lauantai 17. joulukuuta 2016

17.

Tänään oli taas lauantai ja aamulla pääsi heti uimaan. Jotta tämä olisi mahdollista, niin rakas äitini antoi myös panoksensa ja tupsahti paikalle heti kello kuuden jälkeen olemaan Irongirlin kanssa. Triathlonharrastus liikuttaa siis läheisiäkin! Äiti vaati kyllä hotellitason aamupalaa, mutta kahvit häntä nyt ainakin odotti.

Altaassa uitiin pääsarjana kauhean monta vinstaa ja kauhean kovasti. Apuvälineet otin heti käyttöön. Eki totesi, että kyllä se siitä helpottuu kun kunto kasvaa. En kyseenalaista tätä, enkä mitään muutakaan mitä hän altaan reunalta minulle sinne altaaseen sanoo.

Aikaisin olin liikenteessä. Autolla, koska kävin uinnin jälkeen kaupassa. Muuten pyörällä.

Varsin innostunut uimari. Vakavuudella tulevaan suhtautuen.

Siellä se Kuopion keskustan uimahalli on.

Valinnanvaraa kaapeissa.

Säkki täynnä apuvälineitä. Kohta pitää olla ehkä isompi säkki.

perjantai 16. joulukuuta 2016

16.

Tykkään tosi paljon siitä, että saan ostaa lahjoja jouluna. Joulussa on hauskaa se täpinöinti, mitä erityisesti lapset harrastavat. Itsehän olin aina, syystä tai toisesta, kipeänä jouluna. Muistelen, että aika monesti oksetti. Jännitys varmaan teki oman osuutensa, mutta myös koulujen sairasteluun liittyvä vuosikello näytteli varmasti omaan osaansa. Erikoista muuten, että lapsuus- ja nuoruusajan vatsalla jännittäjästä tuli ihan normaali jännittäjä aikuisena.

Koriste viime vuoden kuusesta.

Nykyään joulussa parasta on suvun näkeminen, syöminen ja se tunnelma, mikä tulee tuon kaiken seurauksena. Ja tietysti joulupukki ja lasten supertäpinöinti. Vanhemmatkin lapset saavat uskonsa joulupukkiin takaisin, osittain todennäköisesti vain varmuuden vuoksi. Lisäksi meidän suvussa on aina ollut tapana laulaa joulupukille ennen lahjoja. Se, että kukaan ei osaa sanoja ja säveltäkään välttämättä, ei ole koskaan ollut esteenä ja kaikki ovat oikein tietoisia tästä, mutta silti se vaan tehdään.

Omat toivomukseni mahdollisten(!) lahjojen suhteen ovat hyvin maltillisia. Toivoisin hiihtopukua, kuoria kännykkään tai kuulokkeita. Hyvä Joulupukki, olen ollut melko kiltti koko vuoden... 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14.

Kävimme eilen fysioterapeuttini kanssa läpi liikkeet, joilla kuntoon tulee niin lantio kuin reidetkin. Tai tietenkin liikkeelle lähdettiin siitä, että teen nyt annettua ohjelmaa noin kuutisen viikkoa ja sitten katsotaan tilanne ja päivitetään ohjelmaa.
Lippa on hyvä hikipanta. Taustalla muuten ainoa koskaan framille laitettu kisajuttu. Teetätin sen kehysliikkeessä ja lopputulos on loistava!

Kun kävimme liikkeitä läpi, niin olihan se vähän masentavaa. Mieleni teki huutaa, että kyllä minä jotakin osaankin! Että lähdetään vaikka ajamaan pyörällä 200km. Mutta ei lähdetty. "Tästä ei pidä nyt masentua, vaan tämä on sinun omaksi parhaaksi." Tietysti se on juuri noin, mutta sisäinen tasokkuuteni tällaisissa asioissa on varmasti jo yleisesti tiedossa oleva asia.

Kuva on #muuten otettu ennen aloitusta. Muuten ilme olisi toinen.

