lauantai 5. joulukuuta 2015

5.

Huomenna on tarkoitus juosta Itsenäisyysmaratonilla puolikas. Valmistautuminen on tällä kertaa ja poikkeuksellisesti ollut todella amatöörimäinen, vai mitä pikkujoulut perjantaina ja puolimaraton sunnuntaina noin niin kuin teidän mielestä kuulostaa?

Biljardimestaruudet ratkottiin pikkujouluissa. 2 voittoa ja 2 tappiota.
Huoli pois, tämän kaiken voi tietysti hoitaa kunnialla, mutta leikkauksen jälkeen pidin eilen ensimmäistä kertaa korkokenkiä jalassa ja nukkuessani kramppasi etummainen säärilihas (tibialis anterior) (oli aika kauhea tunne) ja päkiöissä on rakot jo ennen juoksua.

Tämä tuttu näkymä odotti kotona.
Toinen, ja se huolestuttavampi asia on tuo juoksubaanan kunto. Kävin tänään hölköttelemässä noin 30min ja jalan alla oli niin asfalttia, sepeliä, loskaa, vettä ja jäätä. Että juostakko nastakengillä vai normilenkkareilla? Se, että askel livettää yhtään, on omiaan ainakin kipeyttämään jalkaterää jos ei ihan suorilla aiheuttamaan rasitusvammoja. Kuitenkin nastalenkkarit ovat ominaisuuksiltaan vähän jäykemmät, joten niillä 21,1km juokseminen ei taas muuten houkuttele. Olen kuitenkin vielä niin varovainen, että jos jäätä on niin olipa jalassa mitkä kengät tahansa, niin se hidastaa menoa.

Tavoitteena on nyt kuitenkin päästä juoksemaan ja jos nyt vähän hölkkävauhtia kovempaa menisi, niin olisin ihan tyytyväinen.

perjantai 4. joulukuuta 2015

4.

Bussi 615.
Tänään päivä alkoi 04.15 ja siitä lentokoneella kohti Helsinki-Vantaata. Olin jo odottanut, että pääsen testaamaan kehärataa, mutta se osoittautui kaikista hitaammaksi etenemismuodoksi, joten parilla bussilla mentiin. Taksikin kyllä houkutteli, mutta bussissa saa fiilistellä, että miltä tuntuisi taas asua täällä.

Matkustaja
Helsinkiin minut toi työpäivän lisäksi pikkujoulut. Uliulijuli.

torstai 3. joulukuuta 2015

3.

Jouluvalmistelut. Piparkakkuja ja joulutorttuja on jo tehty sekä ikkunaan on laitettu "jouluvalot". Pahasti näyttää siltä, että lahjaostokset menevät lähelle deadlinea, vaan toivottavasti ei niin paljon kuin viime vuonna. Silloin esimerkiksi ulkomailta suhteellisen ajoissa tilatut paketit piti toimittaa jälkitoimituksena.

Selvästi joku isompi troublessi oli viime vuonna tuon ompelukoneen kanssa. Ilme kertonee kaiken oleellisen.
Yleensä olen myös tehnyt joulukortit itse. Siihen hommaan on aina ihan himo. Nyt postilakko sai miettimään koko homman mielekkyyttä ja että olisiko tänä vuonna esimerkiksi jonkun avustuskohteen vuoro. Näin isoja päätöksiä en ole vielä tehnyt.

Yleensä suvussa aletaan supista joulunviettosuunnitelmista jo lokakuussa, mutta tänä vuonna on käytännössä ollut ihan hiljaista. Joulunahan on ihana käydä lenkillä. Silleen sopivasti ennen syömistä. Olen varmasti viimeiset 6 vuotta juossut lähes saman lenkin jouluna. Jotkut pölöt hiihtää, mutta juoksua sen olla pitää.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2.

Tein tänään persoonallisuustestin, jonka tulos ei yllättänyt ja yllätti. Mairitteliko se, kun vastaavia persoonia olivat tulosten mukaan mm. Napoleon, Margeret Thatcher ja Steve Jobs? Puhuttiin paljon murskaamisesta ja johtamisesta... Tunnistan kyllä itsestäni johtajaroolin, jossa kyllä ihan mielelläni viihdyn. Päiväkodissa laitoin muut lapset riviin aidan eteen ja pidin puheita poliisipäällikkönä. Työhaastattelussa sanoisin, että olen ratkaisukeskeinen, päämääräorientoitunut sekä nopea päätöksentekijä. Kaikissa arjen "rooleissa" nämä ominaisuudet varmasti puskevat omalla tavallaan läpi. Mutta on minussa muutakin.

