Kisaennakko

"Suomen virallinen triathlonvaimo, Arja Lemmettylä, on osoittanut tasaista kisakuntoa kahdessa edellisessä Finntriathlon-sarjan osakilpailussa pääsemällä maaliin tyylikkäästi, joskaan ei ehkä yhtä nopeasti kuin vuonna 2014. Itse asiassa Lemmettylä on mennyt harjoituksista tutulla vauhdilla jokaisessa kisassa matkasta riippumatta ja Joroisissa hän kamppaileekin 6 tunnin alituksesta, jos mennään tutulla tasaisen vauhdin taulukolla joka olisikin naisen Joroisten PB! Viime vuoden puolimatkan ennätys 5:08 tuskin on vaarassa tämän Savoon paluumuuttaneen naisen käsittelyssä.

Pientä laittoo se vaati vaan...

Toinen juomapulloteline tuli ihmeen helposti siihen noin!

Kiinnostuksensa tyydyttääkseen Lemmettylä vilkaisi "helevetinperkeleenkellon" tuottaman datan yhteenvedon, joka kertoi, että tänä vuonna on pyöräilyä tullut kuitenkin huikeat 1000km (lisäksi kaikki se talvinen traineriajelu päälle), mutta juoksussa ollaan nippanappa 200km paremmalla puolella. Ja todellakin, huomenna juostava puolimaratoni on 11% tuosta kokonaismatkasta, joten nokkelimmat huomaavatkin, että reilut 7 kuukautta vanhan eturistisiteen kanssa etenevä Lemmettylä on kisan viimeisellä osuudella tiukan paikan edessä."

Ajoin 2 legendaarista lenkkiä viime viikolla: Vehmerin ja lentokentän.

Kaikki kannustus tulee olemaan tarpeen, mutta jos näette minut kävelemässä (muualla kuin ehkä huoltopaikan ohi) niin olen keskeyttänyt. Tämäkin karmiva vaihtoehto on pitänyt nyt iskostaa päähäni, koska mitään järkeä ei ole pilata yhtään mitään jalan suhteen. Tavoitteena on kuitenkin kisata hymyissä suin ja ilon kautta. Hyvää kisafiilistä kaikille ja tulkaahan moikkaamaan!

Finntriathlon Vierumäki

Perjantaina karavaanimme suuntasi kohtasi Vierumäkeä oikein kahdella autolla, sillä toisessa matkustivat lastenhoitajat. Illalla kävimme vielä Teemun kanssa ajamassa pyöräreitin läpi ja totesimme, että alamäissä on hyvä tilaisuus runtata oikein kunnolla. Teemu teki pieniä säätöjä samalla pyöräänsä, mutta omani toimi kuin unelma...

Torstaina Iso-Valkaisella poijut olivat auringon suojeluksessa.

Aamu oli normaali hässäkkää, mihin tietysti oman iloisen lisänsä tuo kolmevuotias omine konsteineen. Minua jännitti normaaliin tapaan ja aamupalakin taisi jäädä vähän kesken. Pystyn pitämään jännityksen siis hallinnassa ja olen ajatellutkin, että sitten kun minua ei kisa-aamuna yhtään jännitä, niin jätän kisailun. Tänä kesänä jännityksen aiheet ovat vähän eri, kun podiumpaikoista ei tarvitse kilvoitella, mutta enemmänkin mietityttää, että kestääkö polvi ja onko vanhat kuntopohjat edes auttavalla tasolla. Eturistisideleikkauksesta tuli tällä viikolla 7 kuukautta täyteen, joten aika tuore tapaus se ristiside sinänsä vielä on. Sehän on kuitenkin iso operaatio ja polvessa melskataan aika tavalla. Polvi sinänsä on kuntoutunut hyvin eikä polvessa ole ollut mitään kipuja. Kolotukset tulevatkin polven ympärille, kun lihakset ja muut liitännäiset väsyvät ja rasittuvat.

Starttilupa annettiin klo 12 ja uinti tapahtui 250 kilpasiskon ja -veljen kanssa kahtena 750m kierroksena. Jos mitä tässä on melkein 10 kisavuoden aikana oppinut, niin on silmä sille, mistä kannattaa lähteä liikkeelle uinnissa. Valitsin vasemman reunan heti eturivin jälkeen. Se olikin oiva paikka, mutta reilun 100m (?) jälkeen reitti kaventui ja siinä poristiin kaikki kuin muikut verkossa. Ensimmäisellä kierroksella oli erikoinen ilmiö, kun jokaisella poijulla tuli seinä vastaan kun kaikki heitti uinnin sikseen ja tähystelivät sammokoina seuraavaa poijua, kai. Voisi ajatella, että olisi helpompaa uida ihan normaalisti käännös ja jatkaa uinti ja suunnistusta sitten. Uintiin olen sinänsä tyytyväinen, että pystyin todella peesaamaan paria uimaria hyvin. Aika 30:38 ei kuitenkaan ole minkään hurraahuudon arvoinen ja sen minkä peesaamisesta onnistuin niin mm. vasemman käden vedossa epäonnistuin.

