maanantai 20. maaliskuuta 2017

Q1 ja harjoittelun sietämätön keveys

Ensimmäinen vuosineljännes alkaa tulla päätökseensä. Useamman vuoden ajan talvikuukausien harjoitteluuni on vaikuttanut se, että aviomieheni kulkee maastohiihdon maailmancupin mukana ympäri maailmaa ja lisäksi hän on tutkaillut olosuhteita Koressa ensi vuoden olympialaisia varten jo siihen malliin, että on tänä vuonna viettänyt enemmän aikaa siellä kuin kotona.

Kävin Teemun työpaikalla Lahden MM-kisoissa.

Kun pyörittää arkea kokonaan itse, on siinä täydelle matkalle harjoittelulle haastetta. Kuinka paljon vaivaa isovanhempia, kuinka jättää jo isäänsä (satunnaisesti, muttta sitäkin väkevämmin) ikävöivä lapsi hoitoon, kuinka tehdä töissä parhaansa, kuinka hoitaa enterorokot, työreissut, kaupassakäynnit ja se oma harjoittelu?


Välillä työmatkapyöräily on vähän rankempaa.

Oikeasti siinä joutuu olemaan itsekäs. Siinä joutuu käyttämään luovuutta kaikin mahdollisin tavoin. Eihän se mikään temppu ole. Monet huolehtivat ainoana aikuisena perheistään, töistään ja arjestaan. Ja treenavat myös. Joka tapauksessa nämä ovat reunaehdot, jotka ohjaavat toimintaa.

Hiihtokelejä on riittänyt Kuopiossa vielä toistaiseksi.
Miten minä sitten harjoittelen? Peruskompista huolehtii työmatkapyöräily. Kuulostaa helpolle, mutta kun vetää 35kg kärryä maasturin perässä kaksi kertaa päivässä 30-45min, niin kyllä se ainakin pitää kropan ja aineenvaihdunnan liikkeessä. Toinen pysyvästi toistuva rutiini on viikottainen sali lapsen uimakoulun aikana. Maastaveto, penkki, kyykky ja loput sitten ehtimisen mukaan. 

Tämän lisäksi iltaisin voi tehdä kotona kuntopiirit ja vastaavat sekä tietysti ajaa trainerilla. Wattimittari pitää huolen siitä, että aika tulee käytetyksi viisaasti, eli ns. ottamalla löysät pois. 

Kaikki taidot peliin...

Määrää pitää kuitenkin näissä hommissa saada myös kasaan, joten aina kun lastenhoito järjestyy niin siihen väliin ripotellaan joko hiihtoa, juoksua tai uintia. Kuitenkin selvästi enemmän kahta ensimmäistä, koska ne ovat myös aikatehokkaita lajivalintoja. Yritän tehdä sen mitä teen mahdollisimman hyvin ja järkevästi. Ei hankalasti toteutettavia treenejä, mutta ei myöskään höntsäilyä ja tuntikeräilyä. Niitä kuuluisia oikeita asioita.

Hymyilyttää, kun alla on ensimmäistä kertaa karvapohjasukset. Ukki oli tuolloin lapsen kanssa.

Tammikuussa 33h, helmikuussa 23h (sitkeä flunssa verotti) ja maaliskuussa on nyt kasassa 24h. Viime vuonna tunnit olivat vastaavat. Seuraavaksi aloitetaan panostus uintiin, pääsiäisenä hiihdetään pohjoisessa ja sen jälkeen suunnataan Calellaan leirille. Ruuvia voi kiristää ihan huolella ja niinhän se tässä vaiheessa pitää ollakin. Viime vuonna Köpiksessä näillä spekseillä mentiin aikaan 11:20. En kiellä, etteikö olisi hauska kokeilla, miten kovaa kulkisi (vai kulkisiko), jos pystyisi harjoittelemaan koko talven paremmin. Mutta ehtiihän tuotakin kokeilla sitten, kun sille on aikansa ja jos asia vielä vaatii vastauksensa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

2016 paketoitu, 2017 avattu

Vuosi 2016 oli hieno. Oli onnea, iloa, onnistumista, sitkeyttä, rakkautta, pelkoa, kaipausta ja toipumista. Urheilun saralla edellä mainitut olivat myös läsnä.

2016 puhkaisin vihdoinkin 400 tunnin haamurajana pitämäni liikuntamäärän, yhteensä 429h. Pyörällä ajelin 3800km, juoksin 600km ja uin ruhtinaalliset 67km... Kuntosalilla näytin viihtyneen 26 tuntia. Vuosi 2015 ei ole oikein hyvä verrokki, koska se meni suurimmalta osalta eturistisideleikkauksesta kuntoutumiseen. Ja hyvä että meni, koska polvi ei ole rajoittanut elämääni millään tavalla. Hauskaa kääntää pyörän päällä vietetty aika työajaksi, mikä tarkoittaa noin kahdeksaa työviikkoa.

Kooste Instagramin yhdeksästä tykätyimmästä kuvasta vuodelta 2016. Sporttipainotteista, voisi todeta.

Vuosi 2017 tuo tullessaan perinteisen leirin Calellassa sekä Challenge Poznanin täyden matkan. Haaveilen edelleen siitä Finntriathlon Levistä, jonka haluaisin käydä kokemassa. Reissu vaatii vielä suunnittelua. Jotain muutakin vuoteen saa vielä loistavasti ns. ripoteltua. Ehkä jotain multisporttia, massahiihtoa tai juoksua. Joka tapauksessa edessä on loistava vuosi! 

lauantai 24. joulukuuta 2016

24.

Iloista joulua kaikille!

Kuvassa olen huomattavan yllättynyt tyttäreni kiltteydestä! :-)

perjantai 23. joulukuuta 2016

23.

Juuri huomasin, että suuresti rakastamani (joulu)leffa Rakkautta vain tulee aattona kello yhdeksän! Luulin jo, tosin ohjelmatietoihin tutustumatta, ettei sitä tänä vuonna esitettäisi lainkaan. Täytyy vielä sanoa, että leffassa näyttelevälle Andrew Lincolnille ovat zombiet tehneet hyvää, niin kuuma hän on The Walking Dead -sarjassa. Jos muuten joku tietää, mistä ko. sarjan kuudennen kauden voisi nähdä niin kertoisitko minullekin? Luulit jo, että pyydän Lincolnin puhelinnumeroa!

IMHO minusta tällä ponilla on liioitellun suuri sarvi otsassa. On sentään joulu!
No niin, asiaan. Tämän vuoden joulukalenteria oli mukava kirjoitella. Raapustelut olivat lyhyitä ja kertoivat usein päivän tapahtumista. Kalenterinluukku olikin kurkistus arkeen. Tällaista täällä tapahtui. Kiva, kun pistäydyit lukemassa. Huomisen jälkeen keskitytään taas sporttiin, mutta ensi vuonna taas kalenteri uusiksi, halusit sitä tai et!