Vappuajelussa vahvasti läsnä myös pääsiäisen tunnelmat

Lähdin aamuvuorossa ns. vappuajelulle. Koska lottoarvonnassa sain aamuvuoron, niin oli selvää ettei tempopyörällä kannata lähteä muutaman lämpöasteen kanssa taiteilemaan, vaan otin alleni maastopyörän. Uuden pyörän ulkoiluttaminen saa siis vielä odottaa, mutta ehtiihän sitä. Ja on fakta, että jos jollakin mankelilla, niin juuri tempopyörällä saa itsensä paleltumaan kyllä helposti.

Otin kuvan selvittyäni pois naparetkeltä. Kohdennus yhtä sekava kuin ottaja.

Tarkoituksenani oli ajaa ympäri Kuopiota ja pysyä kuntoutujalle turvallisilla hiekkateillä, latupohjilla ja/tai isommilla poluilla. Nooh, ihan kiva ajatus. Mutta jotenkin olin ajatellut, että Puijolla ei olisi +10cm lunta, joka nuljuaisi renkaan alla ja aiheuttaisi pitkät pätkät pyörän työntämistä... Täällähän tuli reilusti lunta toissa yönä ja eihän se sieltä puiden välistä mihinkään pääse sulamaan. Ja jos vaikka muuten pystyisinkin ja uskaltaisin ajaa tuollaisia teitä, niin leikkauksesta tulee ensi viikolla 5 kuukautta eikä pyörän kanssa kaatuminen tunnu vielä asialta, jonka haluaisin välttämättä tehdä. Lopputuloksena siis ensimmäiset 7km aikaan 60min. 

Yhden kerran pysähdyin. Piti huokaista ja soittaa ns. "vihapuhelu" reittivalintoihin liittyen...

Aika paljon siinä ehtii ajatella. Kävin jälleen maastoduathlonin SM-kisoissa tutuksi käyneen keskustelun eri vaihtoehdoista. Sitten ajattelin, että ei tässä luovuttamalla ole mihinkään ennen päässyt. Ja voin kertoa, että vaikka Puijon on keskellä kaupunkia, niin kyllä sieltä voi olla kohtuullisen pitkä matka kunnon teille. Hehee.

Posin kautta kuitenkin ja pian olin taas kipuamassa seuraavalle mäelle. Aika mukavaa oli ajaa, kun aurinko alkoi lämmittämään ja maasturilla kun olin liikenteessä, niin ei ns. tarvinnut pitää kiirettä. Toisen kerran pysähdyin äitini luona hakemassa pulloon vettä ja siinä sivussa sain lohileivän.

Sitten loppumatkaan liittyi reissun toiseksi kovin rypistys, kun kotiin oli PAKKO ehtiä ennen kuin Irongirl menee päiväunille, koska halusin päästä myös nukkumaan. Ehdin ja nukuinkin sitten 1,5h ja loppupäivä meni aivan pökkerössä. 

Notta olipa siinä vapussa taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Triathlonviikonloppu Tahkolla

Tyttö ei voi koskaan rehvastella liikaa, niin kai muistatte kuinka viime kesänä voitin sarjani Finntriathlon Tahkolla? Siis aikahan oli 5:08, jos nyt jotain mainitaan. Mutta asiaan! Eli sain tuolloin palkinnoksi kahden hengen treeniviikonlopun Tahko Spassa. Tahko Spa on nykyään myös triathlonin treenikeskus, eli Triathlon Training Center...

Siellä ne Opelin katolla menevät. 

Viikonloppuna suuntasimme Teemun kanssa siis Tahkolle ja takapenkin räpätinkin jäi mummolaan. Koska säätiedotus lupasi huonoa, niin jätimme triathlonpyörät kotiin ja auton katolle nostettiin maasturit. 

Spa Hotellin lomahuoneistojen alakerrassa oli välinevarasto, joihin sai 20e pantilla munalukon varaston oveen.

Perjantaina olin ajatellut mennä uimaan, mutta Ihanat Naiset Keski-Suomesta olivat varanneet uimaradat Stamina TC:n leirin takia. Lähdin sitten juoksemaan ja tunnin juoksuhan siitä tulikin. Vähän kävin fiilistelemässä viime kesän reittiä, mutta märkäähän siellä vielä oli (siis muualla kuin pikitiellä). 

Sinänsä ajankohta oli vähän kehno, sillä Tahko oli muuten ns. kiinni. Mutta eipä se tietysti harjoittelua häirinnyt ja muutama ravintolakin oli auki.

Hyvin mahtuivat. Kuraista maasturia ei oikein viitsi viedä huoneiston käpi parvekkeelle...

Lauantaina otettiin tooosi rento aamu, ja sitten vasta suuntasimme pyörillä maakuntiin. Itse palasin taas lukkopolkimien käyttöön, sillä säädöt sai niin löysälle, mutta kuitenkin turvallisen tiukalle, että väkivaltaa irroituksessa ei tarvitse käyttää. Oli kyllä aika mahtavaa päästä liikkeelle ja törryyttää hiekkateitä ja vähän polkuakin. Välillä oli aika haastavaa maastoa, kun lunta ja pehmeää maata tupsahti eteen.

