänään lampun työmatkapyörääni sekä Speedon korvatulpat uintiin. Onko kenelläkään kokemusta noista "kuusimaisista" tulpista? Viime vuonna uin silikonitulpat korvissa, mutta ne olivat melko epäkäytännölliset. Korvatulehdusta ei haluaisi taas vieraaksi...

perjantai 11. syyskuuta 2009

Uusia tuulia

Tässä sitä körötellään kohti Kuopiota Astran kyydissä. Viikonloppu on tarkoitus viettää mökillä ja j0s vielä jotakin tarttuisi metsästäkin mukaan. Erikoislisän tuo lauantaina juostavat maakuntaviestit, missä juoksen AquaTerran ankkurina. 1,5 km on pitkä matka täysillä juostavaksi, mutta pitäähän sitä mukaan lähteä, jotta joukkue saadaan kasaan.

Tämän viikon urheilusuoritukset ovat sisältäneet pesäpalloa ja salibandya sekä pöytälätkää. Kyllä, aivan oikein. Liityin työpaikan pöytälätkäkerhoon. Kuka voisi moisesta tilaisuudesta kieltäytyäkään? Vielä kun sarja pääsee käyntiin, niin päästään tositoimiin. Täytyy myöntää, että minut on äärettömän helppo ylipuhua kaikenlaiseen uuteen ja erikoiseen, mutta tämäkin on totista urheilua joissakin piireissä.

Triathlonrintamalla on tapahtunut myös. Muutakin kuin kaudenpäättäjäiset viikko sitten. Ensi kesä on jo mielessä ja ajatuksia kisoista ja leireistä pyörii päässä. Eilen minusta tuli Helsinki Triathlonin jäsen, joten vihdoinkin pääsen lajitovereiden seuraan täällä uudessa kotikaupungissa.

torstai 3. syyskuuta 2009

1/2IM vs. maraton

Jupis kysyi kommentissaan mielipidettäni siitä, että kuinka suhteuttaisin 1/2IM:n ja maratonin toisiinsa suorituksina. Yksinkertaisesti voin sanoa, että 1/2IM on suorituksena helpomman tuntuinen, mutta ajatusta voisi kuitenkin hieman avata.

Puolimatkan triathloniin USA:ssa käytin aikaa 7:37:17, keskisykkeellä 162. Kylmä ja myrskyinen sää hidasti hieman matkantekoa, mutta ei aiheuttanut muita ongelmia. Toki vauhtini oli maltillinen ja tavoite maaliinpääsyssä, joten en yrittänytkään ottaa kaikkea irti ja tämä varmasti vaikuttaa "hyvänolontunteeseen". Uinti oli melkoista rynkytystä aallokossa, pyörä tasavauhtinen ja puolimaraton tasaista juoksua. Myös se, että kilpailullisesti minä en ollut asettanut tavoitetta, teki kisasta omalta osaltani rennon (toisin kuin esimerkiksi kotimaisissa pikakoitoksissa).

Helsinki City Maratonin taivalsin ajassa 5:13:35, keskisykkeellä 173. Sama juttu kuin 1/2IM:llä, tavoite oli maaliinpääsy. Ehkä pienenä tavoitteena oli päästä alle viiden tunnin, mutta jälleen lähdin matkaan ilman paineita. Alussa minua piinasi aurinko ja kuumuus ja pienoinen nestehukka. Kuitenkin reilun 40km juokseminen tekee melkoista tuhoa jaloissa, varsinkin kun juoksukilometrejä oli tältä vuodelta takana 302. Ensin meni selkä, sitten reidet ja 200m ennen maalia meinasin saada ensimmäisen krampin pohkeeseen.

Vaikka 1/2IM:iin kului aikaa noin 2h 24min pitempään kuin maratonilla, niin sen suoritus on tasaisempi. Ja itse isokokoisena triatleettina nautin pyörän päälle juoksemisesta, kun on kunnon lämmittelyt alla. Energioiden kanssa minulla ei ollut kummassakaan kisassa ongelmia ja kaikki sujui siinä suhteessa erinomaisesti. Kiitos Teemun asiantuntemuksen.

Tätä kesää leimasi halu ylittää itsensä ja näyttää, että ko. suoritukset ovat mahdollisia kohtuullisella harjoittelulla. Kaikki tämä oman kunnon, terveyden ja fiiliksen takia. Jos ihan rehellinen olen, niin sekä 1/2 IM:n ja maratonin jälkeen en kuitenkaan osannut ottaa iloa niin irti kuin olin etukäteen ajatellut. Suorituksen aikana tunnetilat menivät kyllä ylös ja alas. Tuntemukset maalissa ja näin kuukausia suoritusten jälkeen eivät vastanneet sitä, mitä luulin tulevan. Tottahan sitä on ylpeä itsestään, mutta onko tämä nyt sitä kuuluisaa nälkää, mikä kasvaa syödessä. Ja onhan se totta, että minulla on täysin vääristyneet käsitykset hyvästä triathlonsuorituksesta! :D

Nyt on pää ns. avattu kestävyysurheilun maailmassa. Vanha palloilija ja heittäjä-työntäjä taipui aivan uudelle tasolle sinnikkään harjoittelun tuloksena. Ensi kesänä mukana on varmasti uudenlainen tavoitteellisuus ja enää tavoitteena ei tule olemaan ainoastaan maaliinpääsy. Kuitenkin jo tässä vaiheessa huomaan ilahtuvan aina kun joku sanoo minun olevan urheilija.

Viikonloppuna kisataan, yritetään ja voitetaan esteitä Helsinki City Triathlonin merkeissä. Kaikille oikein paljon tsemppiä sinne!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Uusi kokemus: Viikko "laiskottelua"

Meidän perheessä kausi lähestyy loppuaan. Ensi lauantaina käydään Hollannin Almeressa täydenmatkan UPC Holland Triathlon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, sillä viikko sitten Teemu onnistui kaatumaan pyörällä siten, että osa nahkasta jäi jonnekin Etelä-Suomen metsätieosuudelle. Tämä tapahtui tietenkin pari tuntia ennen omaa maratonjuoksuani, joten draamaa oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi. Kun sitten vielä ennen juoksustarttia sovittiin, että vaatteiden vaihdon jälkeen nähdään kisahallin edessä, niin eikö huoltojoukkoni löytynyt EA-teltasta lääkäreiden ja hoitajien ympäröimänä. Nyt haavat alkavat parantua ja odotettavissa on loistava kaudenpäätöskisa!

Vauhtia riittää toivottavasti tänään kentälläkin, sillä menemme paikan päälle katsomaan naisten EM-jalkapalloa Suomi-Tanska. Omat urheilusuoritukseni tällä viikolla ovat olleet pyöreä 0. Palautuminen maratonista on edistynyt hyvin ja sen puolesta liikuntaa olisi voinut harkitakin, mutta koska kävin tämän viikon töissä Nummelassa perehtymisohjelmani puitteissa, niin paljon ei energiaa enää jäänyt vapaaehtoiseen liikuntaan. Ensi viikko alkaa pesäpalloharjoituksilla ja keskiviikkona taisi olla pelikin. Pian alkaa myös sähly ja venäjän kielen opiskelu myös. Ja ilmeisesti olin jossakin puuskassa ilmoittautunut ruotsin ryhmäänkin...

Lupasin laittaa näytille kahden viimeisen viikon valmistautumisen maratonille. Teemun käsialaahan tämä on ja sinänsä hauskaa, kun miettii ettei hän itse ole koskaan juossut maratonia. Kaikki kuitenkin meni aivan loistavasti ja tankkauskin sujui, kuten jo sanottu.

Maanantai: juoksu 15 km (1h 45min)
Tiistai: vesijuoksu 35min
Keskiviikko: pyörä (trainer) 1h
Torstai: juoksu 8,3 km (1h)
Perjantai: uinti + kuntopiiri 30min
Lauantai: pyörä 22 km (1h 15min)
Sunnuntai: kuntopiiri 30min

Maanantai: juoksu (sis. 6 x kiihdytykset + juoksijaliikkeet) 5 km (50min)
Tiistai: juoksu 30min + pyörä (trainer) 15min
Keskiviikko: lepo
Torstai: uinti (avovesi) 1,5 km (45min)
Perjantai: lepo
Lauantai: HCM
Sunnuntai: lepo

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Helsinki City Marathon '09


Nyt olen sitten virallisesti maratoonarikin. Kuvia löytyy täältä! Eilinen Helsinki City Marathon tarjosi kyllä erilaisia tuntemuksia koko rahalla. Kuumuus, varsinkin juoksun alussa, oli minulle kylllä koko lailla liikaa, joka näkyi mm. tosi korkealla olleessa sykkeessä. Alun korkeaan sykkeeseen Teemu arveli syyksi kevennetyn viimeisen viikon aiheuttaman lihasten jäykkyyden sekä tietenkin kisajännityksen ja nesteen puutteen. Korkea syke ei sinänsä ole mikään ihme, kun kyse on minusta, mutta kun rannekello alkaa näyttää lähelle 180 maratonilla niin kyllä se menohaluja vähän hillitsee. Lisäksi kokemattomuuttani sähläsin alussa, sillä olisin hyvin voinut juosta pieni juomapullo kädessä, kuten niin moni muu teki.

