4kk leikkauksesta

Leikkauksesta on nyt reilut 4 kuukautta ja viimeinenkin fysioterapiakäynti on käyty. Polvi on tukeva ja kuntoutunut hyvin. Reisissäkin on enää vain 1cm ero, kun kuukausi sitten ero oli 2cm,

Viimeisellä fyssarikäynnillä tehtiin myös kävelyanalyysia, joka paljasti jäykän (vai laiskan - yhteistyökyvyttömän joka tapauksessa) nilkan. Sitä ei siis ollut edellisellä kerralla, joten se on jotain, mikä on tullut tässä hiljattain. Onneksi asia on nyt tiedossa ja työt rehvakkaamman, polvijohtoisen askelluksen saavuttamiseksi on aloitettu. Sovimme myös, että käyn näytillä ennen kesäkuun kaudenaloitusta, jotta miten se nilkka sitten toimii. 

Pyörä sujuu ihan melko normaalisti, juoksu kulkee lenkillä aina erinäisten kolotusten kautta kivuttomuuteen, mutta uinnissa on suurin työ tehtävänä. Potku on vielä heikko, osittain varmasti varovaisuuden vuoksi. Käsiveto taasen on todella hyvä ja kehittynyt huikeasti.  

Irongirl on aloittanut omat harjoituksensa.

Juoksu (ei vielä vetoja), pyöräily, uinti, lukkopolkimet (ilman väkivaltaa), putkettaminen, voima-ajo, juoksu Puijolla ja korkokengät ovat sallittuja. Kiellettyjä ovat maastopyöräily ja polkujuoksu sekä edelleen kaikki pallopelit ja kontaktilajit. Minun lajipaletissa suurimpana riskinä on tapaturmariski, mutta tapaturmia jos jää odottamaan, niin muuta ei voi oikeastaan tehdä. Mutta mitään syytä kiirehtimiseen ei ole ja järkevästi tässä on tarkoitus edetä.

Tällä viikolla sain hypätä taas ulkoilmassa pyörän selkään. Olipa ihanaa! 5 kuukautta siihen menikin. Tosi outoa ajaa ilman lukkopolkimia. Jokaisessa risteyksessä vääntelen jalkaani irti. 

Voi sitä riemua, kun sai taas töihin ajaa!