Huoltotiimi: Norseman Xtreme Triathlon 2015

Teemu pääsi lauantaina toteuttamaan yhtä unelmaansa, kun Norseman kisattiin vihdoinkin Norjan vähintäänkin raikkaissa maisemissa. Tuloksena ensikertalaisen loistava seitsemäs sija ajalla 10:41:00, joka tuli nousujohteisen ja kontrolloidun suorituksen seurauksena. Tämä kaikki on tuttua, sillä mm. Helsingin Sanomat ovat kirjoittaneet kaiken mitä itse suorituksesta sanottavana on tässä ja tässä ja tässä. Itse ajattelin avata kisaa huollon näkökulmasta, sillä Norsemanissa on pakollinen oma huolto, joka kulkee kilpailijan kanssa koko 226km ja viimeisen nousun ajan juosten. Tämä muuttaa kisan luonnetta sekä kilpailijan että huoltajan näkökulmasta.

Kotiin jäänyt ATK/lastenhoitotiimi huolsi myös huoltotiimin kuntoon.

Minun vastuulleni kuului järjestelyt, jotka pitää hoitaa ennen kisaa. Siis majoitukset, lennot, vuokra-autot ja yleisesti tilanteen tasalla oleminen. Norseman on ns. pisteestä pisteeseen kilpailu, joten majoitusten välille tulee pari sataa kilometriä. Auton suhteen järjestäjä antoi tiettyjä reunaehtoja säännöissä ja lennotkin saatiin koko neljän hengen porukalle suhteellisen edukkaasti. Lennot otettiin Osloon/Oslosta, koska sillä tavoin saatoimme ajaa koko pyörä- ja juoksureitin läpi, joskin toiseen suuntaan. Kisaan kuuluu liuta myös pakollisia varusteita kuten lamput pyörään, huomioliivi sekä juoksureppu loppunousuun, joten niiden hankkimisesta oli myös huolehdittava.

Noin maratonin puolivälissä Gaustatoppen näyttäytyy ensimmäisen kerran. On aika todella vaikuttava näky.

Kolmen hengen huoltotiimi ei ollut yhtään liioittelua, kun tarkoituksena oli tehdä kilpailukykyinen suoritus kärkisijoituksista kamppaillen. Tomppa vastasi juoma- ja energiahuollosta, joka siirtyi vastuulleni, kun päämyrkynkeittäjä alkoi 25km juoksun jälkeen "kirittää" Teemua jalan. Kisan aikana omalla vastuullani oli T1 ja T2 sekä väliaikojen että sijoitusten seuraaminen ja huollon varmistaminen. Saukko toimi rattimiehenä sekä kuvaajana. Jokaisella oli oma tärkeä paikkansa ketjussa, jonka piti toimia kuin rasvattu. Toteutimme Teemun toiveita, jotka muutaman kerran muuttuivat yhtä nopeasti kuin keväinen ilma...

Loppunousun helppo osuus. Vaikeampaa on vaikea edes kuvitella.

Norseman on jo heti lähtökohtaisesti täysin erilainen kuin normaali ironman-kisa myös huollon kannalta. Ironman-kisassa voi juoksureitin varrella olla esimerkiksi yksi kohta, jossa omahuolto on sallittu, mutta missään nimessä ei muualla. Tässä järjestäjän huoltoa ei käytännössä ollut lainkaan, joten kun kello soi yöllä 02:00, niin siitä seuraavat 15h oli omat halut ja tarpeet toissijaisia. Oli tietysti hienoa olla koko ajan kisassa mukana, mutta sen aiheuttamaa stressiä pitää pystyä sietämään. Urheilija on vain ja ainoastaan tiiminsä varassa. Etukäteissuunnittelu on kaiken a ja o sekä kisan aikana tapahtuva kommunikointi urheilijan ja tiimin välillä. Tästä syystä totuttu kisan aikainen raportointipalvelu Suomeen päin ei ollut mahdollista, sillä lautasella oli ihan tarpeeksi tavaraa ilmankin.

Näitä riitti rinteillä ja teillä.

Oman kassin pakkaaminen reissuun erosi kyllä huomattavasti normaalista kisakassista. Kuoriasu, pipot ja hiihtohanskat pilkistelivät ulos kassista. Ikuisena optimistina pakkasin myös hellemekon, mitä ei sitten yllätys-yllätys tarvittu. Kisa käydään niin vaihtelevissa korkeuksissa, että huoltotiimikin oli välillä +4 asteen tuulessa kuin sitten +22 asteen lämmössä. Omasta juomisesta ja syömisestä piti muistutella ääneen, jotta ajatus pysyy koossa loppuun saakka.

