18.

Leikkaus meni suunnitellusti ja niinhän siinä kävi, että seurasin operaation monitorista. On se vaan erikoista kun puudutus potkaisee ja näköhavainto suoraan ylös sojottavasta jalasta ei vastaa oletusta jalan sijainnista.

Puudutus, lääkkeet, kipu ja syömättömyys tekivät olosta kuitenkin lähdön hetkellä pahoinvoivan, mutta siihen se sitten onneksi jäi. Ensimmäinen yö oli vähän kehno, mutta tämä päivä on ollut jo parempi.

Kylmä paketti.

Jumpan aloitin heti ja sehän tarkoittaa nilkan suoristamista ja koukistamista, "reisijumppaa", polven koukistamista ja  seisaaltaan taakse ja sivulle heiluttelua. Turvotusta ei ole kauheasti, mutta se voi ilmeisesti tulla myöhemminkin. Polvi suoristuu mukavasti, mikä on nyt tärkeää. Kepeillä kulkeminen alkaa taas sujua. Viimeisestä oli kuitenkin ehtinyt kulua 7 vuotta.

Sairaala Mehiläisen koko henkilökunta oli mahtavaa ja kokoajan minulla oli huolehdittu olo. Mieltä lämmitti eniten se, kun ortopedi oli kirjoittanut leikkauskertomukseen(?) triathlonisti, tarkoittaen sillä minua.

Uusi tykkipyöräni Argon 18 E112 on tullut kotiin. Siitä lisää huomenna.