Finntriathlon Vierumäki

Perjantaina karavaanimme suuntasi kohtasi Vierumäkeä oikein kahdella autolla, sillä toisessa matkustivat lastenhoitajat. Illalla kävimme vielä Teemun kanssa ajamassa pyöräreitin läpi ja totesimme, että alamäissä on hyvä tilaisuus runtata oikein kunnolla. Teemu teki pieniä säätöjä samalla pyöräänsä, mutta omani toimi kuin unelma...

Torstaina Iso-Valkaisella poijut olivat auringon suojeluksessa.

Aamu oli normaali hässäkkää, mihin tietysti oman iloisen lisänsä tuo kolmevuotias omine konsteineen. Minua jännitti normaaliin tapaan ja aamupalakin taisi jäädä vähän kesken. Pystyn pitämään jännityksen siis hallinnassa ja olen ajatellutkin, että sitten kun minua ei kisa-aamuna yhtään jännitä, niin jätän kisailun. Tänä kesänä jännityksen aiheet ovat vähän eri, kun podiumpaikoista ei tarvitse kilvoitella, mutta enemmänkin mietityttää, että kestääkö polvi ja onko vanhat kuntopohjat edes auttavalla tasolla. Eturistisideleikkauksesta tuli tällä viikolla 7 kuukautta täyteen, joten aika tuore tapaus se ristiside sinänsä vielä on. Sehän on kuitenkin iso operaatio ja polvessa melskataan aika tavalla. Polvi sinänsä on kuntoutunut hyvin eikä polvessa ole ollut mitään kipuja. Kolotukset tulevatkin polven ympärille, kun lihakset ja muut liitännäiset väsyvät ja rasittuvat.

Starttilupa annettiin klo 12 ja uinti tapahtui 250 kilpasiskon ja -veljen kanssa kahtena 750m kierroksena. Jos mitä tässä on melkein 10 kisavuoden aikana oppinut, niin on silmä sille, mistä kannattaa lähteä liikkeelle uinnissa. Valitsin vasemman reunan heti eturivin jälkeen. Se olikin oiva paikka, mutta reilun 100m (?) jälkeen reitti kaventui ja siinä poristiin kaikki kuin muikut verkossa. Ensimmäisellä kierroksella oli erikoinen ilmiö, kun jokaisella poijulla tuli seinä vastaan kun kaikki heitti uinnin sikseen ja tähystelivät sammokoina seuraavaa poijua, kai. Voisi ajatella, että olisi helpompaa uida ihan normaalisti käännös ja jatkaa uinti ja suunnistusta sitten. Uintiin olen sinänsä tyytyväinen, että pystyin todella peesaamaan paria uimaria hyvin. Aika 30:38 ei kuitenkaan ole minkään hurraahuudon arvoinen ja sen minkä peesaamisesta onnistuin niin mm. vasemman käden vedossa epäonnistuin.

Oma paikka T1:llä ei meinannut tulla ikinä vastaan ja huutelinkin, että joko tämä on se juoksuosuus. Ilmeisesti kaikkia ei tämä psykologinenpeli huvittanut ja joku tokaisikin, että tämä on kisa. Hehe. Lähdin ajamaan pyörää ihan hulluna, koska se on tällä hetkellä ainoa laji, jossa pystyn tekemään aikaa. No ei tarvinnut kauaa ajella, kun ketjut tippuivat etuvaihtajan stopparin alle solmuun ja sieltä ne eivät millään vippaskonstilla nouse. Sram Force -etuvaihtajan ominaisuus vai vika, ainakin se pitää olla säädettynä tosi tarkasti. Eipä auttanut kuin nousta pois pyörältä ja alkaa repimään ketjuja ylös. Repimään, koska mitään muuta ei ollut tehtävissä. Kun 5 minuuttia oli kulunut, niin sain ketjun pois pinteestä sekä haavan sormeeni ja ketjuöljyä joka puolelle. Siinä välissä olin jo kerennyt mielessäni heittää pyörän hatelikkoon, kaaressa. 

Taas yksi kisa takana.

Kiva tietysti, että ensimmäinen mekaaninen ongelma tuli  kisassa vasta nyt. Hanurista tietysti, että käytössä oli sitten vaan pikkulimppu joten alamäkiin sai smirklata aika helvetisti ja siten pyöräaika meni miten meni. 1:26.

Juoksuun lähtiessä tunnelmat olivat alussa vähän kivillä, mutta nousivat pikaisesti, kun lähdin naputtelemaan. Ilokseni huomasin, että kilometriajat pysyivät reilusti alle 6min/km. Jostain se on ilo otettava. Ohittelin enemmän kuin minua ohiteltiin. Alamäet ne ovat kyllä myrkkyä leikatulle jalalle, mutta kivuitta juoksin. Olin varma, että aikaa menee tänään kuitenkin yli 3 tunnin, joka tietysti olisi kauhea pettymys monella tapaa, mutta eikös mitä! Maalissa kello pysähtyi ajassa 2:59:43. Lämpö ei minua niin haitannut, sillä olimme juuri olleet viikon Mallorcalla, jossa lämpömittari näytti koko ajan yli +30 astetta.

1. Hast, 2. Lemmettylä ja 3. Lieto.

Kaikesta parasta päivässä oli Teemun huikea suoritus (2. sija) olympiamatkalla, sillä nämä lyhyet matkat eivät perinteisesti ole olleet hänellä niin vahvoja kuin tänä kesänä. Ihan erikoismiesten joukossa on distanssimies menestynyt. Tuukan ja Teemun ero kokonaiskisassa on nyt 3 minuuttia Teemun hyväksi, joten jännä loppukesä on tulossa! Ja Norseman on jo 4 viikon päästä.