9.

Lauantai alkoi taas kello kuuden herätyksellä ja uimahallin ovella olin jo 6.55. Kovat ja hyvät treenit heti aamusta on kyllä mahtava asia. Sitten kaikki on tehty. Treenien jälkeen kiirehdin kotiin, jotta Teemu pääsi murjomaan omaa treeniänsä. Tänään kyllä jalat painoivat, liekö syy sitten 100km Wattibikettelyssä vai/ja eilisessä hieronnassa. 

Tuulettelin jo ennen treeniä. Muuta en voi kertoa, koska kuva liittyy joulun salaisuusasioihin.

Tänään oli käytännössä viimeinen mahdollisuus hoitaa joulun pukkiasiat kuntoon. Ja niinhän me sitten tehtiinkin. Samalla reissulla käytiin myös kahvilla ja syömässäkin! Kyllä oli melkoista herrastelua. Yksi puheenaiheemme oli satulat, mutta onneksi muitakin aiheita oli. Eilen tilattiin uudet maantiekengät minulle ja satuloita Teemulle, joten paketteja taas odotellessa. 

Ravintola Hurma.

Lisäksi leivottiin kasa pipareita. Ensi viikonloppuna ollaan reissussa, joten joulua sai puuhata tänään oikein kunnolla. Mutta mikä siinä, hauskaahan se on. Koko perheen voimin koristeltiin piparkakkuja. En ole varma, että onko osassa keksiä vai kuorutetta ja hipleitä enemmän...

Uimarit.

8.

Tänään Kuopiossa tuli lunta reilut 20cm. Sitä tuli aamulla ja sitä tuli illalla. Minulla oli heti aamusta hieroja, josta onnistuin myöhästymään vaikka otin melkein 15min lisäaikaa pyörällä siirtymiseen! Tosin siinä 30min aikana jouduin tunkkaamaan (eli työntämään) muutamaan kertaan ja pari kertaa olin jo varma että nyt kaadutaan.

Kuvituskuva viime talvelta. Melko samat tunnelmat.

80min hieronta jatkoi tätä hyvin alkanut aamua. Siinä irroteltaessa lihoja ja muita tykötarpeita toisistaan, tuli vuoden ja hyvä osa ensi vuoden kirosanoista käytettyä. Tämä kaikki jo ennen kello yhdeksää! Siitäpä jatkoin onnistumisten sarjaa ja seuraavana myöhästyin töistä...

2/4 osaa joukkueesta kasassa.

Seuraavaan kalenteritapahtumaan yritin suoriutua ajoissa. Töiden jälkeen näin Kuopio-hallilla ystäväni P:n, jonka kanssa olemme siellä vuodesta 1992 alkaen treenanneet. Pääasiassa yleisurheilua. Tosin nyt tässä välissä on ollut vähän pidempi aika. Nyt P heilui kuntosalilla ja minä katselin päältä. Todettiin kyllä, että ensi kesän viestikisat kaipaisivat vielä kahta juoksijaa joukkueeseen. Matkoista voidaan sopia.

7.

Miltä ihminen näyttää uituaan 3,8km, pyöräiltyään 180km ja juostuaan vielä siihen päälle maratonin? Neljän kisan otannalla vastaus on tässä:

Selvästikin vauhti painaa ja se näkyy naamasta. 2011 (oik. alhaalla) olen hankkinut ruokaa ja olutta (alkoholitonta) ja elämä hymyilee. 2014 (oik. ylhäällä) olen saanut eteeni suklaakakkua, joten mikä voisi olla huonosti? Muistaakseni olin paranut aikaani parilla tunnilla. 2016 (vas. ylhäällä) näytän siltä, että "ähäkutti, minäpä tiesin että pystyn siihen!" Teemun kasvoilta paistaa... noo... yllättyneisyys? 2017 (vas. alhaalla) 11 tuntiin painelu näkyy naamasta väsymyksenä, mutta myös tuolloin tuntemani onnellisuus ei kyllä välity hyvin. Olut ei ollut Puolassa alkoholitonta, jäi kyllä (suureksi osaksi) juomatta.

6.

Hyvää itsenäisyyspäivää. Muistan kun Suomi täytti 75 vuotta ja peruskoulussa valmisteltiin sen tiimoilta esityksiä ja askarteluja. Nyt 100-vuotiasta Suomea on hienoa juhlia ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tänä vuonna juhlinta on ollut freesiä ja sille on löytynyt luontevia muotoja kaikille.

Kunnonsalin Wattbiket hurisivat yhteensä 600km verran. Kuva: Hurulan kotiarkisto.

Hurulan Matilta tuli joku päivä sitten viestiä, että ajetaan 100km Wattbikellä itsenäisyyspäivänä. Niin sitä sitten kello 8.00 alkaen poljettiin. Aikaa tähän meni 3h6min. Keskivauhti oli 32,1km/h. Suhteellisen helposti tuo satku meni ja Heidi kehitteli vielä treenit tehtäväksi ajon aikana, joten hyvässä seurassa aika sujui rattoisasti.

"Mitäköhän tästä tulee?"

Tänäkin itsenäisyyspäivänä käytin hetken ja mietin niitä tapahtumia ja tekoja, mitkä ovat tapahtuneet, jotta joulukuun kuudes päivä voimme juhlia itsenäistä Suomea. Iso-mummoni lähti Karjalasta kahdesti kotoaan. Hänen miehensä kuoli nuorena sodan aiheuttamiin vammoihin. Toinen iso-ukkini oli ollut sodassa, mutta koskaan siitä aiheesta  ei puhuttu. Tai ainakaan niin, että olisin kuullut siitä. Sen tiedän, että iso-mummoni kantoi hänet välillä metsätöistä kotiin, koska sirpale polvessa aiheutti toisinaan vaivaa. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta. Asioita on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan. 

Onnea 100-vuotias Suomi! Kuva: Hurulan kotiarkisto.