Oma paikka T1:llä ei meinannut tulla ikinä vastaan ja huutelinkin, että joko tämä on se juoksuosuus. Ilmeisesti kaikkia ei tämä psykologinenpeli huvittanut ja joku tokaisikin, että tämä on kisa. Hehe. Lähdin ajamaan pyörää ihan hulluna, koska se on tällä hetkellä ainoa laji, jossa pystyn tekemään aikaa. No ei tarvinnut kauaa ajella, kun ketjut tippuivat etuvaihtajan stopparin alle solmuun ja sieltä ne eivät millään vippaskonstilla nouse. Sram Force -etuvaihtajan ominaisuus vai vika, ainakin se pitää olla säädettynä tosi tarkasti. Eipä auttanut kuin nousta pois pyörältä ja alkaa repimään ketjuja ylös. Repimään, koska mitään muuta ei ollut tehtävissä. Kun 5 minuuttia oli kulunut, niin sain ketjun pois pinteestä sekä haavan sormeeni ja ketjuöljyä joka puolelle. Siinä välissä olin jo kerennyt mielessäni heittää pyörän hatelikkoon, kaaressa. 

Taas yksi kisa takana.

Kiva tietysti, että ensimmäinen mekaaninen ongelma tuli  kisassa vasta nyt. Hanurista tietysti, että käytössä oli sitten vaan pikkulimppu joten alamäkiin sai smirklata aika helvetisti ja siten pyöräaika meni miten meni. 1:26.

Juoksuun lähtiessä tunnelmat olivat alussa vähän kivillä, mutta nousivat pikaisesti, kun lähdin naputtelemaan. Ilokseni huomasin, että kilometriajat pysyivät reilusti alle 6min/km. Jostain se on ilo otettava. Ohittelin enemmän kuin minua ohiteltiin. Alamäet ne ovat kyllä myrkkyä leikatulle jalalle, mutta kivuitta juoksin. Olin varma, että aikaa menee tänään kuitenkin yli 3 tunnin, joka tietysti olisi kauhea pettymys monella tapaa, mutta eikös mitä! Maalissa kello pysähtyi ajassa 2:59:43. Lämpö ei minua niin haitannut, sillä olimme juuri olleet viikon Mallorcalla, jossa lämpömittari näytti koko ajan yli +30 astetta.

1. Hast, 2. Lemmettylä ja 3. Lieto.

Kaikesta parasta päivässä oli Teemun huikea suoritus (2. sija) olympiamatkalla, sillä nämä lyhyet matkat eivät perinteisesti ole olleet hänellä niin vahvoja kuin tänä kesänä. Ihan erikoismiesten joukossa on distanssimies menestynyt. Tuukan ja Teemun ero kokonaiskisassa on nyt 3 minuuttia Teemun hyväksi, joten jännä loppukesä on tulossa! Ja Norseman on jo 4 viikon päästä.

Mr. & Mrs. Mallorca

Koska Suomen kesä ei vielä ainakaan toistaiseksi tarjoillut ihan sitä parasta antiaan, tuli aivan loistavaan saumaan reissu Mallorcalle. Ja mikä parasta, on matkaseuranamme ystäviä ja lapsia, joten monenlaista toimintaa on aamusta iltaan käynnissä.

Parisuhdepyörä. Oneway Sport tarjosi samanlaiset tuulipuvut.

Teemu saapui saarelle hieman eri aikaan, koska kävi tekemässä kiepin Swissman Xtreme Triathlonissa, jossa pääsi nautiskelemaan maratonosuudesta huoltajan ominaisuudessa. Luonnollisesti samalla oli loistava mahdollisuus ikään kuin esikäydä huollon osalta kisa Norseman mielessä. Paljon huomion arvoista tietoa saatiinkin valmistautumiseen. Ja jos katsot alla olevan videon, saat käsityksen siitä kuinka siistiä pelkästään valmistautuminen Norsemanille voi (joidenkin mielestä) olla!

 

 

 

Ja tietenkin, koska Norseman, niin Mallorcalla Teemu on ottanut viikon urheilun kannalta ja hyödyttänyt saaren jokaisen nousun ja polun. Mutta en se minäkään mikään tossukka ole, kuten Pekka Töpöhännän alussa todetaan! Joka päivä olen heilunut jotakin ja tulipa tässä mahdollisuus oikein parisuhdepyöräilyyn! Teemu aukaisi jalkoja ja juoksi kyllä sitten tämän aukaisun päälle vielä 2 tuntia poluilla, mutta kolme nousua kitkuttelimme yhdessä pyörällä. Omaa pyörää en saarelle raahannut, mutta lainapyörä on vähintäänkin kohtuullinen ajettava. Isoin syy siihen, että emme aja pyörätreenejä yhdessä on luonnollisestikin vauhtiero, mutta tällaisissa rakosissa se on mahdollista.

