Reilu vuosi sitten loukkaannuin, oikeastaan niin pahasti, kun nyt voi kuvitella polvensa kanssa loukkaantuvan. Toki esimerkiksi puikkasuksilla olisi voinut saada vielä enemmän aikaan, mutta eturistisideleikkauksesta toipuminen on tosi pitkä prosessi.
Kesän 2014 jälkeen olin hyvässä kunnossa ja olin mielessäni menossa kohti aivan mahtavaa kesää 2015. Mutta sitten se tapahtui, firman palloiluturnauksessa. Ihan kuin se olisi tapahtunut eilen. Muistan sen harmin ja suuttumuksen niin hyvin, kun makasin kentällä ja itkin.
 |
| Tasan vuosi sitten odotin Mehiläisessä leikkausvalmistelujen alkamista. Taisi vähän jännittää. |
 |
| Heti leikkauksen jälkeen oli pieniä ongelmia nukkumisen kanssa. |
 |
| Tikkejä. |
 |
| Sohvalta tuijotin keppejä, läppäriä, telkkaria ja uutta pyörääni. |
 |
| Haavat paranevat. |
 |
| Eriparia olevat reidet. Työ oli alussa. |
 |
| Ensimmäinen traineritreeni. Uudella pyörällä. |
 |
| Ensimmäinen maantielenkki. Uudella pyörällä. |
 |
| Ensimmäinen hiihto Posion laduilla. Alamäissä otin sukset pois... |
 |
| Tänään ajoin maasturilla 70min ja juoksin reilun 30min. |
Vaikka tie on ollut pitkä ja välillä tuskallinen, niin en ole antanut periksi missään vaiheessa. Vaikka monta kertaa oli lähellä. Esimerkiksi silloin, kun opettelin taas kävelemään tai kun vesijuoksin kerta toisensa perään. Olen onnellinen, että pääsin sellaiseen kuntoon, että pystyin osallistumaan jo tänä kesänä triathlonkisoihin, pyöräkisoihin ja maratonille. Eikä se juurikaan ottanut päähän, että tulin Tahkolla maaliin melkein 30min myöhemmin kuin edellisenä kesänä. Erikoiset 12 kuukautta on takana. Olen iloinen, että ne nimenomaan ovat juuri takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!