Kohta mennään. Aamulla hain apuvälinevarastosta seuraavien viikkojen tuen eli kyynärsauvat. Kuuteen tuntiin ennen leikkausta ei saa syödä eikä suun kostuttamista enempää juodakaan, joten tunnelmat ovat, jo tässä noin paria tuntia ennen operaatiota, vähän karahtamassa kiville kun verensokerit menevät lattiasta läpi. Lisäksi päähän alkaa pian jomottamaan tämä jännitys, vaikka tavallaan ihan rauhallinen olenkin.
Reppuun (koska olkalaukku ja kyynärsauvat eivät ole järkevä yhdistelmä) pakkasin Finisher-paidan, joka on aikuisen naisen (ei sen mistä Koivuniemi laulaa) pep talk -yritys itselleen. Itse operaatio ei tässä kai itsessään jännitä, mutta sen jälkeinen aika. Tässä sitä nyt ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!