Leiri takana- mielenkiintoinen kesä edessä

Calellan leiri on nyt takana ja kaikki meni suunnitellusti. Aivan mahtava reissu ja Teemun vanhemmat pitivät huolta Irongirlin päiväohjelmasta sillä välin kun me hikoiltiin muissa merkeissä eli treeneissä. Aivan erityiseksi tämän leirin teki (edellisten lisäksi) se, että pääsimme yhdessä Maijan kanssa toteuttamaan Teemun huolellista leirisuunnitelmaa.

Säät suosivat pääosin eikä yhteen treeniä jäänyt sen puolesta tekemättä. Muutaman tunnin odottamisen jälkeen pääsimme matkaan niinä muutaman aamuna, kun sää oli sateisempi. Aurinkoa ja hellettä riitti ihan kiitettävästi, ainakin vuoripäivänä. 

Leiriin valmistautuessa ohjelmassa oli matkustuspäivän lisäksi kaksi lepopäivää, jotta kroppa pystyy ottamaan tulevan rasituksen vastaan. Kuuden leiripäivän aikana treeniä tuli yhteensä n. 25 tuntia. Ensimmäisenä päivänä ajettiin 4h "totuttelulenkki" kohtuullisen tasaisella. Toisena päivänä pysyttiin käytännössä vielä tasamaalla 5h verran. Kolmantena päivänä ajettiin ns. voimanousua ("täydet tuumat"), jonka jälkeen juostiin 1h sisältäen 4 x (10min alle 5min/km + 5min alle 6min/km). Illalla vielä uitiin 1,5km suurelta osin räpylöillä. Perinteisesti neljäs päivä on pyörätön päivä, joten aamulla 1h juoksua ja illalla 2km uinti ja pieni jumppa. Viidentänä päivänä oli edessä vuoripäivä. Nousumetrejä tuli 1540 ja aivan mielettömät tunnelmat koko päivän! Kuudentena päivänä oli edessä ns. vaihtoharjoitus, eli leirikisa. Ensin ajettiin 30km, juostiin 30min, ajettiin 30km ja juostiin 30min. Tässä huomasin, että pyörävauhdissa on tapahtunut tosi ärreetä kehitystä, sillä jaksoin itsekseni jauhaa 30km/h-vauhtia koko setin ajan eikä juoksukaan siitä kärsinyt.

Leiristä jäi tosi hyvät fiilikset ja Frankfurtin kisaa varten ollaan juuri oikealla tiellä. Jos 12h alitusta lähtee tavoittelemaan, niin kaikki saakin mennä juuri näin putkeen. 

Fisut 50m ulko(!)altaalla.

Vahinkokuva, mutta ihan hauska.

Tuolta vuorelta me tultiin. Vuoret eivät anna armoa. Vaikea sanoa kumpi on "kivempaa", nouseminen vai laskeminen.

Kylläpä naurattaa. Luulimme, että nousu loppuisi jo, kun kaksi tuntia olimme nousseet. :D

Merinäköala.

Baba Lybeck kirjoitti blogissaan Team Elina Jouhkista. Olimme Elinan kanssa yhteyksissä ilmoittautuessamme yhtä aikaa 2014 Frankfurtin Ironmanille viime vuonna. Silloin puhuimme rintasyövän ehkäisemiseksi kampanjoimisesta. Itseänikin lähipiirissä tuo asia oli koskettanut, joten olin valmis lähtemään mukaan. Nyt asia on saanut uuden käänteen Elinan sairastuttua toistamiseen leukemiaan ja minulle on kunnia-asia olla mukana Team Elina Jouhkissa, joten #PinkWheels -teema tulee näkymään tässäkin blogissa. Tulen omistamaan tulevan Frankfurtin Ironmanin Elinalle. Samalla liikutaan Suomen Roosa Nauhan ja SPR:n kantasolurekisterin puolesta. Team Elina Jouhkia voi tukea osallistumalla keräykseen. Itse osallistun keräykseen harjoitusleirillä kerättyjä tuntia vastaavalla määrällä.