Perjantaista riemua täynnä oleva mieleni sai kolauksen, kun aamulla lastenhuoneesta tupsahti tukka pystyssä lämpöä hehkuva lapsi. Kiire loppui, kun mittari näytti tarpeeksi isoja lukemia ja piti alkaa ilmoittelemaan töihin, perua palavereja ja soittaa päiväkotiinkin. Olemme onnekkaita, koska lapsemme on perusterve yksilö. Ja flunssiakin melko vähän, joskus enemmän ja yleensä vähemmän.
Kyllä tässä kylkiäisenä on itsekin saanut tuta sellaisia lastentauteja, joista on kärsinyt aiemmin vuonna 1992. Yök. Ja heti perään vuonna 2015. Se oli kauhea kokemus.
 |
| Kahvihetki kotona. |
Minulla on perussairaus eli astma. Sen hoitotasapaino on pysynyt balanssissa jo vuosia, mistä olen oikein iloinen. Joskus harvoin normaalit hengitystieinfektiot järkyttävät muuten niin rauhallista tautia, mikä tarkoittaa silloin pitkittynyttä ja monesti tosi ikävän kuuloista yskää.
Urheilua tämä ei haittaa, siis yleensä. Sitten voi olla erikoisia tilanteita esimerkiksi siitepölyaikaan tai katupölyssä, jolloin hengitys ei kyllä toimi toivotulla tavalla. Uimahallin kloorivesi on joskus muinoin ärsyttänyt myös, mutta ei enää nykyään. Sanotaan 10 vuotta sitten oireet olivat rajummat ja jopa estivät liikkumista. Minun kohdallani kyse oli monen asian summasta, mutta paluu urheilulliseen elämään lienee suurin syy nykytilanteeseen. Kyllä jos oikein tiukalle vetää nytkin lajissa kun lajissa, niin hengityksen saa kyllä ahtaalle. Mutta kun ei ole ikinä tiennyt muusta, niin eipä sitä osaa mitenkään harmitella.
Terveyttä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!