Sykekippurat näkyvät tuosta. Minulla oli Teemun sykemittari käytössä, jotta käppyrät tallentuisivat ihasteltaviksi. Mietin kyllä tovin, ettö uskaltaako tätä laittaa julkisesti esille, mutta yksilöllisiähän nämä asiat ovat. Lepoa ja pitkäkestoista treeniä olisi pitänyt olla enemmän tehtynä. Maksimi 186, keskisyke 173 ja minimi 118. Vertailuna triathlonin puolimatkan keskisyke 162.


Ensimmäiset 20 km tuntuivat kaikista vaikeimmilta. Puolessa välissä näin monen ottavan numeron pois rinnastaan ja keskeyttävän. Itsekin jo mietin, että käyköhän minullekin noin. Vaikka join kunnolla, niin vasta puolessa välissä Teemun muistutettua minua juomisen tärkeydestä, aloin voimaan paremmin ja join kolmannenkin mukin nestettä. Siitä alkoi sitten olo parantua ja takaperoisesti viimeiset 20 km olivat ne helpoimmat. Juottoasemilla otin urheilujuomaa ja 15 km jälkeen aloin ottamaan geelin jokaisen viiden kilometrin jälkeen loppuun saakka. Geelin kanssa otin sitten vettä. Vesisieniviilennykset olivat mahtavia ja kerran juoksin reitillä olleen suihkun läpi, jonka seurauksena sain yhden rakon varpaaseen. Muuten hiertymiä tuli yläkroppaan ja nivusiin. Vessareissujakaan ei tarvinnut tehdä ja vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Mitään 30 km seinää en kohdannut. Jalat olivat tietysti ihan tönköt, mutta fiilis vain parani kun kilometrit vähenivät. Kävelyksi pistin ainoastaan juottoasemilla ja muutaman isomman mäen kohdalla. Kipujakin tietysti jaloissa ja selässä oli, mutta oletan niiden kuuluvan tähän urheilumuotoon. Jos ei muuta, niin kyllä ihminen voi halutessaan olla sitkeä. Maaliin tulin hymyissä suin ja hyvissä voimissa. Mitään "ei ikinä enää" -ajatuksia ei myöskään ollut, mutta ei kuitenkaan enää tänä vuonna! :D

Nettoaikana oli 5:13:35, johon olen täysin tyytyväinen. Teemun ansiosta en tehnyt valmistautumisessa ja tankkauksessa suuria virheitä. Teemulle kuuluukin suurin kiitos tämän kauden saavutuksistani; triathlonin puolimatkasta ja maratonista. Ei olisi uskonut entisestä kuulantyöntäjästä! Kiitos myös kaikille niille, jotka olivat näissä koitoksissa mukana ja kannustivat niin livenä, blogissa kuin Facebookissakin! Minä ainakin saan voimia, kun mietin kaikkia tsemppiviestejä taivalluksen aikana.

Nyt alkaa loma.

perjantai 14. elokuuta 2009

Maratonin aatto

Kisanumero on nyt haettu ja kuluneen viikon aikana olen "kärsinyt" kaikista jännitysoireista. En tiedä mitä odottaa, joten olo on rauhaton. Toivottavasti kuume, tukkoiset jalat tai mikään muukaan (edellä mainitut siis niitä jännitysoireita) ei estä juoksuhuumaa! Tankkaus ja nesteytys on tehty Teemun ohjeiden mukaan. Tsemppiä kaikille huomiselle ja keveitä kilometrejä! (Postaus on tehty uudella Nokia N97:lla, joten saas nähdä kuinka tässäkin käy!)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Kuusi yötä...

Eilen kisattiin ja ennen kaikkea järjestettiin Kuopion Triathlon. Oma roolini sijoittui maalin läheisyyteen ja pääasiassa piirtelin numeroita triatleettien ihoon. Olen muuten aina halunnut tehdä tuota hommaa, mutta kauhian vaikeaa on tehdä kauniita ja nättejä (kuten joku pyysi) numeroita, kun ihossa on vaseliinia, aurinkorasvaa ja hikeä! Pahoittelen, jos (ja kun) kaikki eivät saaneet kauniita ja komeita numeroita! :D

Parasta lauantaissa oli kuitenkin triathlonkoulumme "lopputentti". Koululaisten joukossa oli aamusta alkaen hyvä tunnelma ja päivän aikana jännitettiin, hikoiltiin, tuuletettiin, naurettiin, kärsittiin, halattiin ja taisipa osa meistä tirauttaa itkutkin. Siitä vaan kohti uusia seikkailuja!

Arvatkaapa, mihin on kuusi yötä?

perjantai 7. elokuuta 2009

EM-kisat Prahassa

Suomen molemmat Elite-sarjan (muitakin on!) starttaajat Teemut Lemmettylä & Toivanen ovat päivittäneet bloginsa juuri EM-kisan kynnyksellä. Molemmat omaan tunnettuun tyyliinsä. Ensin mainitun herran jutuista huokuu nostalgisia muistoja ja kaukokaipuuta, sillä olemme useampaan otteeseen käyneet Tsekeissä ja olemmehan asuneet, opiskelleet ja työskennelleetkin naapurimaassa Puolassa. Kuvaavaa on, että pyörälenkin tutustumisajossa porukka pääsee hajoamaan ja sitten osa ajajista on väärällä moottoritiellä "tutustumassa".

Alla olevassa kuvassa Teemu katselee mietteliäänä Prahan kaupunkia. Mietteliäs on herra varmasti tänäänkin, mutta tämä kuva on otettu jo(!) vuonna 2004!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Kuopio Triathlon ja EM-kisat lauantaina

Teemu suuntasi Prahaan EM-kisoihin. Enemmän ja vähemmän vaivanneet lihasongelmat ovat helpottaneet osaavien ammattilaisten avustuksella ja lauantaina olisi tilauksessa kauden paras suoritus. Itse lähden perjantaina Kuopioon ja ilmeisesti raapustelen numeroita ihmisten jäseniin lauantaina. Eli Kuopio Triathlonissa nähdään! :)


Ystävykset Joroisissa pikatriathlonin jälkeen.

Subilta tulee Reality Bites (1994) ja odotin, että onko se vielä yhtä hyvä kuin 15(!) vuotta sitten. Musiikki on ainakin vielä yhtä hyvää, ja yhtä hyvin muistissa... :)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kauden viimeinen rypistys 2,5 viikon päässä


Kuva: Tulos siitä, kun kuvattava pääsee yllättämään kuvaajan nopeudellaan.

Maratoniin on sitten aikaa 2,5 viikkoa. Ensi lauantaina ennen hallituksen kokousta rymistelen läpi Kunto-sprintin Nokialla ja sunnuntaina ehdin katsomaan ainakin osan ironman-matkan SM-kisasta. Olemme muuten Teemun kanssa ensimmäistä kertaa samalla lähtöviivalla! :D

Ensi viikolla Teemu suuntaakin sitten Tsekkeihin pitkänmatkan EM-kisoihin. Olisihan se ollut hauskaa puolustaa suomenmestaruutta, mutta kisat Euroopassa ajoittuvat näille muutamille kesäkuukausille, joten "päällekkäisyyksiä" on väkisinkin. Minä suuntaan nähtävästi Kuopioon, mutta kisaamisen jätän väliin. Täytyy kai sitä "leikkiä" juoksijaa ainakin kaksi viimeistä viikkoa ennen maratonia?!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Joroinen 2009 - (kisa)raportti

Ensiksi täytyy todeta, että harjoittelulla näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia tulokseen. Seuraavassa on peräkkäin kolmen viime kerran tulokset omalta osaltani Joroisten pikatriathlonista (2007 / 2008 / 2009):

Uinti: 6.57 / 4.11 / 5.10
Pyörä: 41.52 (13km) / 51.37 (20km) / 46.28 (20km)
Juoksu: 35.07 / 34.45 / 30.27
Total: 1.23.56 / 1.30.33 / 1.22.04

Mutta mitäs kummaa? Uin minuutin hitaampaa kuin viime vuonna? Luulin kyllä juosseenikin kovempaa tänä vuonna, mutta kyllähän noihin aikoihin sisältyy myös vaihdot ja eipä se minun juoksuvauhti niin kovin lennokasta olekaan. Voisin vielä "kauhistuttaa" lukijoita kertomalla keskisykkeeni, joka oli 183. Tämä fakta ei tosin ole mikään yllätys, vaan aivan normaalia minun kohdallani. Menin täysillä, kun kerran annettiin siihen lupa. Osallistujamääräkin on noussut vuosi vuodelta pikatriathlonissa. Perjantaina tehtiin hienoja suorituksia ja debyyttejä lajin pariin niin henkilökohtaisessa kisassa kuin viestissäkin (esim. The Siat -joukkue).