Loppunousuun otettavat pakolliset reput tarkastettiin ennen nousun aloitusta. Huoltaja pystyi tekemään sen ennen kuin juoksijat tulivat paikalle. Tämä asia selvisi lennosta.

Ensimmäinen Norseman antoi paljon oppia myös huollon järjestämisestä mahdolliselle seuraavalle kerralle. Huomasimme, että olimme lukkiutuneita ns. normaalin triathlonin toimintatapoihin esimerkiksi vaihtoalueilla, emmekä "osanneet" ajatella luovasti vaikkapa vaatteiden heittämistä pitkin matkaa omalle huollolle juoksuosuuden alussa. Myös esimerkiksi tavallista parempi urheilujuoma vaikutti geelien ja patukoiden tarpeeseen, joten paljon kokemusta tuli ihan koko linjalta. Liikkuvassa autossa tapahtuva juomiensekoittelu oli myös melkoinen taidonnäyte puhumattakaan siitä, miten paljon tavaraa autossa oli ja miten ne saatiin aina käsille tarvittaessa. Arkistointisysteemi oli kuitenkin toimiva. Meillähän siis oli kisan aikana autossa myös kaikki meidän matkatavarat...

Pyöräreitillä oli todella kauniit maisemat.

Vaikka kirjoitankin, että oppia tuli, niin suoritus huollonkin osalta oli vallitsevan asiantilan huomioiden oikein hyvä, sanoisin arvosanaksi 9. Se ei ratkaissut sijoituksia, vaan toimimme suunnitelman mukaan, tarvittaessa joustavasti ja suurella sydämellä. Useita asioita jouduimme selvittämään lennosta, sillä kaikkea ei ollut mainittu kisaoppaassa tai infossa. Asioita kuten a) mistä huoltaja pääsee urheilijan luokse T1:lle, b) voiko reput tsekata sisään huoltajan toimesta ja c) mistä huoltoalue todella alkaa. Ihan vain muutama mainitakseni. Monet "metkut" ovat nyt tiedossamme.

Lautalle vain ja kohti 10,5 asteista vettä.

Luonnollisesti on myös tärkeää, että koko stressaavan päivän yhdessä viettävä huoltotiimi jaksaa katsella toistensa naamoja ja pelata yhteen. Huumori voi olla välillä aika rankkaa ja kisan edetessä ei aina ne "kiitos ja ole hyvä" tule lauseen loppuun, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Vuosia tuntemistaan ihmisistä tulee esille uusiakin puolia, kun olosuhteet muuttuvat. Erilaisten tallenteiden todistaessa asiaa, huollolla oli koko ajan hyvä pelihuumori päällä. Tosin videoihin on myös tallentunut reissusta kisaa edeltävä jännitys, hermoilu ja odotuskin. Melko legendaarista settiä. 

Tiimi.

Saukon merkitys rattimiehenä on itsestään selvä. Saukko on myös suuri innostuja, joka on tosiaan nähtävissä GoPro:n tallenteista. Tompan merkitys loppunousussa on näin omasta mielestäni suurin mahdollinen ja hän varmisti, että sijoitus todella on maalissa seitsemäs eikä kahdeksas. Harva olisi pystynyt siihen mitä Tomppa teki ja vielä harvemman huudolla kannustuksella olisi ollut sama vaikutus. Teemu luonnollisesti teki sen, mitä pitikin. Savolaisena olisin vaatimaton, jos siihen olisi vähäisintäkään tarvetta, mutta koska ei ole, niin paikkani minullekin tiimissä varmasti oli. "Not just a pretty head." Suomen tiimin ansioista saimme reitin päälle sijoitus- ja väliaikatietoja sekä tietoa kisan kulusta yleisesti, mutta mikä tärkeintä, niin minun ei tarvinnut lainkaan olla huolissani Irongirlistä, joka ei tälle reissulle päässyt mukaan.

Loppuseremonia. 

Kokemuksena Norsemania on vaikea selittää. Sen tekee hienoksi juuri tuo urheilijan ja tiimin yhteistyö. Vaikka repun ja pumpun piteleminen T1:llä ja kaikkien hermoilujen vastaanottaminen on aina arvokas homma, niin tässä huoltaja nousee kyllä jalustalle siihen urheilijan rinnalle. Urheilija luottaa että huolto toimii ja huolto tekee kaikkensa parhaan suorituksen eteen. Lähtisin uudestaan, huoltamaan.