Tein juuri kotiin soveltuvan version ohjelmasta. Loppuihin liikkeisiin tarvitaan välineitä, jotka löytyvät salilta. Aika nopeasti se alkaa heikoissa kohdissa polttelemaan, kun täsmätreeniä tehdään.

tiistai 13. joulukuuta 2016

13.

Joulukuun kolmannentoista päivän kunniaksi listaan 13 asiaa, jotka triathlonistin kannattaa tehdä joulukuussa!

  1. Osta wattimittari.
  2. Käy uimassa. 
  3. Jos lunta, käy hiihtämässä.
  4. Maksa Stravan vuosimaksu.
  5. Ole kauden huonoimmassa kunnossa.
  6. Säilytä maltti.
  7. Säädä pyörä.
  8. Ilmoittaudu viimeistään nyt kisoihin.
  9. Make a plan and stick to it!
  10. Liiku sen verran, että voit ottaa extrakonvehdit jouluna.
  11. Katso motivaatiovideot YouTubesta.
  12. Varaa kevään leiri.
  13. Laita jäitä hattuusi.

Myönnetään, että mielikuvituksellani ei ole rajoja. Kuvituskuvana minä juuri nyt kirjoittamassa tätä.

maanantai 12. joulukuuta 2016

12.

Aamulla oli pieni kaktuksenalku kurkussa. Mainitsin asiasta aamupalalla, jolloin lapseni iloisesti valisti, että sitten se kaktus menee masuun ja tulee lopuksi pepusta! Kaikki tämä johtui opettavaisesta Pikku Kakkosesta, jossa eräs tyttö nielaisi kolikon. Vaikka iltaa kohti kaktus ehkä vähän kasvoi, niin onneksi se kuitenkin pysyi paikoillaan! Ei työmatkaa kummempaa liikuntaa tänään.

Kuvituskuvana sumuinen aamu lokakuun alusta.

Päivän urotyöt rajoittuivat tänään tietysti virastoon, mutta ennen kaikkea suurelta osaltaan suoritettuihin jouluostoksiin! Hyvä me. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11.

Lapsi ehdotti perhehiihtolenkkiä viikonlopulle. Ja tokihan me silloin lähdetään koko porukalla. Menimme autolla Sammakkolammelle, koska varsinaisesti tuo Puijo ei sovellu neljävuotiaan hiihtoharjoitteluun. Tai kyllä stadioni on ihan hyvä tasainen paikka, mutta Sammakkolammen kierroksella on ehkä vähän rennompi meininki ja takaatulevien hiihtovauhti on usein kohtuullinen, että yllättäviin tilanteisiin ehtii hyvin reagoida.

Ihailen tätä sinnikkyyttä.

Yllättäviä tilanteita tuleekin hyvällä tahdilla. Vuodessa on tapahtunut tosi paljon kehitystä ja aika ajoin sukset jopa liukuivat! Miten hauskaa oli seurata tätä riemua, minkä hiihto sai aikaiseksi. Olen varma, että lapseni tunteet olivat samat kuin itselläni. Välillä ei oikein tiedä, että hirvittääkö vai naurattaako vauhti.

Välillä tarvitaan apuvoimia.

Teemu otti kuvat ja minä olin hiihtäen mukana. Nauratti, kun moitteita sai kaikki jotka ohittivat meidät. Ihan kuin joku olisi sanonut ääneen omat ajatukset, joita joskus tulee lenkillä. Kun hiihtäjälupaus oli saanut tarpeekseensa, niin heitin toppatakkini pois ja lähdin omalle hiihtolenkille. 

Vauhti kiihtyy kiihtymistään, sukset luistavat yhtä kovemmin!

Omasta lapsuudesta on sellainen hauska hiihtomuisto, että Puijolla järjestettiin Anttila-hiihtoja ja äitini hiihti rinnallani kisan aikana. Stadionille noustessa äitini joutui sanomaan, että mene vaan, tulen perässä. Tämä tapahtui 80-luvulla. Yritän välttää tämän saman kohtalon äitinä. Hehee.