Lauantaina sävelet olivat jälleen selvät. Ensin Teemu taipaleelle, sitten ottamaan valokuvia ja huutamaan väliaikoja sekä tietenkin kannustamaan. Ehdittiin piirtämään myös kannustuksia liiduilla asfalttiin ja kannustamaan niin maan perusteellisesti kaikkia, jotka rytmiryhmämme edestä juoksivat. Minulla oli kunnon sumutorvi, joka on nyt paremmissa käsissä. Meteliä saatiin aikaiseksi myös räikällä ja käsiä tuli taputettua yhteen niin paljon, että niihin sattui eilen illalla. Kovaa hommaa tämä kannustaminenkin, mutta oikein mukavaa. Kiitos vaan Tuula ja Severi seurasta!

Teemun pui kisaansa varmasti omassa blogissaan, mutta näin TRI-vaimon silmää miellytti hyvä uinti ja vahva pyörä, vaikkakin pyöräilyn loppupuolella 1990-luvun alun Scott-merkkisten urheilulasien paino taisi alkaa verottamaan menoa. Kyllä tästä kaudesta vielä hyvä tulee.

Iloinen olen myös Pätkän puolesta, joka ansaitusti vei miesten mestaruuden tänä vuonna. Iso kiitos Kajlle ja Ritalle majoituksesta ja muustakin, jälleen. Oli myös mukava tavata Liisa ja Amalia. Luulen, että tunnistin myös muutaman muun, mutta en ole aivan varma. Yhteisiä jutunaiheita löytyi heti! ;D Kuvia tuli paljon ja muutama hyväkin osui perjantaina ja lauantaina, joten mietimme Teemun kanssa mikä olisi paras tapa julkaista ne ja teemme sen varmastikin ensi viikolla!

Tänään kotiuduin reissusta ja Teemu jäi palauttelemaan mökille. Minä en paljoa palautellut, vaan junasta suoraan menin tekemään remonttihommia ystäväni asunnolle. Ja aivan muitta mutkitta revittiin irti parit kaapit ja hyllyt. Meiltähän tämä käy. Suunniteltiin jo firman perustamista. Arvelin, että ainoastaan nämä demolitiontehtävät onnistuisivat. Ja nekin päättyisivät vääntyneeseen vasaraan...

tiistai 14. heinäkuuta 2009

"Mikä on kun ei taidot riitä..." :)

Flunssa on nyt takana ja sunnuntaina tein ensimmäistä kertaa viikkoihin kunnon harjoituksen! Yhdistelmäharjoitus pyhänä, kuntosali (aerobinen) maanantaina ja tänään tiistaina pitkä juoksu takaavat iloisen mielen. Sekä tietenkin Metsoloiden päätösjakso.

Mutta se siitä. Perjantaina Joroisilla kisataan pikatriathlonissa ja itse odotan kisaa jo ihan sen takia, että (entiset joukkue)kaverini Linda (löytyy myös kisasivujen kuvista) ja Terhi ovat karkeloissa ja onpa mukana osallistujia Scorpion triathlonkoulustakin! Ja unohtamatta triathlonisteja, joita en ole ns. livenä tavannut, mutta josko se nyt onnistuisi! Eli yritän perjantain ja lauantaina aikana kuikuilla "tuttuja", mutta minua voi kyllä tulla juttumaan ihan vapaasti joka välissä! :D Pikatriathlonin ajan kannattaa odottaa, mutta maalissa sitten!

Lauantaina on sitten jännä päivä. Teemu julistikin vuosittaisen SUOMEN TRIATHLONTIETÄJÄ 09 -visan, joten blogissa voi käydä veikkaamassa kolmen kärjen. Viime vuoden veikkaukset löytyy täältä. Palkinnot ovat loistavia, perinteiseen tapaan. Se, onko perheemme menestys perinteinen, saadaan vastaus sitten kisapäivänä. Vuonna 2006 tuli toinen sija, joten sekin olisi mukava uusinta. Mutta lajin luonteen tuntien kaikki on mahdollista. Jännät päivät tulossa.

Nähdään siis Joroisilla ja kaikille tsemppiä suorituksiin, oletpa sitten urheilija, huoltaja, katsoja tai muuten vain paikalla!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Kesäflunssa pilaa tunnelman

Kesä on kohta siinä vaiheessa, että Joroisilla kisataan sprinttimatkalla ja puolimatkalla. Toivottavasti tämä kesä tekee kuitenkin poikkeuksen siinä, että viikonloppua ei tarvitsisi viettää jälleen kaatosateessa. Itse ampaisen matkaan perjantaina ja Teemu kilvoittelee sitten SM-mitaleista lauantaina. Uusia voisi esimerkiksi 2006 vuoden kakkossijan. Nälkää on varmasti alkukauden kankeuden ja tautien jälkeen. Vedon seurauksena kuntosarjassa kilpailee myös Jarkka, jonka on nyt kokolailla pakko päästä maaliin puolimatkalta. (Itsehän sen jo teinkin tuossa taannoin.) Vetoon liittyvää panosta en enää muista, jotain hauskaa se varmasti oli! :)


Uintiharjoitukset mökillä saaressa USA:n reissun jälkeen.

Itselläni on mennyt kehnosti pari viime viikkoa, sillä kurkku on kipeä ja limaa riittää. Mutta ei tästä pidä lannistua, vaan malttaa levätä. Alkuvuodesta pitkitin todennäköisesti tautia aloittamalla harjoittelun liian aikaisin, joten jotain täytyy ihmisen oppiakin. Kipeänä ja loukkaantuneena ollaan tarpeeksi kauan, sillä kisata ja kilvoitella voi aina myöhemminkin, terveenä. Mutta ottaahan se ns. pannuun.

Lopuksi yleinen ilmoitus! Se, kuka jätti nastan Auroran sairaalan kulmille maanantaina, sietäisi hävetä! Maastopyörästäni puhkesi rengas ja Töölön kisahallista matka takaisin kotiin tapahtuikin sitten juoksemalla Teemun taiteillessa kotiin kahden pyörän kanssa... HMPH!

torstai 2. heinäkuuta 2009

"Hoidin itseni kuntoon..."

Nyt kotiinpalusta on kulunut viikko ja vaikka kisasta onkin kulunut jo melkein kolme viikkoa, niin aikaeron tuoma rasitus on vasta nyt poistunut ja lentokoneessa istuminen toi pienen kesäflunssan. Mutta eiköhän viimeistään viikonloppuna taas päästä tositoimiin harjoittelunkin kanssa. Taistelu pyykkivuorta vastaan on hävitty, mutta sitkeästi jatkan vuoren valloitusta.

Kisareissu oli monella tapaa avartava. Tiedän nyt paremmin, miltä urheilijasta tuntuu, mutta myös Teemu sai kokemuksen huoltajan roolista. Roolileikki oli opettavaista ja tekee yhteistyötämme varmasti entistä saumattomammaksi jatkossa. Siitä tulikin mieleeni episodi, jonka todistin lähietäisyydeltä Ironman Coeur d´Alenen maalialueella. PRO-urheilija "menetti marmorikuulansa", koska hänen huoltajallaan ei sattunut olemaan kaikkia tavaroita siinä maaliviivalla. (Ei koskenut allekirjoittanutta, kuten joku ilkeämielinen nyt heti ajatteli.)

