Kesän ensimmäinen avovesiuinti takana

Moni on varmasti ehtinyt tekemään jo sen viimeisen avovesiuinnin, mutta eilen pakattiin Irongirl ja uintikamat autoon ja suunnattiin järven rantaan. Teemu jäi luonnollisesti Irongirlin kanssa ja minä pyyhälsin selälle.

Teemu antoi ohjeeksi uida (Pitkäjärvellä) poijujen muodostaman kolmion ja minä lähdin intoa puhkuen matkaan. Olinhan uinut tuon saman reitin ja vielä monta kertaa peräkkäin useaan otteeseen, aikaisemmin. Puolessa välissä matkaa ajattelin, että ihan oikeesti, mitä minä täällä teen! :D Jaksanko uida loppuun? No jaksoinhan minä ja oli kyllä mahtavaa. Ensimmäinen kerta oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Järvestä noustuani vaihdon vaatteet salamana, jottei kylmä ottaisi strategisiin paikkoihin...

Fisu

Tästä se taas lähtee. Trainerin päällekin olen jo hypännyt, asennon asennusta varten. Juoksua meinasin odottaa vielä reilusti, ei sen suhteen ole kiirettä ja parempi ottaa varovasti. Huippua! Onneksi on kesä. Parin viikon päästä matkataan Ruotsiin ja Kalmariin. Huippua sekin! :D Irongirlkin on ilmoitettu vauvauintiin.

Karavaani suuntaa Savvoon

Huomenna pieni perheemme suuntaa matkansa kohti Savoa ja tietenkin teemme pysähdyksen Joroisilla! :) Viime vuonna katselimme Maijan kanssa kisaa IM Finisher -paidat päällä (reteesti, tietenkin) ja tänä vuonna takanani on myös iso koitos, mutta siitä ei jaettu paitoja, vaan jotakin ihan muuta. :D

Teemunkin Saksan reissu oli perusreissu ja EM-kisasijoitus oli 12 (overall 14.). Hää ei kyllä ollut niin tyytyväinen, mutta onhan tässä vielä se Ruotsin kisa ohjelmistossa. Irongirl onkin jo kokenut TRI-seuraaja, sillä pari viikkoa sitten pyörähdimme Vantaan SM-kisoissa, sitten seurasimme kotikatsomossa Rothin kisaa ja nyt suuntaamme Joroisille.

Kisamakkaraa hän ei vielä osaa vaatia. Sen tarvitsee äiti. 

Kotikatsomo jännittää (vauva ottaa rennosti)

Vauva-arki pyörii ja itse alan saada jo varmuutta siihen, että osaan tässä ikäkaudessa ilmenevät asiat selvittää! :D Teemu "karkasi" Saksaan kisaamaan Challenge Rothissa EM-sijoituksista ja onkin mielenkiintoista nähdä, että mikä vaikutus on perheenlisäyksellä, kun se tulee noin kaksi viikkoa ennen kisoja. Tuleeko Rothissa ennätys vai onko kunto huipussaan vasta elokuun puolella Ruotsin Ironmanissa?! (Onneksi rakas äitini tuli mummoilemaan luoksemme tämän pakomatkan ajaksi.)

Itse haaveilen jo kovasti, että pääsen ajamaan TRI-pyörällä ja avoveteenkin olisi mukava pulahtaa! Kylläpä taidan vielä ennättää tämän kesän puolella. :) Kisat taitaa kyllä jäädä väliin, jos ei syksyllä jotakin eteen tulisi. Kovvoo hommoo on tämä "äityily", sillä paino on tippunut jo melkein takaisin kisapainoihin, vaikka liikuntaa muodostuu edelleen vaunulenkeistä ja jumpasta. Syönyt olen kyllä! :D

Tänään on kyllä todellinen triathlonin superviikonloppu, kun Saksassa mellastetaan oikein monella saralla. Frankfurtista on viime kesältä oikein hyvät muistot (Teemu 10. sija) ja siellä onkin myös useita suomalaisia, mm. Ironbirdsit, jotka levittä tietoutta Punaisen Ristin luuytimenluovuttajarekisteristä.

Irongirl on täällä

Mistä aloittaisin? Ehkäpä siitä, että Jukolan viestin paikan päällä tapahtuneen seuraamisen jälkeen tyttömme päätti, että aika on täysi. Pian olemme viikon harjoitelleet uusia asioita, kuten vaunulenkkejä. :)

Syntymästä sen verran, että yllättävän nopeasti se mielestäni meni ja positiivinen kokemus se kaiken kaikkiaan oli. Joitakin taisteluvammoja taisteluvaunuajasta pois siirtyminen aiheutti, mutta pienillä "epämukavuuksilla" ei nyt ole merkitystä. Hassusti tuo tuhisija vie melkein kaiken huomion ja välillä tuijotamme kaikki kolme toisiamme. Isi on kyllä parin "lepopäivän" jälkeen päässyt taas vauhtiin Rothiin valmistautumisessa. Joskin siinä ohjelmassa on enemmän kotitöitä kuin yleensä. :)

Palautuminen tapahtuu minusta yllättävän nopeasti, tosin uuteen, eli ei mihinkään, päivärytmiin siirtyminen vie verojansa. Olenkin ajatellut, että tämä aika mennään nyt kellonajoista välittämättä omalla painollaan. Varsinainen viisaus ja uutinen. :) Käynnissä on muutenkin Suurin pudottaja -kisa, ja huikea reilu 10kg painon putoaminen saa kiinnittämään huomiota jälleen muuttuneeseen ryhtiin. Pikkuhiljaa siis kohti omaa kehoakin.

Blogista ei tullut odotusblogia enkä ajatellut muuttaa sitä vauvablogiksikaan. :) Mutta koska aiheena on triathlon(vaimoilu), niin vauva on luonnollisesti osa tätä minun kuviotani jatkossa.