yrittää saada jotakin, jota myös muut haluavat
Jos se nyt jollekin vakiolukijalle on vielä epäselvää, niin olen hyvin kilpailuhenkinen ihminen. Riita tulee epäselvyyksistä lauta- tai korttipeleissä ja paha mieli tulee, jos joku muu voittaa.
Ärsyttää, jos joku mies voittaa minut ja sitten alkaa selittää jotain tyyliin, että ihan kivastihan pärjäsit. Raivostuttaa hävitä, vaikka lähtökohtaisesti asetelma olisikin minua vastaan.
Arja 2,5 v. |
Eipä tuo ominaisuus ole mihinkään muuttunut 34 vuoden aikana. Ihan yhtä lailla ottaa pannuun, jos ei suju niin kuin minä haluaisin. Ehkä vähän paremmin osaan hillitä itseni, mutta oikeasti tekisi mieli heittäytyä huutaen maahan ja parkua räkä poskella.
Arja 30 vuotta myöhemmin. |
Onneksi minulla on kanava toteuttaa tätä puolta itsestäni ihan luvan kanssa kisoissa. Olisi kauheaa toistuvasti joutua kilpailemaan työelämässä ja arjessa esimerkiksi viimeisestä sanasta tai valinnasta [sic]. Ihan parasta on, kun pääsee kilpailemaan voitosta. En oikeasti tiedä kilpailemiseen liittyvää parempaa tunnetta. Nautin kyllä omien ennätysten tekemisestä, paluusta lajien pariin loukkaantumisen tai lapsensaannin jälkeen ja esimerkiksi hyvästä fiiliksestä, mutta mikään ei päihitä voiton tavoittelua. Paitsi se itse voittaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!