Seuraavana aasinsiltaa pitkin kuuluisaan ja odotettuun Triathlonvaimo neuvoo -osioon! Triathlonvaimo neuvoo, jotta älkää hyvät ihmiset huutako sille, joka on koko päivän jännittänyt, kuskannut tavaroita, kävellyt, ajanut, seissyt, kannustanut, huutanut, ottanut väliaikoja, kuvannut, ollut syömättä ja käymättä vessassa jne. Eihän se helppoa ole, mutta yrittäkää olla huutamatta! Ja sitten neuvo niille, jotka ovat tehneet tuon äskeisen listan ja ovat huoltajan roolissa. Älkää esittäkö hankalia kysymyksiä maaliintulon jälkeen, tai älkää esittäkö kysymyksiä lainkaan. Mitä syödään, koska syödään, missä auto on, miksi meni niin pitkään, missä tavarat on, koskeeko johonkin jne. ovat kaikki liian hankalia vastattavaksi, kun takana on useamman tunnin taivallus! Hellin hetki tulee olemaan se, kun huollettavasi könkkää autolle ja horjahtaa sinuun päin. Parasta mitä voit tehdä, on tuoda kuivat vaatteet kaiken varalle maaliin tai hiihtokisoissa ottaa sukset pois jalasta. Eli tiivistetysti: ole hiljaa ja ole paikalla. :D

Lauantaina kahdet häät, joita varten sain ostaa(!) USA:sta uuden mekon. Ja kengät. Ja huivin.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Looking good and strong

Kisastani on nyt neljä päivää ja jalatkin kantavat jo. Oikeastaan ainoastaan reidet olivat hellinä pari päivää kisan jälkeen, joten esimerkiksi polvet kestivät kisan rasitukset. Pikku hiljaa tajuntaan alkaa upota myös se, mitä tuli tehtyä. Ei tosiaan olisi pari vuotta sitten uskonut ja nyt mieli halajaa jo uusiin seikkailuihin. Teemua nauratti, että itseluottamukseni on noussut sille kuuluisalle "uudelle tasolle", kun luettelin osallistuvani mm. New Yorkin maratonille ja täydelle matkalle tulevaisuudessa. Olosuhteet kisan aikana olivat kovat, mistä kertoo 100-400 keskeyttäneiden joukko (iso haarukka määrässä johtuu nähtävästi laskutavasta, sillä osa ei startannut lainkaan ja osa jäi sitten matkan varrelle).

Kuvia kisasta löytyy siis täältä.

Mutta ajatukset ovat jo sunnuntaissa ja Coeur d´Alene Ironmanissa. Eilen kävin uimassa isäntämme kanssa uintipaikalla, kun Teemu ajoi läpi pyöräreitin. Itse pääsin näkemaan pyöräreitin autokyydillä. Täytyy sanoa, että erona esim. Lanzarote IM:iin on se, että tämän reitin pääsee läpi Citroen C2:lla... Mutta kyllä siellä nousuja löytyy ja myös hieman kortteliajoa lukuisine käännöksineen reitin alussa. Vaikutti monipuoliselta ja sopivalta (Teemulle, ei siis minulle).

Isäntäperheemme on erittäin mukava triathlonistipariskunta, Natalie ja Greg, joista Greg osallistuu myös kisaan tavoitteena lippu Havaijille. Mikä parasta, pääsen reitin varrelle autolla sunnuntaina, joten jos sää ei ole kuin Joroisilla (heh heh) niin olisi hyvät mahdollisuudet saada kuvia kisasta otetuksi! Teemu kilpailee numerolla 36 ja Miettisen Tuukka numerolla 35.

Vielä kiittäisin kaikkia onnitteluista ja kommenteista! Kaikkihan lähtee liikkeelle omasta päätöksestä tehdä jotakin. Loppu on myös kiinni itsestään siten, että tavoitteleeko tuota päätöstä sitten täysillä vai ei. Jotta se lopulta onnistuisi tarvitaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Neuvoja ja vinkkejä pitäisi myös pystyä ottamaan vastaan. Mutta myös kannustus on yllättävän tärkeää. Jos teet jotakin harrastuksena ja se vie noin 10 tuntia viikossa sekä viikonloput, voi läheisten ja ystävien olla vaikea ymmärtää sitä. Ammattiurheilijoiden kohdalla se luonnollisesti ymmärretään paremmin. Tässä suhteen olin onnekas ja minulle on varmaankin annettu anteeksi se, että olen ollut ns. huono ystävä. :) Nyt on taas paremmin aikaa käydä kahvilla ja treffata!

Mutta Suomeen hyvää juhannuksen odotusta ja täällä valmistaudutaan sunnuntain 6.25 starttiin...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Kisaraportti

Ui 1,9 km, pyöräile 90 km ja juokse 21,1 km - allekirjoittanut nostaa hattuaan todella korkealle.

Kisa on ohi ja maalissa oli helppo hymyillä. Tässäpä kiinnostuneille raporttia eilisestä. Koska oma starttini tapahtui 14:40, joten koko aamu oli aikaa hermoilla. Hermoilu näkyi lähinnä siten, että en pystynyt syömään aamupalaa juurikaan. (Tämä ei ollut yllätys.) Kisa-aamuna piti viedä vielä T2 (pyörältä juoksuun) vaihdon pussukka ja siitä samalta kulmalta hypättiin järjestäjän tarjoamaan koulubussiin, jolla matkattiin noin 20min uintipaikalle. Kun Jeeppi oli saatu parkkiin ja maksettua, huomasin, että olin unohtanut juomapullot kämpille. Teemu lähti niitä sitten hakemaan ja minä jäin varaamaan jo maksettua paikkaamme. Aikaa oli kuitenkin hyvin, eikä mitään hämminkiä syntynyt. Bussia odotellessa söin paikallisessa kuppilassa kanakeiton. Sää vaikutti hyvältä, aurinko paistoi.

T1 (uinnista pyörälle) alueella oli kaikki kunnossa eikä mitään kummempaa tapahtunut. Odottelualueella laitoin märkäpuvun ja otin yhden geelin noin 15min ennen starttia. Huomasin, että minulla olekaan vettä mukana ja yritin etsiä Teemua. Teemu olikin sitten viimeisen lähtökarsinan luona ja sain hörpättyä suun kostuketta. Aurinkoi paistoi kuumasti, joten oli hyvä homma, että laitoin aurinkorasvaa. Juuri ennen ryhmämme lähtöä aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla. Lähtömerkki tuli ja lähdin rauhassa uimaan omaa vautiani, joka onnistuikin loistavasti. Mutta kun pääsimme rannasta pidemmälle, alkoi melkoinen vaahtopääaallokko tulla vastaan. Ajattelin jo, että näinkö tämä leikki loppuu alkuunsa. En osannut lainkaan uida noin kovassa aallokossa. Ongelmia oli muillakin. Sain itseni taas kasaan uinnin puolessa välissä ja loppumatka oli jo ihan ok. Uinnin loppuaika oli 1:01:36, joka on 15 minuuttia tavoitetta hitaampi, mutta suoritettu kuitenkin. Pyörällä puhuin yhden epäonnisen PRO-naisen kanssa ja hän sanoi, ettei ole koskaan uinut noin vaikeissa olosuhteissa.

Vaihtosujui rauhassa ja mallikkaasti. Onneksi paikalla oli märkäpuvun poisottajat, sillä sormet olivat aivan kohmeessa raikkaan veden lämpötilan seurauksena. Pyörällä oli tarkoitus lähteä rauhallisesti ja pyörä sujui suunnitelmien mukaan. Pyrin pitämään sykkeen 160 ja ottaa nousut rauhassa ja antaa palaa suorilla. Ihme tapahtui, sillä jostakin syystä pääsin ohittelemaan nousuissa! Miehiä meni kyllä ohi, mutta naisia ei juurikaan. Mutta koko pyöräosuuden satoi ja salamoi. Kylmä kävi niskaan ja päähän alkoi särkeä. Polvet oli myös aivan jäykät ja varpaat tunnottomat. Viimeiset 10 mailia ajoin melkein koviten, sillä ajattelin, että vain siten pysyn lämpimänä ja pääsen täältä pois. Aika pahoja kaatumisia näin myös, mutta onneksi niissä ei käynyt mitenkään pahasti. Pyöräaika 3:59:02, joka oli ihan suunnitelmien mukainen. Olisiko mennyt kovempaa, jos ei olisi ollut niin jäässä, sitä ei tiedä.

Juoksuosuuden alku oli aika huvittava. Juoksu tuntui heti hyvältä, mutta jalkaterät olivat ihan tunnottomat ja sitten niihin alkoi sattua. Mutta jo noin vartin jälkeen nekin lämpesivät ja aloin rullaamaan. Tarkoitus oli juosta ensimmäinen kierros rennosti ja sitten toisella kiristää. Juoma-asemilla otin urheilujuomaa ja vettä tai geelin ja vettä, vuorotellen. Kolaa otin myös, joka johti kahteen vessareissuun hapokkuutensa vuoksi. Tosin olihan siinä vaiheessa jo matkaa taivallettu 7 tuntia, joten ei se välttämättä kolasta johtunut. Juoksu kulki loistavasti ja yleisöstä ihmeteltiin vahvaa menoa. Ehkä se oli vahvan näköistä, aika oli 2:27:10.