Kirsi Piha kirjoitti aika napakasti Finntriathlon-blogissa otsikolla Mikä on triathlonaikasi? Sinänsä kun myötäkarvaan kirjoittelu olisi ollut tylsää, niin tälläinen "sohaisu" on varmasti saanut ainakin ajatuksia liikkeelle. Pystyn nyökyttelemään kohdassa, jossa kuvataan ravinto-ohjelmia ja melatoniinipillereitä, mutta kyllähän tässä aika suoraan saa lukea omasta elämästään vähän haastavaan sävyyn. 

En usko tähän teepussihommaan, mutta tänään oli ihan osuva.
Vuosikausiin en ole matkustanut ilman vähintään jonkinmoisia harjoituskamppeita matkalaukussa. Uin, pyöräilen ja juoksen ehkä ulkopuolisen mielestä niin, ettei muuta elämään mahdu. Liikunta ja urheilu on minulle elämäntapa. Ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että näin nykyään taas on. Olen asettanut itselleni tavoitteen ja teen töitä saavuttaakseni sen. Myönnän ihan avoimesti, että olen kilpailuhenkinen, mutta olen myös realisti. En tule nousemaan podiumille kv-kisoissa (ainakaan nyt ihan heti), joten kai tässä tylsästi itseään haastetaan.

En kuitenkaan väittäisi, ettei esimerkiksi täydenmatkan triathloni olisi mitä suuremmissa määrin myös treenattuja aivoja vaativa suoritus. Tai edes sille tähtäävä harjoittelu. Itse suorituksen aikana tarvitaan itsekuria, sisua, järkeä, keskittymistä ja itse käytän myös matematiikkaa. Kaikki pitkät kisat on minulle matematiikkaa. Minulle, joka olen matemaattisesti kokolailla lahjaton vaan kovalla työllä sen korvaava ihminen. Jaan osiin, kerron, lasken aikaa, kilometrejä, etäisyyksiä ja joskus niitä sijoituksia. Suorituksen aikana ratkaistaan ongelmia, tehdään uusia strategioita ja sopeudutaan yllättäviin tilanteisiin.

Kuitenkin olen onnellinen, että lähipiirissäni on myös ihmisiä, jotka eivät ole missään tekemisessä triathlonin kanssa. He puhuvat muusta, tekevät muuta ja hengittävät muuta. Silti olemme ystäviä. Minä kuuntelen ja joskus kadehdinkin, kuten varmasti myös toisin päin. Olen työssä, jossa saan rasittaa aivojani ihan tarpeeksi, mutta silti tykkään lukea niin viimeisimmän Finlandia-palkinnon voittajaromaanin kuin Wallenderit ja Kyröt ja triathlonkirjatkin. 

Vaikka sydän palaakin jollekin asialle, ei se välttämättä ole se kaikki. Vaikka jokin testi kertoo, että olen johtaja, niin olen mielelläni myös johdettava. Vaikka treenaan 300-400h vuodessa, osaan nauttia myös hyvästä ruoasta, juomasta, juhlista, keskusteluista ja lorvailusta. Ehkä enemmän kuin pitäisi.

Siinä olen samaa mieltä, että kun kaksi ihmistä kohtaa, niin puhutaan jostakin yhteisestä asiasta, ainakin jossakin vaiheessa. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

1.

2015 vuoden joulukalenteri on täällä! Uskon, että henkeä on jo pidätelty siellä ruutujen ja näyttöjen toisella puolella. Edellisvuosien tapaan luvassa on pitkä tai lyhyt teksti (ja kuva) aina jouluaattoon saakka! Teksti (ja kuva) joko liittyy kuluvaan päivään, tai sitten ei.

Joulukuu.
Nyt kun lukija on koukutettu täysin, niin voin kertoa tarinan sankariäidistä. Sankariäiti tekee normaalien aamutoimien lisäksi eväät, vetää perässään 6km matkan peräkärryä päiväkodille, polkee itsensä töihin, on töissä (tekee myös töitä), polkee päiväkodille, vetää kärryä uimahallille, laittaa lapsen uimakouluun, kiiruhtaa samaan aikaan itse salille, miettii miksi ihmeessä joku jää "palauttelemaan" penkkiin 15min kun minulla on aikaa vain 30min, kiiruhtaa lasta vastaan pukuhuoneelle, laittaa karavaanin taas kuntoon, vetää kärryn kotiin ja loihtii maukasta kalaa päivälliseksi. Hyvä minä. Hyvä kaikki, jotka veivaa arjessa omia palikoitaan!

Tämän salitreenin ehtii tekemään loistavasti 30 minuutissa. Ja ei, siinä ei ole ensimmäisenä 3 x latte...