Kiurun kanssa samalla radalla

Ei ollut tarkoitus ihan näin pitkään fiilistellä Havaijia kuin nyt kävi kirjoitusten välillä. Mutta kisahan oli mahtava ja oli hienoa seurata vielä viimeisiä maaliintulijoita aamupalan jälkeen. Ehkä vähän tuli sellainen olo, että jospa jonakin päivänä... Mutta ihme pitää tapahtua sitä ennen, koska tuo Big Islandin ilmasto ei lähimaillekaan ollut minulle sopiva urheiluatmosfääri kuumuudessaan ja kosteudessaan. Ja tuuleekin siellä ihan turkasesti.

Harjoittelussa on painotus ollut uinnissa ja sen tekniikassa. Teemu on pistänyt tekemään räpylärallia ja yhtälailla lautaa on uidessa saanut pitää polvien ja nilkkojen välissä. Unohtamatta sitkeääkin sitkeämpää volttikäännösten tekoa. Tosin taistelutoverini oli viime uintireenin jälkeen varma, että volttikäännökset ovat hänen kohdallaan muuttuneet kiinalaisiksi kippuroiksi! :D Näin välillä käy, joskin se on kyllä kauhean vaikea uskoakin.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Ironman Zurich -uimalakit "puhuisivat" eri tilanteissa ja sillä saisi esimerkiksi huomiota ja parempaa palvelua. Linkki tähän kokeellisen journalismin helmeen löytyy täältä. Nyt olimme Teemun kanssa uimassa Mäkelänrinteessä torstaina ja päädyssä joku mies kysyi minulta, että olenko ollut Sveitsissä kisoissa. Vastasin olleeni ensimmäistä kertaa Ironmanilla viime kesänä ja samalla tajusin, että kuka kanssani tarinoi! Sehän oli edustaja Kiuru, joka pulahti kanssamme samalle radalle. Hän jatkoi, että on itse kisannut Sveitsissä myös. Minä käyttäydyin siten kuin 20 vuotta sitten, kun tapasin Samuli Edelmanin ja sanoin vienosti, että "joo, mää tiedän..." Onneksi Teemu tuli sitten siihen ja miehet jatkoi juttujansa, kun minä tunsin itseni ihan pöhköksi. Ette ehkä usko, mutta ei ollut ensimmäinen kerta... Mutta hei, olihan se aika hienoa, että lajin legenda alkaa jutustella kesken uintireenin!