Koko kisan ajan pystyin hyvin ja viisaasti ottamaan energiaa ja siinä suhteessa ei ollut mitään ongelmia. Suurin kiitos siitä ja ylipäätänsä maaliviivan ylittämisestä kuuluu Teemulle, jota kisapäivä kyllä jännitti. On hyvä muistaa, että sellaiset kisat ovat harvassa, joissa kaikki menee putkeen ja mitään ongelmia ei ole. Minulla ne ongelmat olivat uinnin aallokossa ja pyöräosuuden jäätävässä ilmassa. Toiseen pystyn vaikuttamaan ja toiseen en. Uintia eri olosuhteissa on harjoiteltava ja toki pyöräänkin olisin voinut laittaa enemmän vaatetta.

Yksi iso tavoite on saavutettu. Tavoite, jonka eteen olen tehnyt pari vuotta töitä. Jos esim. Joroisilla tulee vastaan Ironman Boise 70.3 mitalilla ja hatulla varustettu nainen, niin se olen minä! En ota ikinä tätä mitalia kaulasta! :D

Uinti: 1:01:36
T1: 4:38
Pyörä: 3:59:02
T2: 4:51
Juoksu: 2:27:10
Total: 7:37:17

Sijoitus 25-29 naiset: 45
Sijoitus age groupilaisten kesken: 1099, mikä tarkoittaa, että jokunen jäi selän taaksekin! :D

perjantai 12. kesäkuuta 2009

And here we go!

Huomenna tähän aikaan (12:38) ollaan kisajärjestäjän bussissa matkalla kohti lähtöaluetta. 23:40 Suomen aikaa annetaan lähtölaukaus 18-34-vuotiaille naisille. 15 minuuttia meidän perään lähtevät 18-29-vuotiaat miehet, jonka järjellisyyttä voidaan pohtia, mutta heillä ainakin joukon viimeisenä on paljon selkiä vastassa! But I´m going to do my thing and not worrie about others.

On kuitenkin muutama asia, jotka ovat ajatuksissani. Äiti, älä lue seuraavaa. Tänään katselin uutisia ja eilen täällä Boisessa kuoli pyöräilijä jäätyään auton alle. Pyöräilijä oli ajanut tien oikeaa laitaa ja auto oli kääntynyt päälle risteyksessä. Tämä on aina ikävä uutinen. Vesijohtovesi pyydetään myös keittämään, sillä vedessä on kolibakteeria. Tosin me juomme muutenkin pullovettä reissussa. Lisäksi huomiselle on annettu ukkosmyrskyvaroitus, josta tiedotettiin myös kisainfossa. Info oli muutenkin erilainen kuin PRO-urheilijoiden, sillä esille tuli kysymyksiä joita ei ikinä kuule esitettävän PRO-infoissa. Matkaan noin 1500 lähtijästä ensikertalaisia oli yllättävän paljon, eli ensimmäistä kertaa lajia kokeilevia!

Edellä olevat asiat ovat sellaisia, joille ei yksinkertaisesti mahda mitään. Enkä osaa niitä stressata etukäteen. Joroisissa on saanut hyvää oppia helvetillisessä vesisateessa ajamisesta, joten sää ei huoleta minua. Eikä juuri mikään mukaan. Jännitystä on, mutta olisi tylsää jos ei olisi näin pitkän odotuksen myötä. Huomenna lähden rauhallisesti matkaan ja katsotaan, että missä ajassa lopulta tullaan maaliin. Fiilikset ovat hyvät ja on mukavaa vihdoin päästä matkaan!

Lopuksi loistava lainaus TriHive -lehdestä: "Finishing "Dead-Freaking Last" (DFL) is better than "Did Not Finish" (DNF) is better than "Did Not Start" (DNS)".

Kiitos kaikille kannustuksille! Tulen varmasti miettimään niitäkin matkalla! Nyt alan harjoitella maaliviivan tuuletusta.

torstai 11. kesäkuuta 2009

2 päivää

Tänään oli vuorossa avovesiuinti uintipaikan tuntumassa. Itse kisan uintipaikalle ei saa mennä, hylkäämisen uhalla. Ei sinne kyllä kauheasti tee mieli mennäkään, sillä padosta suihkuaa vettä kahden jättimäisen putken täydeltä, joten imu saattaa olla kohtuullisen voimakas. Uinti sujui hienosti eikä mitään paniikin tapaistakaan ilmennyt. Märkäpuvun sain myös päälle täydellisesti, ja myös pois päältä...

Illalla pitää tehdä check-in (eli hakea numero (ja toivottavasti kaikkea muutakin pientä)) ja kuunnella kisainfo. Huomenna perjantaina vien pyörän ja juoksuvermeet tulee viedä kisapäivän aamuna. Oma startti on kello 14.40 ja fiilikset ovat ihan mukavat. Teemun mielipiteen voi lukea hänen blogistaan, joka on jostakin syystä täysin erilainen kuin omani!

Vielä kun saisi uskoa ajaa todella pitkät alamäet täysillä... :)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Perillä Boisessa

Matka meni hienosti ja yksi yö on jo takana, sekä noin 800km. Eilen olimme Seattlen lähistöllä yötä ja tänään ajoimme noin 800 km tänne Boiseen. Uskomatonta kyllä, ei tuo matkanteko tuntunut kauhean rasittavalta ja se meni todella nopeaan. Yksi syy saattaa olla se, että koko matkan oli vähintään kaksi kaistaa ja reilua 100km tunnissa sai paahtaa menemään. Jotenkin kummasti varaamani vuokra-auto muuttui isoon Jeeppiin, kun jätin Teemun hetkeksi yksin autovuokraamon tiskille, mutta kivaahan tuommoisen "laivan" kyydissä on olla. Tosin ei sinne sisään mahdu kauhean paljon enempää tavaraa kuin Opeliin... :D

Nyt on tavoitteena sopeutua aikaeroon ja aika hankalaa se on ollut. Tosin aikaakin on kulunut varsin vähän, mutta Teemu kyllä sopeutuu tähän paljon paremmin kuin minä. Jospa huomenna olisi jo parempi eikä pää jumittaisi. Kisa ei ole vielä mielessä, niin kuin ei mikään muukaan tässä vaiheessa aikaerokärsimystä!

Kuuma on kyllä, +27 astetta ja aurinko paistaa. Ei siis ihan minun keli, mutta vielähän se tästä "suruksi muuttuu"! :) Pää on tyhjä ja silmissä painaa. Kello on 21.40 paikallista aikaa, joten vielä vähän aikaa ja sitten saa ruveta nukkumaan...

tiistai 2. kesäkuuta 2009

11 päivää

Kisaan on 11 päivää. Ja minulla on kaikki "age grouper"-oireet. Se tarkoittaa jännitystä, ahdistusta, epätoivoa, epäuskoa, paniikkia jne. Kuitenkin olen onnellisessa asemassa, sillä olen saanut tässä vuoden aikana erittäin hyviä neuvoja ja vinkkejä luonnollisesti Teemulta, joka on suunnitellut harjoitteluni, mutta myös esimerkiksi Tompalta, Antilta, Ekiltä, Mikolta, Jarkilta pyöräilyssä ja monilta muilta sekä tietenkin useilta lukijoilta! Minun ei siis ole tarvinnut kantapään kautta oppia harjoittelemaan ja valmistautumaan, vaan olen saanut apua alan ammattilaisilta. Tompan terveiset voin varmasti paljastaa, eli työt on tehtävä Suomessa ja sitten USA:ssa otetaan kevyesti ja valmistaudutaan rauhassa kisaan. Hätäily taitaa olla "age groupereiden" perisynti, sillä kisapaikoilla näyttää aina siltä, että kovimmat suoritukset tehdään ennen kisaa "age groupereiden" sarjoissa hermojuoksussa ja -pyöräilyssä.

Viime viikon harjoittelu oli seuraavanlaista:

Maanantai: pesäpallo 75'
Tiistai: pyörä (sis. täydet tuumat 2x10') + juoksu 10'
Keskiviikko: työmatka
Torstai: kuntopiiri 30'
Perjantai: juoksu 115'
Lauantai: pyörä 120'
Sunnuntai: avovesiuinti 35'

Yhteensä: noin 8 tuntia

maanantai 25. toukokuuta 2009

Varustelista

Ohessa lista varusteista, jotka pitäisi olla mukana vajaan parin viikon päästä. Puuttuuko listasta jotakin? Tai onko muita hyviä vinkkejä tai ehdotuksia? Patukat ja geelit eivät päässeet tähän listaukseen, mutta tokihan ne on oltava mukana.