Harvinaista tämäkin, mutta kahvittelusta on kuva-aineistoa.

Yhden lenkuran meinasin vielä käydä täällä ajamassa, muuten oma harjoitteluni keskittyy juoksuun ja salillakin olen käynyt. Tietenkin olen yrittänyt ruskettaa myös näitä valkoisia kananjalkojani, koska kuten sanottu, koskaan ei ole tuntunut näin hyvälle lähteä Suomesta (vesisateesta ja +9 asteesta) paikkaan, jossa palmut huojuvat, lämmintä on ollut koko ajan +30 ja juomat ovat kylmiä.

Finntriathlon Vanajanlinna

Eilen kisattiin Finntriathlon-sarjan ensimmäinen kisa Vanajanlinnan kauniissa ympäristössä. Omat odotukseni olivat kaksijakoiset, sillä toisaalta odotin pääseväni taas kisaamaan, mutta 6 kuukautta eturistisideleikkauksen jälkeen kunto oli jotakuinkin suuri arvoitus. Starttilupa minulla sentään oli!

Puitteet olivat kauniit. Lainapyörä kuvassa.

Kisahan oli peesivapaa, joka tarkoitti lainakaluston hankintaa ja onneksi ystävä lainasi Cervelon kisaa varten. Lauantaina tutustuin pyöräreittiin ja tulin sinuiksi pyörän kanssa. Kyllähän se tietty eri juttu on kuin triathlonpyörä, oman maantiepyöräni laitoin eteenpäin vuonna 2010. Saavuimme paikanpäälle lauantaina ja lämpötila oli melkeinpä helteinen. Kisa-aamuun sai herätä vesisateessa ja vähän vilpoisimmissa tunnelmissa.

Avovedessä en sitten viitsinyt käydä ennen starttia lainkaan, koska säätila oli niin "kesäinen" ennen kisaviikkoa. Pikkulämmittelyt vetäisin kuitenkin ennen starttia kahteen otteeseen ja hyvältähän se tuntui. Vesi +15,7 asteista ja onhan sitä uiti kylmemmässäkin. Yllättävän vähän se vaikutti. Ja aivan hyvin tarkeni koko kisan.

Jauhan karkuun. Sprintissä ei oikein pääse itsensä kanssa kunnolla keskustelemaan. Kuva Timo Kananoja.

750m uinti sujui ajassa 15:10. Eli ei mitään hirveää kiirettä ollut, mutta vanhasta muistista ihan kivasti irtosi. Loppusuoralla tein erilaisen valinnan kuin iso joukko naisia, mutta en osaa kyllä vieläkään analysoida, että mitä se tarkoitti.

Peesissä oli hassua ajella. Kuva Timo Kananoja.

Pyörällä oli kiva päästä jauhamaan, joskin periaatteeni, että kisaan aina sukat jalassa maksoi minulle paljon, ehkäpä jopa mitalin. Mutta sellaista elämä on. Kokemuksesta tiedän, millaista on parannella verirakkulaa kesän... Parin naisen kanssa ajoin peesissäkin ja hyvinhän siinä sai reilusti yli anakynnyksen mennyttä sykettä hetken myös palautella. 20km aikaan 38:19.

Väsyy vaan ei taivu. Kuva Timo Kananoja.

Sitten ennalta hankalimpaan osuuteen eli juoksuun. Jos uinti- ja pyöräkunto ovatkin kohtalaisen hyvin pysyneet yllä, niin tosiasiahan on, että ison polvioperaation jälkeen juoksu ei ole vahvimmillaan. Lenkkivauhdiksi meinasikin ensin jämähtää meno, mutta muutaman naisen ohitettua minut päätin, että nän helpolla tämä asia ei kyllä hoidu! Nostin askelrytmiä ja katseeni ja siitä se ajatus sitten lähti. Muutamat jyrkät alamäet alkoivat tuntumaan polvessa, mutta se kipu on sellaista, mitä odottaa saattaakin vielä seuraavat 6 kuukautta. 5km aikaan 25.35.

Maalisuoralle kaarsin riemuissani. Joulukuussa leikkauksen jälkeen tunnelmat olivat erit. Eturistisidevamma voi päättää esimerkiksi jalkapalloilijan tai jääkiekkoilijan uran. Kestävyysurheilussa tilanne on hieman eri, mutta mitään takuuta paluusta normaaliin ei ole. Siksipä olen iloinen, että olen toipunut kisailukuntoon ja siitä on hyvä ponnistaa taas kohti kisakuntoa ja kesää 2016. Niin, ja maaliviivan ylitin ajassa 1:24:41 sarjani kuudentena. Pyörä oli kolmanneksi nopein.

Tässä kuvassa on jotain hienoa. Kuva Timo Kananoja.

Teemun kisakin oli aivan loistava sprintiksi ja jos herra olisi viitsinyt laittaa pikanauhat kenkiin, niin olisiko hän ollut podiumilla neljännen sijan sijaan? Nyt emme saa koskaan sitä tietää.