Finntriathlon Joroinen

Eilen se suuri päivä kesässä taas pitkästä aikaa koitti, kun Joroisilla kisattiin puolimatkan suomenmestaruuksista puolimatkaan (1,5km - 90km - 21,2km). Itsehän kirjoitin hassuttelevan kisaennakon omista tunnelmista aikaisemmin.

"Näin iso!" Kuva Timo Kananoja.

Uinti oli ok tekemistä aikaan 38:15. Mikä parasta, uin lähestulkoot koko matkan Maijan kanssa, mikä tietysti hymyilytti jo uidessa. Itse koin, että uinti oli parasta koko kesänä ja matkalla syntyneet kontaktit eivät liiaksi haitanneet menoa. Hölmöyttäni lopussa jouduin siksakkaamaan, koska luulin baanan olevan auki rantaan, mutta vielähän siellä olikin yksi puijo kierrettävänä! Doh! 

Naurattaa, naurattaa. Kuva Mika Martikainen / murtokohta.fi.

Pyörällä lähdin sitten ajamaan sen mikä jaloista lähti. Ja lähtihän niistä! 30km ennen vaihtoa niihin alkoi kyllä hiipiä myös melkoisia hapotuksen tunteita, mutta ajattelin sitten posin kautta, että kaadutaan sitten kovaa jos niikseen tulee. Ammattimaisesti tulin T2:een pyöräkengät polkimissa, koska en kestänyt ajatusta pitkän matkan lompsuttelusta niillä. Ja sehän sujui tosi hyvin. Kerran olin sitä treenannut, mutta nähnyt sitäkin useammin! Haha. 90km aikaan 2:46:30, eli reilusti yli kolmeekymppiä tunnissa.

Puolimaratonille lähdin sitten avoimin mielin, mutta olin vähän huolissani polven kestämisestä. Teemu tuli juuri maaliin SM-pronssimitalistina, kun olin aloittanut juoksuosuuden. Se oli aivan loistava juttu. Nakuttelin alle 5.30min/km -vauhtia, joten ajattelin, että antaa mennä niin kauan kun helposti tulee. Yleisö oli aivan mieletön, paikkakuntalaiset mukana ihan täysillä ja kannustusta riitti tutuilta ja tuntemattomilta. Viimeisellä kierroksella kiittelin paikkakuntalaiset. Kolmannella, eli viimeisellä, kierroksella leikattu jalka alkoi väsymään ja hermotuksen puutteet alkoivat tuntumaan eniten, mutta mihinkään ei koskenut! Ravintohommissa noudatin täysin (jälleen) ennalta suunniteltua suunnittelmaa, joten sen suhteen ei tullut probleemaa, eli kokemuksta on hyötyäkin. 

Ilman ongelmia ja huippufiiliksissä maaliin! Kuva Timo Kananoja.

Loppuaika 5:33:07 on aivan huikea ottaen huomioon harjoitustuntien vähyyden. Suoritukseni oli todellakin kunnon mukainen, sillä kaiken sain ulosmitattua, mitä oli mahdollista saada. Sijoitukseni omassa sarjassani oli 18/47. Kisat olivat aivan huippuluokkaa. Olen ollut Joroisilla koko 2000-luvun ja minun mielestäni tämä vuosi oli yksi parhaista joka tasolla. 

Sitten seuraa pieni sormen heristys: Näissä (kuten kaikissa tri-) karkeloissa peesaaminen on sekä epäreilua että vaarallista. Roskaaminen tyhmää. Meillä on täällä Suomessa hieno uusi kultakausi lajissa menossa, mutta tämän myötä myös ei-toivotut lajin ominaisuudet tulevat näkyvämmiksi. Osittain varmasti kokemattomuutta, osa omia valintoja. Omat valinnat, järjestäjän toimet ja yleinen ilmapiiri sekä tuomaritoiminta ovat kaikki osa ratkaisua. 

Teemun viha-rakkaus-suhde Joroisten kisaa kohti on tällä hetkellä rakastan-terälehdellä ja hyvä niin. Hänen todella hyvä ja tasainen kausi jatkuu parin viikon päästä Norjassa, minne matkaamme omalla 4 hengen tiimillä. Siitä tulee hieno reissu.