Uinti:
  • märkäpuku
  • uimalasit
  • uimahattu
  • neopreeniset uintisukat (varalta, jos viime vuoden +14 astetta toteutuu uinnissa)
  • kisa-asu
Pyörä:
  • pyörä
  • pyöräkengät (POSTISSA)
  • polkimet (POSTISSA)
  • kypärä
  • geeliboxi
  • varakumi
  • pumppu
  • kaasupatruuna
  • boxivarakumille yms. (PUUTTUU)
  • numerovyö (PUUTTUU)
  • aurinkolasit
  • juomapullot ja -telineet
Juoksu:
  • lenkkarit (PUUTTUU > KIIRE)
  • lippa
  • sukat

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

20 päivää

Eilinen jännitys muuttui aamulla pettymykseksi, sillä Teemu on joutunut päivystämään viime yön vessassa ja kunto on mennyt melko heikoksi. Eli kaudenaloitus siirtyy sitten muihin karkeloihin. Harmittaa, joskin se on melko lievä ilmaus, mutta näille asioille ei mahda yhtään mitään. Jokainen vatsaflunssan läpikäynyt tietää, että siinä kunnossa ei urheilla yhtään mitään.

Itse pidin sitten perheemme urheilusuorituksia yllä pyörällä ja päälle juosten. Olipa lämmintä ja juoksinkin sitten "vieraitamme" vastaan Seurasaareen. Nyt on taas viikko pulkassa ja Frasier-putki Nelosella menossa.

Boisen kisaan on 20 päivää. Siihen valmistuin tällä viikolla seuraavasti:

Maanantai: kuntosali 70'
Tiistai: juoksu 20' + uinti 70' + juoksu 15'
Keskiviikko: pesäpallo 60'
Torstai: juoksu (sis. mäkivetoja 10x50m) 60'
Perjantai: kuntosali 75'
Lauantai: ap uinti 80' & ip juoksu (sis. 10x100m vedot) 80'
Sunnuntai: 2h55min pyörä + juoksu 10'

Yhteensä: 12h

lauantai 23. toukokuuta 2009

Jännitystä ilmassa

Teemun huominen kaudenavaus Barcelonassa jännittää. Tänään jännitti Toivasen Teemun Lanzarote IM -kisa, jota seurasin monta tuntia internetissä oman uinti- ja juoksuharjoituksen välissä. Ja yleisesti jännittää oma kisa, joka siintää kolmen viikon päässä.

Juuri tulleen tiedon mukaan (tämähän on uutisblogi) Teemu kärsii vatsakivuista ja yleisestä huonovointisuudesta, joten aamulla olemme toivottavasti asian suhteen viisaampia. Kyse ei kuitenkaan ole mistään perhosista. On kyllä pirullisen huonoa tuuria, jos joku pöpö on tarttunut teräsvatsaiseen mieheen, mutta eipä sitä auta etukäteen surkutella. Nyt siis on jälleen yksi asia lisää jännitettävänä...


Enää ei tarvinnut jännittää.


sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Uusia aluevaltauksia

Töissä kuherruskuukausi alkaa olla ohitse ja päivät ovat työntäyteisiä, mikä on positiivinen asia. Lisäsin työhuoneeni viihtyvyyttä perjantaina viherkasvilla, toiveina saada siitä pitkäikäinen piriste. Toinen motivaatiopiriste on kuva viime syksyn Ranskan EM-kisojen startista, joka näin oman kisan lähestyessä on enemmänkin "kauhiste" kuin piriste...

Ohessa olevista viime viikkojen harjoituksista näkyy kaksi merkille pantavaa asiaa. Kohta yksi, eilinen 5,5 tunnin harjoitus, jossa Teemu ulkoilutti minua pyörällä pitkin maita ja mantuja reilun 110km verran, jonka jälkeen kipaisin reippaana tyttönä vielä juoksemaan. Kokojemme vuoksi Teemulla ja minulla on se yhteistä, että molemmilla juoksu kulkee paremmin tuommoisen perusteellisen alkuverryttelyn jälkeen. Tosin Teemu jäi tekemään ruokaa, kun hilpaisin juoksulenkuralle. Että siitäpä mallia pojat! ;)

Toinen asia on alkanut pesäpallokausi. Minuthan on tunnetusti helppo houkutella mihin tahansa urheiluhommiin mukaan ja tällä kertaa sen onnistui tekemään lähiesimieheni. 15 vuoden tauon jälkeen löysin itseni maanantaina palauttelemassa mieleeni pesäpallon saloja ja jo keskiviikkona pelasi sekajoukkueemme kuntopesiksen ensimmäisen sarjapelin. Teemu saatiin myös joukkueeseen ja hän kiittikin luottamuksesta lyömällä kunnarin. Itse kotiuttelin muutaman juoksijan ja poltinkin pari. Yhtälailla tupeksin palon arvoisesti omalla lyöntivuorollani. Yhtä kaikki, oli taas kerran erittäin hauskaa harrastaa tosissaan muttei vakavissaan.

Tämä viikko:

Maanantai: pesäpalloharjoitukset 75'
Tiistai: uinti 75'
Keskiviikko: pesäpallopeli 60'
Torstai: juoksu 75'
Perjantai: lepo
Lauantai: pyörä 5h20min + juoksu 10min
Sunnuntai: kuntopiiri 45'

Total: 11h

Viime viikko:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: lepo
Keskiviikko: salibandy 60' + kuntopiiri 30'
Torstai: 45' pyörä + 45' juoksu
Perjantai: lepo / matkustus
Lauantai: Länsiranta Hölökkä (n. 14km) 1:23:58
Sunnuntai: Pyörä (tekniikka) 60'

Total: n. 6 tuntia

torstai 7. toukokuuta 2009

Deep Blue Sea

Seuraava kirjoitus sisältää vakavaa pohdiskelua, joka lienee tuttua jokaiselle, joka on joskus ollut uuden asian edessä. Puolimatkan kisaan on 37 päivää aikaa ja itse reissuunhan lähdetään viikkoa aikaisemmin. Koska kisa lähestyy, myös ajatukset ajautuvat tulevaan koitokseen. Päälimmäisenä on jännitystä, epävarmuutta, pelkoa ja innostusta.

Ensimmäisenä luonnollisesti uinti. Uintiin kulminoituu varmasti se suurin epävarmuus ja pelkokin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että olen yrittänyt tehdä mielikuvaharjoituksia lähtötilanteesta ja odotuksesta. Kokemuksesta tiedän, että saan täydellisen paniikin päälle ja sykkeen huippulukemiin, jos vain annan sen tapahtua. Sen sijaan yritän ajatella, että olen tehnyt tämän kymmeniä, jos ei satoja kertoja, joten tilanne on hallinassani. On varsin hankalaa uida, jos kroppa ja mieli ovat ylikierroksilla. Ajattelen, että uin oman uintini ja en välitä varsin todennäköisistä kontakteista uinnin aikana.

Pyöräosuus ei aiheuta samanlaisia tuntemuksia, joka kertoo myös siitä, että vesi on vielä outo elementti minulle (kahden vuoden jälkeenkin). Pyörä on hyvä ja kisan aikana tehtäviin tankkauksiin minulla on varsin selvät sävelet. Mahdolliset tekniset ongelmat mietityttävät, mutta määränsä enempää en voi opiskella mekaniikkaa, joten rengas voi puhjeta, mutta siitä jännittävämpiä tapahtumia ei tarvitsisi tulla.

Juoksuosuus näin etukäteen ajatellen on varmasti omalla tavallaan se rankin. Vaikka harjoittelua on tätä varten vuosi takana, niin alkuvuoden sairastelu nakertaa itseluottamusta. Pystynkö minä, jaksanko minä ja osaanko minä? Muutamien harjoitusten perusteella ei pitäisi olla ongelmia, varsinkin kun aikatavoite on löysästi 6-8 tuntia. Oikeasti sen näkee vasta 13.6.2009. Sitä ennen ensimmäinen startti on Länsiranta Hölökkä lauantaina Kuopiossa, missä eräs Savolainen Teräsmies vetää alkuverryttelyn.


Kuvassa uintia Havaijilla vuonna 2007. Itkisikö vai nauraisiko?

