Hard Run

Lauantaina kisattiin ensimmäisen kerran Hard Run -juoksutapahtuma. Startti tapahtui yliopiston rannasta ja matka jatkui kohti Neulamäen mäkiä. Kisaan starttasi 67 juoksijaa ja enemmänkin olisi mahtunut. Laukkasen Kimmo puuhasi nämä juoksut juostavaksi, toivottavasti saadaan jatkoa.

Itse olin ilmoittautunut 14km matkalle, joka oli tarkoitus juosta maratonvauhdilla, eli 5:05min/km. Vähän epäilytti, että miten vauhdin saa pysymään monissa nousuissa mitä edessä olisi, mutta pelko oli ihan turha. Nousut olivat kuitenkin yhtä lukuunottamatta juostavia, joten vauhtini pysyi hyvin yllä. Keskivaiheilla vauhdin ylläpito tuntui jopa helpolle. Tulin maaliin ajassa 1.11 ja naisten sarjan viidentenä.

Ehkä toiseksi paras juoksukuva minusta. Selkä kameraan ennen starttia. Kuva: Markku Rantama.

Italian maraton juostaan nyt sitten jo ensi viikolla. Äkkiä se aika jälleen kului ja juoksukilometrejäkin on jo yli 400! Hahaa. Italian juoksujärjestäjät haluavat erittäin kohtuullisen osallistumismaksun lisäksi lääkärintodistuksen juoksukunnosta. Todistuksessa pitää olla leima. Sehän on selvä. Kun olin töissä puolalaisessa yliopistossa tuli tämä leimahomma tutuksi.

Kuopion kovat triathlonistit. Tuukka puuttuu kuvasta, mutta muuten. Kuva: Markku Rantama.

Kauhia alkurynnistys. Sonnit irti! Triathlon hyvin edustettuna. Kuva: Lea Houtsonen.

Teemu juoksi 23km ja tuli siltä reissulta kolmantena maaliin. Sarjansa toisena. Ilmeisesti tuhansien kilometrien matkustelu ei sinällään ole hyvää valmistautumista, mutta sehän ei estä osallistumasta.

Tuo numerolappujen Essilä oli kuopiolainen vaatefirma (1950-luvulta 1970-luvun loppuun), jossa mummoni oli töissä. Aivan legendaarista. Kuva: Markku Rantama.

Eilen juoksentelin töiden jälkeen (huomaattehan sankaritreenaajan) 1h35min Puijolla, eli viimeisen pitkän. Tarkoitus oli juosta 2h, mutta lauantain kisa painoi jaloissa ja erityisesti leikatussa jalassa, joten kurvasin kotiin etuajassa. Tämä oli tietysti osa suunnitelmaa.