Hienostorouva Länsi-Vantaalta

Ilouutisia! Flunssa taittui, mutta kuin viimeiseksi kiusanteokseen se tapahtui vasta maanantaina. Eilen sitten porhalsimme Maijan kanssa Mäkelänrinteessä niin, että hippulat vinkui. Joo, joo ihan varmasti vinkui. Halli oli aivan tupaten täynnä, mikä on todella harvinaista, mutta vesijumppareilla oli jokin syvänmerenjumppa ja tarvitsivat vielä lisätilaa heilumiseensa. Saimme kuitenkin yhden radan käyttöömme, joka oli alunperin suunnattu vesijuoksijoille. Todella hyvää ja ymmärtäväistä palvelua! Maija jo vähän leuhkana epäili, että asiaan olisi vaikuttanut meidän Ironman Zurich -uimalakit. Nooh, olin minäkin vähän leuhkana. Harmittaa ehkä vähän, että se "ironman" lukee vain lakin toisella puolella! :D

Lokakuussa sitä saa varmasti taas aloittaa Teemun mielenmukaiset liikuntatuokiot, eli harjoitusohjelman noudattaminen. Jee! Jotenkin on paljon odottavampi mieli kuin vuosi sitten, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää ja mitä asiat vaatii. Välillä kyllä myös hirvittää juuri se, että tietää mitä sitoutumista esimerkiksi juuri ironmanille treenaaminen tarkoittaa. Toisaalta, minulla oli koko viime vuosi pääsääntöisesti mukavaa ja sain liikkua aivan mahtavien kanssa. Se, mistä jää ns. "paitsi", niin on oikeastaan aika samantekevää ja useimmiten epäterveellistä. Se, mitä saa tilalle, onkin sitten jotakin aivan muuta.

Laskeskelin tosiaan viime viikolla, että olen ollut jopa epätavallisen terve viimeisen vuoden ajan. Liekö syynä tämä tyylini, jossa esiinnyin Sonkajärvellä alkuvuodesta? :D

Hienostorouva Länsi-Vantaalta.