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Lepoviikon tarinat

Kulunut viikko on ollut melkoista rumbaa, johon mahtui töissä kahden päivän koulutus, kurkkukivun pilaama keskiviikko, vappu teekkareiden kanssa, ensimmäiset vieraat Munkkiniemessä ja Triathlonliiton hallituksen kokous. Teemu oli suunnitellut lepoviikon, joten kokonaisrasitus ei (nähtävästi) noussut liian kovaksi. Säikähdin, että kurkkukipu enteili flunssaa ja pidin lepopäivän, mutta nähtävästi kipuilu johtui allergiasta ja meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Viikon treenit:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: juoksu 75' (sis. 2x5x30m kiihdytys)
Keskiviikko: lepo / kurkkukipu
Torstai: lepo / matkustus
Perjantai: lepo
Lauantai: pyörä 45' + juoksu 30'
Sunnuntai: juoksu 45' + kuntopiiri 30'

Yhteensä: noin 5h


Johan kaikki (kaksi) lukijat ovat päättäneet tulevan kesän (kunto)triathlonkoitoksensa? Vaihtoehtoja on useita ja matkoja joka lähtöön! Esimerkiksi täältä voi käydä katsomassa omansa, joten haastankin kaikki kokeilemaan lajia, jotka sitä eivät ole vielä tehneet. Ensi lauantaina osallistutaan Länsiranta-Hölökkään Kuopiossa.

Täytyy sanoa, että urheilu- ja liikuntaharrastukset auttavat yllättävän paljon siinä tilanteessa, kun ihminen koettaa integroitua uuteen ympäristöön ja paikkakuntaan. Olen itse saanut apua pyöräreittien suhteen sekä uintivuorojen ja juoksumaastojen kanssa. On mukavaa tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea saada apua kun sitä tarvitsee. Itsekin sitä mielellään auttaa muita, jos on siihen suinkin kykenevä. Ja minua saa opastaa ja neuvoa, ainakin näissä pääkaupunkiseudun triathlonasioissa... :D

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Lätkän MM-kisat

Joka vuotinen jääkiekon MM-kisapostaus on jäänyt nyt viime tippaan. Mutta edellisvuosien tapaan sisältö on sama. Mahdollisimman monet pelit pyrin katsomaan ja muitakin kuin Suomen pelejä. Itse asiassa, meillähän tunnelma on kuin tässä SM-liiga mainoksessa! :D

Veikkasin töissä, missä muuten on urheilua seuraavia (siten siis valistuneita) ihmisiä, että lopputulos tulisi olemaan 1. Canada, 2. Venäjä, 3. Tsekki ja 4. Suomi. Ei minulla Suomen menestystä vastaankaan mitään ole, mutta olen realisti. Lupaan kuitenkin maalata siniristilipun naamaani (jälleen), jos vuoden -95 "temppu" uusitaan.

Melkein yhtä jännittävää on seurata sitä, pysyykö Apen korvanapit korvissa. Viime vuonna asian kanssa oli jotain probleemia.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Terve vaan!

Tänään oli sunnuntaiseen tapaan pitkän pyörälenkin vuoro ja päälle tietenkin juoksua. Aurinko porotti heti aamusta ja nyt arveluttaa vain se, että kuinka kirjava naamani on huomenna. Toinen asia, mitä lenkillä mietin, oli "ikuinen" kysymys siitä, että miksi pyöräilijät eivät tervehdi/tervehtii muita pyöräilijöitä. Asiaa on vuosia puitu mm. Fillari lehden-foorumilla. Muistelen, että Teemu on asiasta joskus blogissaan myöskin raportoinut. Empiirinen aineistoni tältä päivältä kertoo, että neljä trikooverhoiltua pyörähirmua yhdestätoista vastasi tervehdykseeni ja loput katsoivat oudosti! :D Onneksi kuitenkin nuo neljä tervehtivät sitäkin reippaammin. Eihän se nyt ole kauhean iso asia, mutta minusta on mukavaa morjenstella vastaantulijoita.

Ensi viikosta taitaa tulla hieman kevyempi viikko, sillä torstaista lauantaihin olen Lappeenrannassa ja sunnuntaina on Triathlonliiton hallituksen kokous. Tämän viikon treenit menivät seuraavasti:

Maanantai: kuntosali 50'
Tiistai: lepo
Keskiviikko: salibandy 60' + kuntopiiri 30'
Torstai: pyörä (trainer) 45' + juoksu 25' (sillä muuttoauto kurvasi pihaan)
Perjantai: juoksu 50'
Lauantai: ap juoksu 30' & ip uinti 90'
Sunnuntai: pyörä 3h 5min + juoksu 25'

Yhteensä: 10 tuntia

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Oma koti kullan kallis...

Viimein viime torstaina saimme loputkin tavaramme Kuopiosta Helsinkiin. Koti on taas koti ja omat "romut" ympärillä. Teemu ehti olla kotona kokonaisen päivän, kun tänään aamulla suuntasi kohti Mallorcaa. 2007 ja 2008 olen ollut toukokuun leirillä/kisamatkalla mukana ja nyt, kun todellinen tarve sille ehkä olisi, niin en pääse enää mukaan (johtuen siis töistä). Kuitenkin harjoittelu on sujunut Suomessakin ihan loistavasti, mutta olisihan se ollut mukava hoitaa UV-allergian siedätyshoito etelässä ennen USA:n matkaa.

Elixirissä oli viime maanantaina Virtasen Jannella triathlontreeniä, joka näytti kyllä hurjalta touhulta. Lajin kokeilemista harkitsevia voisi rauhoitella siitä, että ihan tuollaisiin suorituksiin ei tarvitse valmistautua tai esimerkiksi Helsinki City Triathlonia varten tuohon tapaan harjoitella! :D Aivan yhtä hurjaa touhua on Elixirin kuukauden karkkilakko, mutta leikkiä ei kyllä ole Virtasen tavoitekisakaan, Lanzarote Ironman. Nostan miehelle hattua ja toivotan tsemppiä!

EDIT: Löysin Elixir -videon, jossa Hagqvistin Antti selostaa tulevaa urakkaa sekä sitoutumisesta ja valmistautumisesta täydelle matkalle.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Loistava treeniviikko

Kello on hieman yli kahden sunnuntaina ja minä olen jo ajanut 3h40min pyörää sekä juossut siihen päälle 20min. Reittioppaani oli loistava ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan, kiitos vain Espoon suuntaan! Hieman vajaat 80km on takana ja vaikka jonkin verran liikennevaloissa sai alussa/lopussa seistä (missäpä niitä ei olisi), niin muuten sai kyllä ajaa rauhallisia maanteitä. "Oppaani" jatkoi vielä lenkkiään.

Hyvä lenkki antoi kyllä uskoa ehkäpä hieman arvoituksena olleeseen pyöräkuntoon. Vauhti oli pyöräilijälle rauhallista pyöritystä, mutta minulle ihan kelpo nopeutta näin ensimmäiseksi lenkiksi. Ja Scorpion kiisi maantietä kuin unelma. Vaikka Tiinan wanha sotaratsu olikin kimmoke lajin kokeilemiseen, niin ei sitä varmaankaan tule ikävä täysin sopivan hiilikuitu-unelman jälkeen! ;D Lenkillä tavattiin myös Ahlroosin Pasi, jonka jo hetken säikähdin jäävän seuraamme ajamaan! Olisi vauhti noussut sille legendaariselle "aivan uudelle tasolle". Pyöräosuuden oli varmaankin lopettanut myös ulkoministerimme ja siirtymä juoksuosuudelle oli tapahtumassa.

Tästä viikosta jäi aivan mielettömän hyvä fiilis ja Boisen kisaan on aikaa 55 päivää. Usko kunnialliseen läpimenoon (lue: maaliviivan ylittäminen) vahvistuu päivä päivältä.

Ja sitten ne treenit:

Maanantai: pyörä (trainer) 180'
Tiistai: juoksu 55'
Keskiviikko: lepo
Torstai: pyörä (trainer) 45' + juoksu 45'
Perjantai: uinti 35'
Lauantai: ap uinti 3000m kelaus 80' & ip juoksu 50'
Sunnuntai: pyörä 3h40min + juoksu 20'

Yhteensä: reilut 12 tuntia

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Kelaa, hei!