Luonnollisesti mikään reissu ei mene täysin tuubiin, joten Teemun (ensikertalainen kun on) unohti kypärän kotiin. Ja ei sitä pysty ajamaan autollakaan metriäkään ilman turvavyötä. No mitä tehdä? Pää jos on suuren suuri, niin ei sitä oikein keneltäkään saa lainattuaan. Onneksi minulla on iso pää, joten pienen kypäräruletin jälkeen kaikilla oli kypärät ja Ihanat Naiset Keski-Suomesta auttoivat asiassa.

Hidas aamu!

Sunnuntaina oli juoksun vuoro ja senkin jalka kesti. Hyvinhän se jo kestää, vaikka erilaiset tuntemukset välillä vaihtelevat. Välillä on täysin kivutonta ja välillä lenkki saattaa alkaa melkoisella kimaralla erilaisia kolotuksia, jotka kyllä häipyvät. 

Tänään porhalsin jossakin ihme puuskassa (ja ajan puutteessa) Puijon portaisiin. Jumaliste! Sanotaan niin, että ikinä ei nuo pirulliset portaat ole tuntuneet yhtä "helpoilta", mutta viime syksynä ne varmasti olisivat olleet vieläkin helpommat. Ylhäällä syke 170 ja jalat ihan hapoilla, joten joskus on ollut aika, että on ollut suoranainen ihme kiivetä ne ylös.

4kk leikkauksesta

Leikkauksesta on nyt reilut 4 kuukautta ja viimeinenkin fysioterapiakäynti on käyty. Polvi on tukeva ja kuntoutunut hyvin. Reisissäkin on enää vain 1cm ero, kun kuukausi sitten ero oli 2cm,

Viimeisellä fyssarikäynnillä tehtiin myös kävelyanalyysia, joka paljasti jäykän (vai laiskan - yhteistyökyvyttömän joka tapauksessa) nilkan. Sitä ei siis ollut edellisellä kerralla, joten se on jotain, mikä on tullut tässä hiljattain. Onneksi asia on nyt tiedossa ja työt rehvakkaamman, polvijohtoisen askelluksen saavuttamiseksi on aloitettu. Sovimme myös, että käyn näytillä ennen kesäkuun kaudenaloitusta, jotta miten se nilkka sitten toimii. 

Pyörä sujuu ihan melko normaalisti, juoksu kulkee lenkillä aina erinäisten kolotusten kautta kivuttomuuteen, mutta uinnissa on suurin työ tehtävänä. Potku on vielä heikko, osittain varmasti varovaisuuden vuoksi. Käsiveto taasen on todella hyvä ja kehittynyt huikeasti.  

Irongirl on aloittanut omat harjoituksensa.

Juoksu (ei vielä vetoja), pyöräily, uinti, lukkopolkimet (ilman väkivaltaa), putkettaminen, voima-ajo, juoksu Puijolla ja korkokengät ovat sallittuja. Kiellettyjä ovat maastopyöräily ja polkujuoksu sekä edelleen kaikki pallopelit ja kontaktilajit. Minun lajipaletissa suurimpana riskinä on tapaturmariski, mutta tapaturmia jos jää odottamaan, niin muuta ei voi oikeastaan tehdä. Mutta mitään syytä kiirehtimiseen ei ole ja järkevästi tässä on tarkoitus edetä.

Tällä viikolla sain hypätä taas ulkoilmassa pyörän selkään. Olipa ihanaa! 5 kuukautta siihen menikin. Tosi outoa ajaa ilman lukkopolkimia. Jokaisessa risteyksessä vääntelen jalkaani irti. 

Voi sitä riemua, kun sai taas töihin ajaa!

Pääsiäisfestarit sekä maastohiihtoa takana

Voi siskot mikä pääsiäinen! En olisi muutama viikko sitten uskonut, että hiihtäisin huhtikuun alussa 4 tuntia muutamassa päivässä, mutta näin kävi. Ensimmäinen lenkki oli kuulostelua, sekä polven että korkealle kohonneen sykkeen... 

Uudet Yokon Optigripit pitivät kuin unelma. Kolmantena päivänä liippaladulla myös luistivat. (Kuva Rouva V.)

Seuraavana päivänä vuorossa oli parin tunnin yritys. Kuten edellisenäkin päivänä, sain seuraa Rouva V:stä. Mikä oli pohjoisen maisemien ja hiihto-olosuhteiden lisäksi pääsiäshiihdon TOP-3:ssä. Reilut pari tuntia me hiihdimmekin, eikä missään asiaankuulumattomissa paikoissa tuntunut mitään erikoista. Voisi sanoa, että aivan mahtavaa! Leikkauksesta on kulunut neljä kuukautta ja vaikka matkaa on vielä jäljellä, niin ainakin voi todeta, että oikeat asiat on tehty oikeassa järjestyksessä. Vaikka taannoin vähän manasinkin, kun fyssarini sanoi, että pyörä tulee vasta kävelyn jälkeen (mikä tietysti on triathlonistille täysin väärä tapa edetä), niin kyllä hän oli oikeassa. 

Pääsiäiskattausta.

Minulla oli taannoin erityisen hieno mahdollisuus päästä koettamaan keramiikan "maalaamista" mestari Anu Pentikin kanssa. Alla on tämän kokeilun lopputulos. Ilmeisesti eivät menneet tuotantoon, mutta kotona pääsevät kyllä esille. Hienoa päästä kokemaan tällaistakin. Tykkäsin aivan mahdottomasti.

Itse sain tehdä, mestari neuvoi.