Siis uima-altaassa vietetty aika saa otsikot todella hauskoiksi, ainakin omasta mielestäni... Olen luvattoman pitkillä välillä päivittänyt blogiani viime kuukausina, mutta lupaan ryhdistäytyä sen asian kanssa! Ensi viikolla saadaan viimeisetkin tavarat ja huonekalut tänne Helsinkiin ja voimme palata ns. normaaliin päiväjärjestykseen. Siihen liittyy myös toivottavasti se, että esimerkiksi pyörälenkille lähtiessä ei tarvitsisi tehdä keräilyerää mahdollisesta vaatevarustuksesta, vaan voisi pukea asianmukaiset vehkeet päällensä. Jos huomenna täällä etelässä näkyy kummannäköisessä varustuksessa polkeva fillaristi, niin se on luultavasti allekirjoittanut.

Tänään suuntasin Itäkeskuksen uimahalliin uimaan 3km kelausta. Ja sehän meni odotettua nopeammin, mikä on tietysti hyvä uutinen. Huomenna on tarkoitus lähteä ajamaan pitkää pyörälenkkiä yhdessä ystävällisen pyöräilijän kanssa, joka on luvannut toimia myös oppaana. Katsotaan, että jaksanko hänen vauhtiaan vai käännynkö takaisin puolesta välistä. Scorpion pääsee siis tositoimiin.


Kuva kotikulmilta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Back in business

Jep, viikosta kehkeytyi aivan loistava joka suhteessa. Harjoittelua kertyi 10 tuntia, ystäviä ja sukulaisia on tavattu ja kulttuuriakin on harrastettu. Tänään suunnistimme Suomen kansallismuseoon ja tutustuimme muutenkin uuteen kotikaupunkiimme. Illalla oli sitten juoksun vuoro ja omallani "eksyin" Seurasaareen. Oli kyllä hienot polut juosta ja jatkaa museoteemassa muutenkin, kirkkoveneitä ihastellen.

Treenit:

Maanantai: uinti 45' + pyörä 60'
Tiistai: pyörä 60'
Keskiviikko: salibandy 60'
Torstai: pyörä 60' + juoksu 30'
Perjantai: juoksu 60'
Lauantai: uinti 35' + pyörä 120'
Sunnuntai: juoksu 50'

Total: n. 10 tuntia

Jotenkin kuitenkin seuran ja sen porukan tuomaa harjoitusseuraa ja -vuoroja on tullut ikävä. Nähtäväksi jää, kuinka tämä probleemi tulee ratkaistua.

Ja vielä yksi asia: IM Boise 70.3 -sivut on avattu!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Uusi tulokas

Koti alkaa pikku hiljaa(!) näyttämään kodilta, joskin tässä kodissa ei ole vielä esimerkiksi sohvaa tai mattoja. Mutta yksi tärkeimmistä sisustuselementeistä on jo paikoillaan ja eilen pääsin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan. Tämä ei ole muotiblogi, mutta tässäpä kuva uudesta tulokkaasta:
Töissä alkoi kolmas viikko. Siellä edetään myös pikku hiljaa ja ihmiset sekä asiat alkavat olla tutumpia. Keskiviikkona työpaikan salibandyjoukkue saa savolaisvahvistuksen, siirtosumma ei tainut kuitenkaan olla kauhean iso! :D Tänään teen excursion Töölön Urheilutalon uimahalliin, jos vaan partiossa hankitut suunnistustaitoni riittävät.

Harjoittelu on ollut noin 5h/viikossa ja olen potenut siitä huonoa omatuntoa. Toisaalta olen saanut paperit ulos (ja tänään postissa kotiin) YO:lta, muuttanut Helsinkiin ja aloittanut uuden työn, joten ihan lapasia heilutellessa aika ei ole mennyt. Nyt on kuitenkin korkea aika päästä taas harjoittelun rytmiin ja saada tehtyä vielä hyvät pohjat ennen kesäkuun puoltaväliä. Huolettaa vähän, mutta toisaalta, kokemuksen vuoksi ei tarvitse rakentaa mitään tulostavoitteita ja pyöräosuudelle pääsy olisi hieno juttu jo sekin.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Ihmemaassa

On varmasti helppo kuvitella, että melkoista haipakkaa on viimeiset päivät olleet. Uutta asiaa tulee koko ajan ja jos "talossa" liikkuminen on hankalaa, niin Helsinkikin tarjoaa haasteita! :) Toisaalta se on hauskaa ja toisaalta se tuo ylimääräistä työtä. Virkanaisen ura on siis alkanut ja tänään sain vihreää valoa myös Boisen kisamatkalle. Nyt siis harjoittelu voi hyvillä mielin jatkua kohti kesän tavoitetta.

Tänään löysin itseni läheisestä liikuntahallista, tarkemmin sen kuntosalilta. Spinningpyörää, soutulaitetta (vai mikä-se-nyt-oli) ja kuntopiiriä. Olen saanut myös tarjouksen uintireissusta, jonka aion ottaa vastaan. Esimies oli hehkuttanut työpaikan salibandyjoukkueelle savolaisvahvistuksesta ja nyt siellä puhutaan sarjanoususta. Kauheat paineet. Pesä- ja jalkapalloakin on tarjolla sekä jumppaa! :)

Rakas mieheni on kirjoittanut yksin olemisen kiroista, tai kuten hän sanoo, sinkkuelämästä ilman oikeuksia. Aivan oikein, tässä tapauksessa on olemassa vain velvollisuuksia! :D Kauhean hankalalta tuo kuulostaa. Naisestahan tämä kaikki on aivan normaalia ja hoituu kaikkien(!) muiden töiden ja askareiden lomassa.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Uusi aika

Tämän blogin alaotsikkona luki pitkään: "Tasapainoiluja opintojen viimeistelyjen, työelämään siirtymisen sekä miehen huippu-urheilun ja oman huippukuntoilun keskellä." Vihdoin on tullut aika ottaa kaksi ensimmäistä tasapainoilun kohdetta pois listalta. Sain tiedokseni pro gradu -lausunnon tänään ja maanantaina alkaa työt. En myöskään voi tituleerata itseäni enää ikuiseksi opiskelijaksi, vaikka paperit ovat tulossa vasta ensi viikolla.

Seuraavat pari viikkoa voi olla melkoista haipakkaa. Uuden työn aloittaminen on aina jännittävää, ja nyt se pitäisi tehdä uudessa ympäristössä! Olenkin aina nauranut, että navigoin paremmin Krakovassa kuin Helsingissä, mutta tämä asia (toivottavasti) muuttuu tänä keväänä!

Uusi aika alkaa kirjaimellisesti siis maanantaina ja varsinainen muutto meillä on sitten edessä huhtikuun alussa. Blogissa tulee siis tulevaisuudessa varmasti raportointia myös savolaisen teräsmiesnaisperheen sopeutumisesta Helsingin vilskeeseen.

Aurinkoista viikonloppua vaan kaikille!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Uudet tuulet

Tulevana lauantaina on triathlonliiton hallituksen kokous sekä liittokokous Pajulahdessa. Minä suuntaan kokousten jälkeen itseni Helsinkiin. Kotona on tällä hetkellä melko masentavat näkymät, kun jätesäkit ja laatikot ovat vallanneet suurimman osan elintilasta. Teemu joutuu vielä asumaan täällä.

Antibioottikuuri on toiminut ja korvat ovat parantuneet. Sopivien korvatulppien etsintä varmaankin jatkuu, sillä en kokenut noita silikonitulppia kovin hyviksi niiden asettamishankaluuksien vuoksi.

Viime viikon harjoittelu oli jälleen vähäistä, mutta jospa nyt tuo sairastelu on ohi:

Maanantai - Torstai: lepo / AB-kuuri
Perjantai: kuntosali 60'
Lauantai: uinti 60'
Sunnuntai: pyörä (trainer) 45' + kuntopiiri 15'

Total: 3 h

torstai 12. maaliskuuta 2009

Puolasta Munkkiniemeen

Asunto on löytynyt ja siten yksi suurimmista stressin aiheuttajista on hoidettu. Toivoisin, että voisin sanoa samaa tästä riippuvasta taudin rippeestä, joka ei meinaa millään luovuttaa otettaan minusta. Eihän tämä arkea haittaa lainkaan, mutta treenin kannalta nollapäiviä on tullut jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuntimääristä viis, mutta "tekemättömyys" alkaa olla jo vähän liikaa.

Munkkiniemestä löysimme sitten kotimme. Kun asuimme Puolassa oli työmatkani noin 6 km. Aikaa tähän työmatkaan kului aina noin 1-1,5h. Ensin bussilla keskustaan ja sitten ratikalla yliopiston eteen. Ratikan olivat kuin tinakuppeja ja oli aivan tavallista, että raiteita hitsattiin aina ratikoiden välissä vähän takaisin kiinni toisiinsa.


Ratikka ja bussi pääkadulla.


Bussi.